Tykkään kovasti helteestä ja lomaa on kiva viettää uimarannalla lojuen, mutta pikkuhiljaa alkaa tämäkin riittää. Kuumassa ei jaksa tehdä yhtään mitään, ei ihmiset eikä koirat. Koirat ovatkin viettäneet päivänsä pääosin sisällä viileässä löhöillen ja Elsan kanssa olen käynyt pienillä lenkeillä illan (muka) viiletessä. Mantaa en ole juurikaan rasittanut, se on niin tuskaisen oloinen. Elsalle olen myös heitellyt pihalla pari kertaa damia (ja voisin taas hehkuttaa kuinka hienoja meidän palautukset ovat!!!).
Tänään tapahtui kuitenkin pieni ihme - iltapäivällä alkoi ukkostaa. Ukonilma taukosi alkuillasta ja koska ilma tuntui mukavan raikkaalta, päätin kipaista pitkälle lenkille koirien kanssa. Ihan riittävän lämmin oli silti, mutta siedettävää, kun taivas pysyi koko matkan pilvessä. Uusi ukkosrintama pysytteli koko ajan meidän vierellä mutta ei onneksi sattunut päälle. Ihailin vain pellon yli kaukaista salamointia. Loppulenkistä tiemme alkoivat kuitenkin sen verran kohdata että pistin hölkäksi. Kun pääsin kotipihaan, taivas repesi. Mutta ehdinpä kympin lenkin kiertää! Ihanaa!
Taippareihin on nyt reipas viikko aikaa. Olo on hyvin luottavainen, mutta muutaman kevyen riistatreenin ajattelin vielä tehdä mikäli säät sallivat. Pupulla voisin tehdä pitkiä muistilinjoja ja varmistella näin nätit palautukset. Pupua Elsa on jäljillä vielä vähän pudotellut matkalle. Haku tuntuu tällä hetkellä kaikista epävarmimmalta, mutta en oikein osaa päättää, kannattaako sitä vielä treenata täysimittaisena vai antaa olla ja toivoa parasta. Varisten suhteen ei ole mitään ongelmia, mutta hakuinnon säilyminen riittävällä tasolla arveluttaa. No, parempi olla maalailematta piruja seinälle. Posalla vaan!
Ja sitten olisi ne Mejä-kokeet. Verijälkikin olisi hyvä tehdä vielä ennen koetta, Elsalla on siitä vasta niin vähän kokemusta. Päivät vaan tahtovat loppua kesken, sillä jälki olisi hyvä tehdä nyt ja jättää sitten asia hautumaan. Koeviikolla ei enää oikein kannata treenata, jotta into ja keskittyminen on kokeessa mahdollisimman korkealla. Mutta toisaalta en tiedä uskallanko tehdä verijälkeä nyt juuri taippareiden alla. Voiko se sotkea pupujälkeä. Ei varmastikaan, mutta...
Jotta ei tulisi vapaa-ajanvietto-ongelmia, ilmoittauduin tänään vielä lauantaiksi 16.8. Salossa järjestettäviin, englantilaisen ammattikouluttaja Guy Bennetin treeneihin kuunteluoppilaaksi. Ajattelin ensin, että tulee vähän liikaa ohjelmaa taippariviikonlopulle, mutta minua houkuteltiin kovasti mukaan. Toisaalta voi tehdä ihan hyvää omalle mielentilalle taippareita ajatellen, kun käy katsomassa osaavia koirakoita. Lopullinen päätös oli kuitenkin helppo tehdä kun katsoin yhden löytämäni videon hepun treeneistä. Kerrassaan hurmaavaa brittienglantia - ihan pakko päästä kuuntelemaan! Enpähän ole kotona panikoimassa ja tartuta hermostuneisuuttani Elsaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)