 |
| Sidan. |
Kaksi yötä taippareihin. Keskiviikkona kävin tekemässä pari vesinoutoa lokilla. Ne jäävät rantaveteen, joten vastaan pitää mennä. Turha lähteä kikkailemaan.
Tänään tein kolmen variksen haun ja kotimatkalla muisteja. Pientä hapuilua ja viipymistä haussa vielä oli ja ensimmäinen varis putosi parin metrin päähän sekä jalkoihin, mutta sain sen korjattua ja loput tulivat nätisti. Pitää toivoa, että taipparissa haku on niin helppo, että Elsa lähes törmää vaakkuihin. Jännitän vähän hakuinnon (tai itseluottamuksen) hiipumista. Nytkin lähetin kolmannelle ainakin kaksi kertaa. Neljäs ja viides menee todennäköisesti jo painostamiseksi jos tuomari ne vaatii.
Pupujäljen uskon menevän riittävän hyvin.
Vaikka minulla on pitkän aikaa ollut todella luottavainen olo, nyt alkaa selvästi vähän jännittämään. Harjoittelua on kuitenkin takana periaatteessa vasta kuukausi ja sekin aika on treenattu vain rauhassa kahdestaan ilman yleisöä. Kaikki voitava on nyt kuitenkin tehty ja uskon sen riittävän. Jos läpi ei mennä, niin se on todella huonoa tuuria. Elsa on kuitenkin ihan oikea metsästysnoutaja.
Huomenna käännän pääni kuitenkin ihan toisiin aatoksiin ja lähden Saloon oppimaan brittiläistä metsästyskoulutusta. Sikäli mikäli tämän päivän tajuton migreenipäänsärky helpottaa enkä joudu muuta perhettä vaivaavan nuhakuumeen kouriin.
Ja ensi viikolla olisi sitten flättien Mejä-mestaruus, saimme vahvistuksen paikasta. Huh ja apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)