lauantai 24. tammikuuta 2015

Markkeerauksia ja linjoja

Vaihtopenkkiläiset: Elsa, Friida-emä, Säde ja Hulda-sisko.

Tänään jatkettiin nome-treenejä viime viikolta tutussa paikassa ja samoilla teemoilla. Aloitimme viemällä Huldan ja Elsan kanssa dameja viimeviikkoisille paikoille kiertäen, ja haetutimme ne linjakäskyllä. Tein alkuun Elsalle lähetyspaikasta katsoen selkämme taakse muistipaikan, jotta se saisi vielä enemmän ajateltavaa. Haetutin muistidamin kaikkiaan neljä kertaa treenien aikana.

Linjat menivät tosi hyvin ja yritin keskittyä erityisesti jämäkkiin lähetyksiin ja rauhalliseen palautukseen.

Linjojen jälkeen tehtiin kakkosmarkkeerauksia. Ensimmäinen nouto tutusta paikasta meni ihan hyvin, mutta kakkosta jouduttiin uusimaan muutamaan kertaan. Elsa jäi ensimmäisen palautuksen jälkeen tuijottamaan heittäjää. Ihan loppuun saatiin onneksi onnistunut kakkonenkin.

Elsalla oli jälleen tänään virtaa enemmän kuin pienessä kylässä, johtuen pitkälti hyvin tylsästä viikosta. Perus lenkityksetkin ovat jääneet tosi vähille ja se näkyy heti. Elsa vähän pelleili palautuksissa mutta tuli kuitenkin jo huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Kun vaan ehtisi tekemään useammin, niin saisimme taas homman sujumaan kuten syksyllä parhaimmillaan... Kumpa.

Viimeistään ensi viikonloppuna taas jatketaan.


Fanni odottaa vuoroaan.

Torstaina ehdin sentään iltamyöhään kokeilemaan koirien kanssa hiihtämistä lähimetsässämme. Sinne oli tehty ladut, jotka tosin olivat onnettomassa kunnossa. Lisäksi otsalamppu ja lumisade häivyttivät kaikki korkeuserot, joten alamäet olivat melkoisen jännittäviä. Ja niitähän meillä riittää. Koirat saivat kuitenkin kunnon lenkin.



tiistai 20. tammikuuta 2015

Taitava tiistai



Tänään oli aksatiistai. Jatkoimme edelleen ilman kouluttajaa ja jaoimme taas tunnin tollerin kanssa. Ryhmämme koko on (ainakin väliaikaisesti) kutistunut neljästä koirakosta kahteen, joten treeniaikaa on todella hyvin. Ei haittaa yhtään!

Kentällä oli sijoitettu esteitä väljähkösti ja teinkin edellisten treenaajien radasta ensimmäistä n. 15 estettä soveltaen. Hyppyjen lisäksi radalla oli puomi, muuri, kepit ja A. A-este tulikin nyt vähän "uutena", sillä sitä ei olla otettu pitkän aikaan. Elsa tajusi alastulokontaktin heti ja jäi "roikkumaan" jyrkälle liuskalle. Puomin alastulot menivät myös tosi hyvin ja pystyi palkkaamaan vähän viiveellä/ suoraan edestäpäin.

Kepit menivät jo keskellä rataa pelkällä käskytyksellä koiran ollessa vasemmalla puolella. Harjottelin ihan erikseen myös niin, että olin keppien oikealla puolella. Alkuun tuntui hankalalta, mutta saatiinpa homma sujumaan niinkin päin.

Ihan lopuksi houkuttelin Elsaa hakeutumaan esteille pelkällä käskyllä. Putki alkaa olla jo hyvin vahva, satunnaiset hypytkin sujuivat. Elsa on aika paljon minussa kiinni, etenkin nyt kun olen käyttänyt erityishyviä nameja (juustoa, nakkeja jne), mutta toisaalta se on ihan hyvä tiukkoja käännöksiä ajatellen.  

Koiran motivaatio on näillä viimeisillä treenikerroilla kasvanut huikeasti. Se käy aivan kierroksilla ensimmäisistä sekunneista lähtien (tai oikeastaan jo hallin pihassa), tulee joka esteen/tehtävän jälkeen innokkaasti hakemaan palkkaa eikä sinkoile yhtään omille teilleen. Aivan läkähtyneenäkin jää vierelle odottamaan seuraavaa spurttia. Jopa pallot tulevat suorilla takaisin!

Tämä alkaa olla jo tosi kivaa!

Note to self: tajusin tänään, että käskytän Elsaa todella lujalla äänellä. En tiedä miksi, koska siihen ei todellakaan olisi tarvetta. Onnistuisinkohan kitkemään tämän piirteen itsestäni...? Yritän panostaa hieman vähäeleisempään/hillitympään ohjaustyyliin :)

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Talvitreenailua

Elsan veli Topi tuli pohjoisesta treenaamaan.

Kun oma treenimotivaatio on uinuksissa, on hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka potkivat liikkeelle. Sovimme Katin ja Markuksen kanssa, että starttaamme kenneljoukkueella Mäntän talvinomessa. Ilmoittautuminen lähti aiemmin tällä viikolla ja nyt kun tavoite on konkreettisesti asetettu, on aktivoiduttava myös treenaamaan.

Viikko sitten kaivoin damit pölystä ja kävin pihan perällä kokeilemassa, mitä Elsa niistä tuumaa. Vähän oli homma hakusessa, mikä nyt on ihan ymmärrettävää parin kuukauden totaalitauon jälkeen.

Tänään kokoonnuttiin Pyymäessä ja myös Elsan veli Topi tuli treeneihin mukaan. Markus treenasi Huldan ja Fannin kanssa ja Kati avusti. Teimme markkeerauksia suolammella.


Fanni ja Markus.

Koirille tehtiin ykkösiä kahteen eri paikkaan ja ennen heittoja Kati kävi häiriönä ampumassa starttarilla ja räksättämättä metsässä. Elsan markkeerauksissa ei juurikaan kehumisen aihetta löytynyt. Se joutui hetken hakemaan dameja putoamispaikoilla ja palautuksissa hidasteli sekä lähti kaartamaan sivuun. Suu kävi myös aika ajoin vähän turhan levottomasti. Parhaiten Elsa tuntui rauhoittuvan palautuksissa kun olin itse passiivinen, enkä houkutellut koiraa luokse.

Markkeerausten jälkeen samoille paikoille jätettiin muistidamit, ja koirat lähetettiin linjalle. Elsa eteni linjoille ihan hyvin. Paras palautus saatiin, kun Kati heitti lähetyspaikasta 90 asteen kulmassa häiriödamin suht lähelle ja lähetin sen jälkeen Elsan toiseen suuntaan linjalle. Näitä häiriöitä pitäisi taas ottaa treeneihin mukaan enemmän, jotta Elsa saa enemmän ajateltavaa, ja keskittyy paremmin tehtäviin.

Sen verran löytyi suorituksista hyvääkin, että Elsa malttoi odottaa lähetyskäskyjä rauhassa eikä karannut noutoihin. Ei myöskään vinkunut toisten suorittaessa.

Ensi viikolla jatketaan taas.



tiistai 13. tammikuuta 2015

Kepsu oppi kepit!

Tänään jälleen omatoimitreenailtiin aksahallilla. Meidän lisäksi tunnin jakoi tolleri ohjaajineen.

Harjoiteltiin alkuun helpohkoa hyppyvoittoista rataa, jossa oli myös pari putkea, pituus ja kepit. Elsalla oli aivan tajuton vauhti ja touhotus päällä, eikä se oikein malttanut alkuun keskittyä. Ekalla kerralla rata menikin ihan sähläämiseksi, toisella ja kolmannella jo paremmin. Keppeihin Elsa hakeutui osin jo itse, tosin ilman apuja lähti oikomaan joka toiseen väliin. Riittävät avut olivat kuitenkin huomattavasti pienemmän kuin viime kerralla. Putken Elsa haki joka kerta melko kaukaa pelkällä käskyllä ja hypytkin suht hyvin aina niin kauan kun minulla pysyi katse koirassa.

Tein radan kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen otin erikseen keinua, puomia ja keppejä. Kontaktien loput menivät jo tosi hyvin.

Välissä pidettiin taukoa kun tolleri treenasi, ja sen jälkeen keskityin omalla vuorollani keppeihin ja kontakteihin. Keppien kanssa päästiin jo siihen pisteeseen, että pystyn itse kulkemaan naama menosuuntaan rytmittäen menoa sanallisesti "kep-kep-kep-kep..." (+ ihan pieni käden heilautus). Muutaman kerran Elsa pujotteli pelkällä käskyrytmityksellä aivan puhtaasti!

Keinulla vähensin myös hieman makupalalla vetämistä, mutta täysin siitä ei vielä päästy eroon. Kaikki menee hyvin sen jälkeen kun Elsa saa laudan liikkeelle, mutta epäröi yhä ylösnousussa ja pääsi välillä hyppäämään alas juuri ennen kuin lauta liikkui. Malttia, malttia (ohjaajalle).

Puomin loppukontaktin Elsa tekee jo hyvin, vaikkakin voisi tulla vähän alemmaksi (etutassut maahan). Huomasin, että hakeuduin itse palkatessa ns. perusasentoon koiran vierelle, eli siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Palkka voi ja pitää tulla muualtakin kuin sivulta jotta Elsa oppii hidastamaan muutenkin kuin odottamalla minua perusasentoon!

Ihan loppuun otin vielä tutun radan ja sävelsin siihen matkan varrella vähän extraa, jotta koira sai pitää kivaa ja vauhti säilyi. Keskityin palkkaamaan hyväntuulisesti ja pallopalkkauksissa juoksin koiraa karkuun ympäri kenttää. Pallot tulivatkin hyvin takaisin ja Elsa tarjosi aktiivisesti lähimpiä esteitä, erityisesti putkea.

Uskon että tälläinen rento hassuttelu teki Elsalle nyt tosi hyvää, sillä sen motivaatio on kasvanut eikä se ole karkaillut haistelemaan omille teilleen. Suurin syy taitaa kyllä olla minussa - ehkä olen pingottanut aiemmissa treeneissä vähän liikaa, mistä herkkä koira menee hämilleen ja kehittää sijaistoimintoja. Sellainen silkkihansikkain ohjattava tyyppi Keppuli on.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tunti agihöntsää


Tänään kävi sellainen tuuri, että sain käyttää koko tunnin yksikseni aksahallilla. Tunti teki meille todella hyvää, sillä sain rauhassa hinkata Elsan kanssa kontakteja ja helppoja hyppysarjoja.

Aloitin puomilla ja tein sitä useita kertoja peräkkäin palkaten rauhassa alastulokontaktille. Elsa piti hyvän vauhdin suorittaessaan, ei kaahottanut ja kuunteli hyvin "odota"-käskyä alastulolla. Palkatkin sain pääosin annettua niin että sen etujalat olivat maassa ja peffa keltaisella.

Välissä tein keppejä, joihin löytyi myös yllättäen rytmi. Elsa pujotteli useita kertoja peräkkäin ja pystyin jo vähentämään ohjausapuani. Tosin, ahnehtiminen ja hätäily kostautui, ja jouduin ottamaan välillä vähän takapakkia. Mutta pääsia on, että Elsa alkaa vähän jo hoksata mistä kepeillä on kyse.

Kolmas "uusi" asia oli keinu, joka oli sopivasti tuotu radalle. Totutin ensin Elsaa nakin kanssa kiipeämään ja lopulta se hoksasi, miten saa keinun liikkumaan. Loppu meni jo monta kertaa tosi hyvin, mutta keinulle kiipeäminen on vielä vähän jännittävää. Elsa myös väistää ylös nousevaa lautaa suorituksen jälkeen. Teinkin keinua moneen kertaan ja välissä tehtiin muita esteitä.

Viimeisen puolituntisen käytin 13-esteen rataan, jonka suunnitelman sain edellisen tunnin treenaajilta. Radan helpoin versio oli oikein sopiva itsenäiseen treeniin. Se alkoi renkaalla, mikä oli hyvä harjoitus sekin. Elsa hyppäsi renkaan hyvin ja ihan lopuksi lähetin vielä erikseen renkaalle vähän kauempaa korostetulla käskyllä. Hyvin toimi sekin.

Tein eri tehtäviä sopivan lyhyissä pätkissä ja annoin Elsan välillä lepäillä/juoda. Sillä pysyikin vire todella hyvänä koko tunnin ja se tarjosi itse aktiivisesti tekemistä. Ei juurikaan edes karannut maanhaisteluun. Johtunee palkkana olleista herkkunakeista. Palkkasin osin myös pallolla ja loppuvaiheessa Elsa alkoi tuoda sitäkin takaisin suoraan heitoista. Selvästi nautti tekemisestä ja halusi lisää.


Todella hyvän fiiliksen treenit.




Pakkastyttö



Paras kaveri





Loman viimeinen päivä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uuden vuoden vastaanotto

Nuorisojengiläiset Peppi ja Elsa rankan peuhupäivän jälkeen.

Uudenvuoden aattona koiravahvuutemme kasvoi yhdellä kun Peppi perheineen tuli kylään. Nuorisojengillä oli melkoinen tohina päällä koko päivän, eikä vammoittakaan täysin säästytty. Rymistivät metsälenkillä sen verran riehakkaasti, että Peppi onnistui hankkimaan oikeaan etuseensa ilkeän näköisen palkeenkielen, ja joutui ensihätään viettämään yön tötterö päässä. Elsa taas tuli toisaalla nenälleen latupohjalla, ja kolautti ilmeisesti jalkansa kiveen. Kivi kuori parin sentin matkalta etujalasta karvat. Jäi onneksi pintanaarmuksi. Nyt sitten odotellaan, jääkö tuosta ikuinen muisto ja kauneusvirhe.


Pieni pintanaarmu josta toivottavasti ei jää arpea.

Asuinalueellamme paukkui paljon, mutta hienosti naapurit kunnioittivat pyyntöäni, eivätkä paukutelleet meidän talon edustalla. Elsaa käytin muutaman kertaan illan aikana pikapissalla. Se ei paukuista ollut moksiskaan, vaikka myöhäisellä pissityksellä joku aloitti rakettien lähettämisen muutaman sadan metrin päässä. Manta hakeutui sisällä tuttuun tapaan jalkojeni juureen ja se riitti rauhoittamaan mummelin. Ulos se vietiin vasta myöhemmin paukkujen hiljennyttyä.


Hyvin siis selvisimme tälläkin kertaa. Huh.

Loma-aksaa

Huh hiki!

Tiistaina käytiin pitkästä aikaa tekonurmella. Olimme aiemmin päivällä ajaneet monta tuntia Etelä-Pohjanmaalta kotiin, joten Elsa ei ollut aivan parhaassa vireessä. Olihan takana myös yö vieraassa paikassa.

Tehtiin aika vaikeaa 13-esteen rataa, jossa oli paljon takaa kiertoja. Radalla oli myös kepit ja puomi. Jäätiin hinkkaamaan lopun hyppysarjaa ja siinä vaiheessa Elsa vähän kyllästyi. Taisi myös hallin lämpö ottaa koville, sillä minullekin tuli älyttömän kuuma. Pidettiin pieni tauko ja käytiin vielä loppuun tekemässä rata kertaalleen läpi. Meitä kun ei ollut tunnilla paikalla kuin kaksi.

Palkkaus tuottaa edelleen päänvaivaa. Täytyy ensi kerralla kokeilla nakeilla/lihapullilla, sillä perusnamit eivät tunnu aivan riittävän. Elsa odottaa palloa palkaksi, mutta kun sen heittää, koira katoaa omille teilleen. Pitäisi leikkiä pallon kanssa enemmän kotona, josko saisi palautukset kuntoon. Vaan kun en millään saa aikaiseksi. Tuntuu niin turhauttavalta harjoitellla palkkaustakin erikseen!

---

Pikkuhiljaa pitäisi suunnitella tulevaa kevätkautta. Muutamaan näyttelyyn ajattelin Elsan ilmoittaa, ehkä Seinäjoelle ja varmaan myös Tampereelle. Talvinome olisi maaliskuussa, ja sinne olen jo aiemmin päättänyt mennä, jos suinkin päästään. Jonkinlainen DL toimisi hyvänä motivaattorina nyt hieman kadoksissa olevalle treeni-innolle ja epävirallinen kisa olisi hyvä startti kevääseen ja kesään, jolloin treenimotivaatio taas luonnostaankin kasvaa.

Tähän väliin odotan kuitenkin Elsan toista juoksua. Edellisestä on nyt 10 kuukautta ja karvanlähtö on ollut sellaista, että veikkaan (ja toivon!) ajankohdaksi tammikuuta. Hormonit likalla selvästi hyrräävät, ja se on muuttunut jotenkin aikuismaisemmaksi. Pentumaisuus alkaa väistyä ja tilalle on tullut ryhdikäs ja itsevarma nuori, jota kiinnostaa hajut ja toiset koirat valtavasti. Elsa on myös hienoisesti alkanut kokeilemaan omaa asemaansa suhteessa Mantaan, erityisesti ruokailutilanteissa. Välit ovat aina olleet selvät ja toivon, ettei niihin tarvitse jatkossakaan tämän enempää puuttua. Toki on luonnollista, että jo pian 12-vuotiaan vanhuksen auktoriteetti alkaa muuttua ja se saattaa antaa tilaa nuoremmalle.

Kävi talvi, halla


Hyvää ja onnellista vuotta 2015!


Vuosi on vaihdettu ja joulu vietetty mitä ihannimmassa talvisäässä. Kirpeä pakkanen ja puhtaan valkoinen metsä saivat todella mielen rentoutumaan. Täydellinen joulusää! Vuoden 2015 ensimmäistä päivää värittääkin taas vetinen plussakeli, mutta ehkä talvi sieltä taas pian tulee iloksemme.


Joulusaunan puhtaat pakkaslenkillä. Mantan turkki tuntui hieman kostealta vielä aamusella
iltasaunan jäljiltä, joten puin sille takin päälle. Elsan karva kuivuukin hetkessä.


Jouluaattona herättiin siniseen lumimaisemaan.

Ja joulupäivänä pilkisti ihana varovainen valo.