 |
| Friida ja Hulda venyttävät nenää vastatuuleen. |
Eilen pääsimme vihdoin Elsan kanssa korkkaamaan syksyn metsästyskauden kun lähdimme kasvattajien mukana iltalennolle. Ilma oli jälleen aivan upea (tarkoitusta varten vähän liiankin hieno) ja illan kruunasi Elsan ensimmäinen lämpimän heinurin nouto.
Mukana matkassa oli Elsan lisäksi Friida-emä ja Hulda-sisko. Asettauduimme kaislikkoon styroksialustoille ampujan molemmin puolin ja sitten odotettiin. Kovin oli hiljaista mutta hämärän laskeuduttua yksittäisten siipien suhina kuului kaislikon yllä. Kauempana joku ampui ja sorsapilli ränkätti. Elsaa alkoi vähän jo jännittämään ja se tärisi hiljaa vierelläni. Juuri ennen kuin pimeni, kuului muutama haulikon pamaus, ja Elsalle putosi täydellinen markkeeraus lampeen. Lähetin koiran hakemaan ja olin itse niin tohkeissani että en tiennyt miten päin olisin ollut. Elsa paineli suoraan pudotukselle, mutta ei ensin ottanut sitä ylös. Kun pääsin kahluusaappaineni vihdoin lähemmäs ja koiraa kannustamaan tuli sorsakin hienosti käteen. Sen jälkeen ei kyllä tarvinnut koiralle tyytyväisyyttäni feikata. Olipa todella hieno päätös illalle!
Markus piti minulle vielä pikakurssin sorsan käsittelystä ja kotiinviemisiksi sain hienot rintafileet. Myös Suuri Metsästäjä sai omat makupalansa iltaruoaksi (hän tosin ystävällisesti antoi ne Mantalle...).
Näin vain korkattiin sekä koiran että emännän neitsyys. Ja jos minusta on kiinni, tämä ei jää tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)