Edellisen kerran olen Mejä-kokeessa ollut vuonna 2003, joten perjantai-iltana piti opiskella säännöt ja oppaan tehtävät, sekä muistella kartan ja kompassin käyttöä. Hyviä ohjeita löysin täältä.
Lauantaina aloitettiin jälkien teko klo 9. Parikseni sain onneksi kokeneen konkarin, yhden kokeen tuomareista, Marko Saarnin. Marko hoiti suunnistamisen ja mittaamisen, minä kuljin perässä ja merkkasin. Jouduin parini tuomarivelvotteista johtuen opastamaan molemmat jäljet koepäivänä, joten piilomerkitseminen ja nuottien teko oli minun vastuulla. Markolta sain kyllä hyviä vinkkejä.
Jäljenteko sujui kivuttomasti johtuen lähes puistomaisesta maastosta. Sammaleeseen painui jo suunnistuksella selkeä polku jota oli toisella kierroksella helppo seurata. Pääsimmekin jo puolenpäivän jälkeen takaisin majalle ja höyryävien lihapullakattiloiden ääreen. Kylläpäs ruoka maistui hyvältä!
 |
| Molemmat opastamani jäljet olivat tällaisessa maastossa. |
Sunnuntaina oli varsinainen koepäivä. Kokeeseen osallistui kaiken kaikkiaan liki 60 koiraa, eli kesän suurimmassa Mejä-kokeessa olimme. Hirvipäästä kilpaili kolme flättiä ja AVO-ryhmämme tuomarina oli Rauno Koskinen. Flättimestaruuteen ja VOI-luokkaan osallistui seitsemän koirakkoa.
Koe alkoi aamukahdeksalta ja Elsalle nostin arvalla ryhmämme toiseksiviimeisen jäljen. Opastettavat jäljet olivat 2. ja 3. Alkuun testattiin laukauksen sieto ja sen Elsa otti oikein lunkisti.
Opastukset menivät oikein hyvin ja piilomerkkejä oli juuri sopivasti. Avomerkkejäkään ei tuomarin mukaan ollut liikaa. Ensimmäisellä jäljellä opasti mäyräkoiraa, joka harmittavasti teki kolme hukkaa. Toisen jäljen flätillä oli epäonnea matkassa, sillä sienestäjä meni jäljen yli juuri ennen suorituksen alkua ja koira teki hukan lähtiessään seuraamaan hänen jälkiään.
Toisen jäljen ehdin purkaa ennen omaa suoritustamme ja jalat alkoivat olla jo hapoilla kun pääsimme koejäljelle. Auto piti jättää aika kauas parkkiin ja kävelimme Elsan kanssa ison valtatien reunaa alkumakaukselle. Kävellessä Elsalla oli hyvä vire päällä ja se veti valjaissa tasaisesti. Tuomarin kanssa odottelimme hetken opasta ja sitten lähdettiin suoritukseen. Elsa nuuski hyvin alkumakauksen ja ohjasin sitä ensimmäiset metrit eteenpäin. Elsa lähti päättäväisesti jäljestämään, mutta jo muutaman kymmenen metrin päästä se pysähtyi ja jäi ihmettelemään takana kuuluvia tien ääniä. Sitten tuli minun taakseni eikä oikein halunnut mennä edelle. Tuomari kuvaa arvostelussa suoritustamme näin:
"Koira ohjataan jälkityöhön. Sitä tehdään maavainulla aaltoillen jälkiuralla ja vauhti on sopivaa. Melko pian ohjausalueen jälkeen erkaantuu jäljestä, alkaa ihmettely ja pyöriminen. Ohjaajan useatkaan kehoitukset eivät auta, vaan tulee hukka. Jatketaan puhtaalta aaltoillen ja melko pian ajaudutaan taas jäljen sivulle, eivätkä kehoitukset taaskaan auta. Tästä toinen hukka. Jatketaan puhtaalta, mutta lähes samantien määrätietoisesti toiselle puolelle jälkeä. Tästä kolmas hukka ja tuomari keskeyttää kokeen. Tänään ei ollut koiran paras päivä."
Kolmas hukka tuli siis jo ennen ensimmäistä kulmaa, ja tuomari palasi takaisin tielle. Jatkoimme oppaan kanssa matkaa "maksullisena harjoituksena". Jäljen alku oli avoimessa mäntymaastossa ja heti keskeytyksen jälkeen sukellettiin tiheämpään koivikkoon. Siellä Elsa jäljestikin huomattavasti paremmin ja meni aina toisen suoran loppuun asti suhteellisen jälkitarkasti. Sitten tultiin taas avoimempaan maastoon ja olisi tullut ainakin yksi hukka. Kolmannella suoralla Elsa väsyi eikä oikein tahtonut edetä. Toisinaan sai taas vauhdin päälle ja jäljesti hyvinkin. Kaato löytyi vanhalta hakkuuaukiolta joka kasvoi nuorta lehtipuuta.
Elsan itseluottamus ja keskittymiskyky eivät siis ihan vielä riittäneet kokeeseen. Vähän sitä aavistelinkin, mutta uskoin, että olisimme selvinneet korkeintaan 1-2 hukalla. Pidin tulosta aivan mahdollisena. En pahimmissa painajaisissanikaan osannut aavistella että koe päättyisi ennen kuin kunnolla alkaisikaan. No, mistäpä noita voi koskaan tietää.
Koe kaikkine järjestelyineen ja maastoineen oli kuitenkin niin miellyttävä kokemus, että Elsa saa kasvaa vuoden ja menemme ensi vuonna samaan kokeeseen uudestaan. Josko sitten ikä olisi tuonut riittävää varmuutta.
Koe tuntui olevan monelle muullekin vaikea, sillä 18 AVO-koirasta vain jokunen sai tuloksen. Yli kymmenen koiraa sai nollan. Avoimet ja riistarikkaat maastot olivat koirille ilmeisen hankalia. Hirvipää meni opastamani jäljen flätille Cosi Fan Tutte Flat-FX (Mari Mamia & Marko Saarni). Kolmas AVO-luokan flätti sai myös nollan. Flättimestariksi kruunattiin Anneli Koskisen Pepperment Dee Dee Depussy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)