Flattikerhon noutoviikonloppu Pälkäneellä

Tämä viikonloppu meni tiiviisti Pälkäneellä tuulisella mutta aurinkoisella pellolla Flattikerhon järjestämässä noutoviikonlopussa. Samaan aikaan ollut erikoisnäyttely taisi verottaa osallistujia, mutta meidän kannalta porukkaa oli oikein sopivasti ja aikaa treenille runsaasti.

Osallistuin Elsan kanssa ALO-tasoisten ryhmään, jota koulutti flattikonkari Riitta Jeramo. Ryhmässä oli kumpanakin päivänä viisi koirakkoa. Muuten kokoonpano oli sama, mutta kultsuvahvistus vaihtui sunnuntaina toiseksi. Tällä porukalla treenattiin lauantaina yhteensä n. viisi tuntia ja toinen mokoma tänään. Paljon ehdittiin tekemään asioita.

Riistaa oli mukana vähän, tässä tutustutaan korppiin. Sunnuntaina vedettiin laahausjäljet pupulla.

Linjoja parityönä.

Lauantai aloitettiin hallittavuustreenillä, mikä oli ylikierroksilla käyvälle Elsalle oikein hyväksi. Valeraskausoireet ovat nyt täysin takanapäin, ja Elsalla riitti virtaa entiseen tapaan. Se karkasi aika moneen noutoon aavistuksen ennen käskyä, joten jouduin tosissani työstämään malttia. Alkuun pohdin, miten likka jaksaa treeniä kaksi peräkkäistä päivää, mutta sunnuntaina se tekikin töitä äärettömän hyvin. Oli saanut edellisenä päivänä päästellä enimmät höyryt.

Aluksi otettiin rivissä luoksetuloja, yksinkertaisia noutoja, noutamatta jättämisiä ja harjoiteltiin maassa olevien damien kiertämistä. Näiden jälkeen siirryttiin tekemään motivoituja linjoja. Koirille osoitettiin kolme muistipaikkaa, ja niistä otettiin dameja ylös vuorotellen ja välillä parityönä. Joskus väliin tuli ykkösmarkkeeraus. Elsa teki suurimmaksi osaksi linjat hyvin. Pari kertaa karkasi kaartamaan liian sivuun tai varasti lähdössä, mihin jouduin puuttumaan.

Markkeerauksia ja linjoja parityönä.

Lounaan jälkeen siirryttiin toiseen paikkaan ja tehtiin sinne uusi muistipaikka linjalle. Viereen pellolle tuli markkeeraus ja parityönä haettiin vuorotellen linjaa ja markkia. Elsa keskittyi nyt jo paremmin kun tehtävä vaikeutui, mutta linjalla sen vauhti alkoi jo vähän hiipua. Meni kyllä oikeaan paikkaan, mutta teki hakua kävelyvauhdilla.

Ihan lopuksi palattiin vielä aamupäivän paikalle jossa oli koirilta salaa viety vanhaan muistipaikkaan damit. Elsa ei lähtenyt suoraan linjalle parista yrityksestä huolimatta, joten minun piti käydä dami sille näyttämässä, jotta saatiin onnistuminen.

Muistipaikka on varjoisan alueen keskikohdassa pellolla.

Sunnuntai oli vieläkin aurinkoisempi päivä. Tuuli piti kuitenkin huolen siitä, että pellolla ei tullut kuuma. Tänään tehtiin paljon markkeerauksia. Ensin ykkösiä kolmeen eri paikkaan, sitten kakkosia ja viimeiseksi linjamarkkeeraus. Elsa teki kaikki tosi kivasti. Sen markkeerauskyky on yhtäkkiä parantunut todella paljon.

Iltapäivällä vaihettiin taas paikkaa ja tehtiin kakkosmarkkeerauksia parityönä, eli koirat joutuivat katsomaan neljä heittoa joista kaksi tuli kummallekin haettavaksi. Elsalta taas upeat suoritukset. Lisäksi puhuttiin ohjaamisen alkeista ja kokeiltiin taakselähetystä. 

Tämä taisi olla minulle ensimmäinen Flattikerhon tapahtuma. Riittaa oli ihana kuunnella, sillä hän todella avasi flattien sielunmaisemaa. Tuntui, että vihdoin ymmärrän mistä tässä rodussa on kyse ja pidin todella kuulemastani.

Viikon päästä meillä on edessä ensimmäinen virallinen WT-koestartti. Koira ei vielä ole aivan ALO-tasolla, mutta käymme oppimassa ja tutustumassa koepäivään. Sen pohjalta on sitten hyvä harjoitella oikeita asioita ja startata vaikka syksynmällä uudestaan.

Mantan kuulumisia

Manta sai tänään toisen tehosteen cartrofenia. En ole huomannut sen olotilassa oikeastaan mitään muutosta. Eilen se tuli koko lenkin takanani, joten ainakaan liikkumisen into ei ole kasvanut. Ravasi kuitenkin mielestäni ajoittain ihan hyvin. Alamäet tulee vähän vaikean näköisesti.

Jäykistymisen lisäksi Manta on alkanut haista todella voimakkaasti kakalle. Hajua on jatkunut jo alkuvuodesta asti ja se jättää makuulla myös "vauhtiraitoja".

Olen yksinkertaistanut Mantan ruokavalion niin, että se syö nyt pelkkää nappulaa. Alkuun tämä tuntui auttavan, mutta nyt haju on taas palannut. Haiseminen on todella omituista, sillä Mantan vatsa toimii aivan normaalisti. Ulosteet ovat pieniä ja kiinteitä ja tulevat 1-2 kertaa päivässä. Se ei oksentele (paitsi satunnaisesti jos on ahminut liikaa ruohoa) ja ruokahalu on normaali, tai oikeastaan se tuntuu olevan hieman tavallista nälkäisempi. Samaa nappulamerkkiä on kuitenkin syönyt jo toista vuotta, joten tuskin johtuu siitäkään. Voi olla että kokeilen kuitenkin vaihtaa nappulan pelkkään Best-in tuoreruokaan kunhan saan täydennettyä varastot. Elsa syö nyt pääosin tuoretta, sillä se on totaalisesti kieltäytynyt syömästä nappuloita kun on päässyt tuoreruoan makuun.

Agilityn kesäkausi alkoi

Tiistaina päästiin starttaamaan agilityn kesäkausi Toijalassa. Ilma oli mitä parahin ja treenit aloitettiin helpohkolla 12 esteen radalla. Elsa meni kivasti ja innostui oikein viimeisillä kerroilla. Vähän nurmi oudokseltaan luisti mutkissa, mutta lujaa pääsi kiihdyttelemään. Yllättävän hyvin likka pystyi keskittymään eikä ollut koko aikaa nenä maassa, kuten pelkäsin.

Etätyövahti.

Ihanaa ulkoilua

Sunnuntaina kävimme Kepsun kanssa pitkällä (n. 9 km) aamupäivälenkillä Innilässä. Likka pääsi vähän uimaan ja loppulenkki viiletettiin pitkin lehmien laitumia. Nyt vielä pääsee offroad-reitille ennen kuin lemmut valtaavat maiseman ja nokkoset kasvavat liian pitkiksi. Kyllä tuolla taas mieli lepäsi.

Elsa viihdytti itseään järvessä ja kävi huvikseen katsastamassa lumpeita. Hassu tyyppi.

Mantan kuulumisia

Tänään tuli viikko cartrokuurin aloittamisesta ja Manta sai toisen tehosteen. Rimadyliä se on nyt saanut kaksi tablettia päivittäin. Liikkuminen on ehkä aavistuksen rennompaa, ja häntä on taas noussut heilumaan selkälinjalle (kipeytymisen huomaa yleensä siitä kun häntä laskee liikkeessä alas). Kotona Manta tosin makaa edelleen todella paljon. Makuullaolo on mielestäni viime kuukausien aikana lisääntynyt. Iltapissallekin saa kutsua useaan kertaan ennen kuin mummo jaksaa pöngetä itsensä ylös.

Toipumista on varjostanut taas Mantan vatsavaivat. Annoin sille pitkästä aikaa parina iltana keitettyä maksaa ja munuaista, ja ilmeisesti niistä ja ulkona ahmitusta kananankakasta meni vatsa sekaisin. Keskiviikkona kotona odotti melkoinen löyhkä ja kaaos, kun ripulia oli pitkin alakertaa. Vatsa rauhoittui kuitenkin suht nopeasti, mutta on edelleen kipeän oloinen. Manta söi tänään lenkillä paljon ruohoa ja liikkui haluttomasti. Voi ressuraasu. Koskahan sen ääliö omistaja ymmärtää pitää ruokavalion tarpeeksi simppelinä.
 

Elsa on taas saanut virtansa takaisin ja liikkuu ulkona normaalin reippaasti. Kovin herkkä se on edelleen ja reagoi tavallista voimakkaammin erilaisiin asioihin. Se sai hiljattain oudon paniikkikohtauksen patterin loppumista piippaavasta palohälyttimestä ja on sen jälkeen ollut vähän levoton kotona. Toivottavasti valeraskausoireet väistyvät pian ja päästään taas normaaliin elämään kiinni.

"Äiti, Elsan korvassa on jotain outoa", sanoo pikku eläinlääkäri. Ja olihan siellä, pieni rupi.

Agilitytreenejä kaipaan kovasti, ne kun rytmittivät viikkoa mukavasti. Toivottavasti treenit jatkuvat pian. WT-koetta varten pitäisi treenata ahkerasti, mutta jotenkin on motivaatio kateissa. Nyt viikonloppuna olisi hyvin aikaa, linjoja ja ohjaamista pitäisi hinkata. Viikon päästä tehotreenataan onneksi kaksi päivää flattikerhon nomeviikonlopussa.

Vanhuuden vaivoihin helpostusta

Kävin Mantan kanssa torstaina klinikalla hakemassa ensimmäisen piikin Cartrophen-kuurista. Tehosteet annan viikon välein kolmen viikon ajan. Ostin samalla lisää myös Rimadyliä, jota annan myös kuurin. 

Manta on ollut muuten pirteä, mutta nyt kevään aikana on selvästi jäykistynyt lenkkien jälkeen. Makuulta nouseminen on hieman työlästä ja Manta makailee paljon. Istuma-asento on selvästi epämukava, sillä Manta ei oikein enää istu edes käskystä. Onneksi korvien väli toimii ja vetreydyttyään mummeli juoksentelee iloisesti häntä heiluen. Ottaa myös edelleen spurtteja Elsan kanssa. Remmilenkeistä se ei välitä, enkä ole sitä niille enää mukaan ottanutkaan.

Muutaman kuukauden päästä tulee 12-vuotta mittariin, joten eiköhän nämä ole aivan tyypillisiä vanhuuden vaivoja. Toivottavasti kuuri auttaa ja liikunnan ilo säilyy.

Parasta on oma piha ja lämmin terassi.

Tänään käytiin tytön kanssa tallilla ja hän osallistui heppakerhoon. Kaksi tuntia puuhailivat tallilla, jakoivat heiniä, huolsivat ja opettelivat varusteita, syöttelivät ponille vihreää ja lopuksi laittoivat Lurjus-ponin valmiiksi alkeistunnille. Kivaa tuntui olevan, joten täytynee käydä toistekin.

Ei ole omena kauas puusta pudonnut, sillä tyttö ilmoitti käydessämme Mantan kanssa Univetillä, että hänestä taitaa tulla isona eläinlääkäri. Nähtäväksi jää toteuttaako tyttö äitinsä haaveammatin :)

Vapputouhuja

Elsa tahtoisi tehdä hommia.

Kolme päivää vappulomaa ja ilmat ovat olleet ihan kohtuulliset ulkoiluun. Tytöt ovat viettäneet päivät tiiviisti pihalla putkiluita kaluamassa.

Elsalla on nyt selkeä valeraskaus päällä. Se kaivaa sisällä petejään ja on ulkona jotenkin vetämätön. Ulkona se myös kulkee välillä häntä matalalla, ihan kuin säikkyisi jotain. Olen tehnyt sen kanssa muutaman reippaan treenin ja noutointo on onneksi ollut ihan kohdillaan. Treenin jälkeen likka jää tosin jumiin jalkojeni juureen eikä lähde siitä mihinkään.

Tänään erehdyin heittämään sille palloa metsässä alkulenkistä ja seuraavat kilometrit sainkin kuunnella läähätystä polvitaipeideni takaa. Pallo saa aikaan överikierrokset.

Hammasharja.

Illemmalla kävin vielä kahdestaan Elsan kanssa pellolla tekemässä linjoja. Tein kolme muistipaikkaa, joista yhdelle tuli ojan ylitys (damit metsän puolella), toinen oli pienessä saarekkeessa keskellä peltoa ja kolmas paikka selkeän polun päässä. Otin noutoja vuoroin eri pisteistä ja vaihdoin aina lähetyspaikkaa liikumalla pellolla. Elsa teki pääosin hyvät noudot ja jäi hyvin hakemaan pieneltä alueelta dameja. Palkkasin välillä palautukset pallolla ja sillä saatiin mukavasti lisävauhtia.

Tein pallon kanssa myös muutamia pysäytysharjoituksia. Elsa pysähtyy pillistä todella topakasti kun palkkaan pallolla. Avustaja vaan olisi tarpeen, koska en saa koiraa erkanemaan, jotta voisin sitä vapaasta liikkeestä pysäytellä. Linjoille en viitsi pysäyttää, koska niissä on muutenkin vielä hieman epävarmuutta.

Lenkillä hanhet tulivat tervehtimään.

Yritän lieventää Elsan valeraskausoireita myös liikkumalla paljon. Eilen tehtiin kympin lenkin Ahtialanjärven ympäri. Nautiskeltiin maalaismaisemista ja järven monipuolisesta linnustosta.

Manta on nyt sen verran kipeä, että sitä en pitkille remmilenkeille ole enää ottanut mukaan. Vanhuksen kunto on mennyt selvästi alaspäin tämän kevään aikana. Ensi viikolla aloitetaan Cartrophen-pistokset, josko se helpottaisi hieman. Onneksi näin kesäaikaan Manta voi ulkoilla rennosti omalla pihalla ja lähimetsässä.

Täydelliset treenimaastot. Vaan ei arvokkaalle lintujärvelle ole koiran kanssa mitään asiaa.
Tyydymme ihailemaan maisemia.