Ylämäki - alamäki - ylämäki - alamäki

Se on tämän harrastamisen riemua. Välillä kynnetään pohjamudissa ja toisinaan taas liidellään kaiken kivan keskellä. Agilityssä on tehty kumpaakin.

Viime viikon tiistaina minulla oli todella huono päivä ja treeneihin oli hankala lähteä. Lähdin kuitenkin ja sain mielestäni nollattua murheet ennen radalle menoa. Rata oli ihan mukava, vaikkakin aika haastava. Mutta Elsa. Sitä ei kiinnostanut touhu pätkän vertaa. Haahuili jokaisessa sopivassa välissä omille teilleen tai jätti jopa hyppäämättä esteitä. Liekö kuitenkin vaistonnut minun huonon fiilikseni.

Tänään oma fiilis oli täysin päinvastainen. Vähän arvelutti miten Elsa jaksaisi treenit eilisen jahdin päälle, mutta oma intoni taisi tarttua, ja Elsa teki tosi hienosti hommia.

Rata kulki suoraa linjaa lähes kentän päästä päähän, eli sain juosta aivan kieli vyön alla. Voi kuinka hidas olenkaan! Silti saatiin rata menemään pari kertaa aivan puhtaasti läpi ja olin todella yllättynyt, että Elsa teki joka kerta keskivaiheella olevan pituus- ja rengasesteen puhtaasti. Otti myös suht hyvin hyppykäskyn eteenpäin. Minä sekosin välillä vauhtiini ja menin jopa polvilleni. Mutta hauskaa oli!

Palkkauksissa minun pitänee siirtyä taas hetkeksi nameihin. Tänään otin mukaan nakkia ja sillä sain Elsan huomion hyvin itseeni. Pallon kanssa se innoistui joka kerta juoksemaan itsekseen ympäri kenttää ja jäi toiseen päähän lällättelemään. Juuri tuotahan se teki eilen fasaaninkin kanssa :(  On se hitto kun noutaja ei voi noutaa. Tekisi elämästä niin paljon helpompaa.

Fasaanijahti

Välilevon hetki laavulla.

Elsan "kasvatti-isä" Markus järjesti meille mahdollisuuden osallistua eilen Happy Hunters -metsästysseuran kanssa fasaanijahtiin. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kartanolle, jossa odotti yhdeksän koirakkoa ja reipas kymmenkunta ampujaa. Meidät otettiin koiraporukkaan lämpimästi vastaan, mutta silti vatsassa pörräsi perhosia.

Keli oli kutakuinkin kammottava. Muutama aste lämmintä ja vettä satoi kovan tuulen kera. Onneksi olin varautunut tarpeeksi lämpimillä ja vedenpitävillä vaatteilla.

Koiraporukka analysoi aamupäivän urakkaa.

Aamupäivällä oli kolme ajoa. Kaksi metsässä ja kolmas aukeammalla pellolla. Ensimmäisessä ajossa jäimme reunimmaisen ampujan taakse. Fasaaneja liiteli muutama ylitse, ja haulikot paukkuivat, mutta Elsa oli todella nätisti sivulla. Aivan lopuksi tuli täydellinen markkeeraus suoraan eteemme ja lähetin Elsan noutoon. Se meni fasaanille, tutki sitä, mutta ei ottanut ylös. Ajo onneksi päättyi ja pääsin menemään koiran luokse. Otimme yhdessä linnun ja Elsa alkoi jo kiinnostua siitä.

Toisessa ajossa olimme aika keskellä ampujien takana. Fasaaneja tippui alueen kummallekin laidalle mutta yhtään ei tullut meidän kohdalle. Elsa vähän tärisi passissa ja jäi katselemaan selän taakse laskeutuvia lintuja, mutta ei äännellyt.

Kolmannelle ajolle siirryttiin melko pitkä matka metsästä pellolle. Elsa oli taas hyvin passissa, tarkkaavainen eikä enää tärissyt. Yksi fasaani tippui selkämme taakse metsäiseen rinteeseen ja lähetin Elsan hakemaan. Se meni linnulle, tutki sitä, mutta ei ottanut. Markus kävi vähän vieressä kannustamassa ja sitten sainkin linnun suoraan käteen. Heti noudon jälkeen putosi toinen hyvä markkeeraus eteen pellolle. Lähetin Elsan, mutta se paineli linnusta suoraan yli kauempana tippuvien/lentävien perään. Karkasi täysin hallinnasta ja kiisi monen sadan metrin päähän. Voi nolous ja kauhu! Kutsut kaikuivat kuuroille korville ja lähdin lopulta koiran perään. Juuri ennen ajon loppua se tuli läheisestä lammikosta lintu suussa ja tiputti sen n. 15 metrin päähän. Tuli kutsusta kuitenkin luokse. Odotin ajon loppuun ja haettiin sitten pudonnut fasaani yhdessä.

Ansaittu lepohetkin kolmannen ajon jälkeen.

Lounaalle siirryttiin laavulle, jossa paistettiin nuotiossa makkaraa. Elsa hyppäsi käskystä penkille kaverin viereen ja istua jäpitti siinä pitkän aikaa täysin rauhallisena. Taisi olla jo aika väsy. 

Minulla kiehui päässä edellinen episodi ja nolotti niin pirkuleesti. Miten uskaltaisin enää päästää koiraa irti...? Vielä kun tiesin, että loput kaksi ajoa olisivat avoimella pellolla.

Lounaan jälkeen siirryttiin takaisin lähelle edellistä ajopaikkaa. Jäin keskelle peltoa aivan kokeneen koirakon viereen. Lintuja tuli melko paljon ja Elsa jäi kovasti jumiin taakse lentäviin. Ensimmäistä hyvää eteen tullutta markkeerausta se ei nähnyt ollenkaan, ja kultsu haki sen. Hetken päästä tuli haavakko aivan nenämme eteen, noin 20 metrin päähän. Päästin Elsan irti ja se paineli suoraan karkuun pyrkivälle linnulle. Otti sen hienosti kiinni, huomasi sitten metsästä pellolle tulevan ylösajavan spanielin ja lähti lintu suussa painelemaan spanielia kohti. Kuunteli onneksi hetken päästä kutsua ja lähti kaartamaan luokseni. Sain linnun jo lähelle, mutta haavakko pääsi vielä kerran karkaamaan. Elsa otti kuitenkin uudestaan linnun kiinni ja sitten sain sen jo käteen. Huh helpotus! Linnun lopettamiseen oli kyllä pyydettävä apua...

Saatiin samaan ajoon vielä toinen selkeä pudotus ja sen Elsa toi jo paremmin luokse. Tosin meidän vieressä olevan lintukasan lähelle, meinasi käydä vaihtamassa.

Viimeinen ajo oli myös pellolla, jonne siirryttiin pieni matka. Oltiin taas keskellä, mutta suurin osa linnuista kaarsi sivuille. Kaksi fasaania putosi kuitenkin melkein samaan paikkaan kahden ampujan väliin ja sovittiin viereisen koirakon kanssa, että päästän Elsan hakemaan. Elsa meni ensimmäiselle linnulle, otti sen hyvin suuhun, mutta törmäsi sitten toiseen eikä sen jälkeen ottanut kumpaakaan. Kutsuin sen lopulta takaisin luokse ja tuli tyhjänä. Spanieli ehti käydä toisen fasaanin korjaamassa talteen mutta toisella saatiin onneksi vielä ajon loputtua tehtyä harjoitus niin, että Markus kävi lintua näyttämässä ja lähetin Elsan hakemaan. Sain linnun käteen asti. Onneksi tuli mahdollisuus niitata päivä tällaiseen onnistumiseen.

Päivä oli siis todella jännittävä mutta erittäin hyvä kokemus sekä minulle että koiralle. Voisin ehdottomasti mennä toistekin, mutta sitä ennen meidän on harjoiteltava vielä paljon. Todella paljon. Päivän parasta antia olikin se, että siinä näki konkreettisesti harjoiteltavat asiat: riistankäsittely, palauttaminen, ehdoton luoksetulo ja maltti.

Tilanne oli varmasti koiralle todella outo paukkeineen, lentävine lintuineen ja lämpimine riistoineen. Ylösajava spanielikin oli todella kova häiriö, Elsa olisi halunnut pistää sähikäisen kanssa leikiksi. Täytyy sanoa, että olin vähän yllättynyt siitä, että Elsa käyttäytyi näinkin holtittomasti, sillä se ei ole treeneissä enää pitkään aikaan karannut palautuksissa saatikka pudotellut riistaa.  Tosin syy huonoihin palautuksiin taisi olla suurelta osin myös minussa, sillä olin varmasti hermostunut ja jännittynyt, vaikka en mielestäni sitä näyttänytkään.

Vaikka sooloilu ärsytti ja ennen kaikkea hävetti, olen silti erittäin tyytyväinen Elsan käyttäytymiseen passissa. Pahin kauhuskenaarioni nimittäin oli se, että koiralla sekoaa pää ja se alkaa passissa aivan hysteeriseksi. Mutta vielä mitä, likka ei päästänyt inahdustakaan koko päivänä, oli tarkkaavainen ja istui rauhassa sivulla! Itselleni annan myös sen verran pisteitä, että pystyin hyvin keskittymään koiran lähettämiseen, enkä hätäillyt.

Innolla sitten vaan treenaamaan. Vielä kun keksisi miten tällaisia tilanteita varten voisi treenata, sillä kyllä koira kotona ja kimppatreeneissä toimii... Tulee pillistä salamana luokse. Ja porukkatreeneissä olemme käyneet paljon. Riistalla toki pitäisi treenata huomattavasti useammin.

Loppuun vielä toiset pojot itselleni: otin kotona kahdesta palkkiofasaanista rintafileet onnistuneesti talteen. Niistä loihditaan viikonlopuksi herkkua. Meidän perheen ensimmäinen fasaaniateria.

Manta sai herkutella jo heti tuoreeltaan fasaanin koivilla. Nielaisi ne lähes pureskelematta (sama koira nautiskeli nuoruudessaan kahdessa NOME-kokeessa fasaanipaistista). Elsalle liha ei kelvannut :) Ehkä parempi niin.

Tiistaiaksat

Tiistain aksailut on jäänyt kirjailematta. Ihan hyvät treenit oli ja mukavaa rataa tehtiin. Tykkäsin, kun oli aika suoraviivaisia esteitä, ei liikaa kikkailua. Vaikka haastetta riitti suorissa linjoissakin. Rengas oli "uutena" esteenä mukana ja esteitä oli kaikkiaan 13.

Elsa teki ihan ok töitä, mutta välillä vähän keskittyminen herpaantui. Se taitaa ottaa aika herkästi itseensä epäonnistumisista ja törmäilyistä, mikä on toki luonnollista kun samoja esteitä toistetaan uudestaan ja uudestaan. Jos en ollut tarkkana, niin Elsa pisti nenän maahan ja lähti kaartelemaan omille teilleen. Näin ei onneksi päässyt tapahtumaan kuin kerran tai pari. Silloin, kun en ollut riittävän nopeasti ohjaamassa seuraavalle esteelle. Pikakiiturin perässä on aika haastavaa pysyä kun esteille pitää vielä saattaa ihan loppun asti...

Tomi Sarkkisen koulutus Hämeenlinnassa

 
Viime yönä satoi lunta, joten lähdin vähän jännittynein mielin ajelemaan Hämeenlinnaan. Mitähän Elsa tuumaisi lumisista dameista. Turhaan jännitin, sillä ei lumi lopulta vaikuttanut likan työskentelyyn mitenkään.

Ehdimme aamulla tehdä reippaan lenkin, kun koulutus alkoi vasta yhdeltä. Lenkki teki ilmeisen hyvää, sillä Elsa oli alusta asti sopivassa vireessä ja odotusalueella hyvinkin rauhallinen ja hiljainen. Tai sitten oli viime viikkoinen treenitilanne hyvin mielesssä. Ehkä molempia.

Ryhmässä oli hyvin samantasoisia, taipparit suorittaneita, hieman alle 2-vuotiaita koiria. Tomi kävi ensin kaikki yksitellen läpi yksinkertaisilla linjanoudoilla. Jo parin ensimmäisen koirakon kanssa hän puuttui asioihin, jotka tapahtuvat damin luovutuksessa ja etenkin sen jälkeen. Eli juuri niitä asioita jotka meilläkin tuottavat suurimmat haasteet. Myös Elsan kanssa sain hyviä vinkkejä siihen, kuinka koira pitäisi rauhoittaa dami suussa käsien väliin (toinen käsi leuan alla ja toinen pään päällä/kuonolla). Ja sama rauha pitäisi jatkua kun dami otetaan pois. 20 pisteen suoritus kokeessa kun voi mennä pipariksi, jos koira ryhtyy luovuttamisen jälkeen riekkumaan omiaan.

Uskon tosin, että juuri näitä asioita olen yrittänyt Elsan kanssa jo pienestä pitäen tehdä, mutta se on ollut todella haastavaa. Elsa on aina väistänyt voimakkaasti käsiä (vaikka en mielestäni ole sitä koskaan nipistellyt tai ravistellut) ja toisaalta se on myös ilman damia mahdoton saada rauhoittumaan pitämällä päästä kiinni. Koira luikertelee, mielistelee ja on "räjähdystilassa". Jos sitä pakottaa/ottaa väkisin, se peruuttaa kahta kauheammin. Ja kehuista taas innostuu ja häslää. Kaiken lisäksi se on niin nopea ja liikkuvainen että kehuja ja kieltoja saa ladella liukuhihnalta, jos yrittää pysyä koiran perässä. Vaikka Tomi sai pari meitä ennen ollutta labradoria oikeaan mielentilaan hyvinkin nopeasti, flätit, Elsa mukaanlukien, eivät toimineet aivan samalla tavalla. Ei saanut Tomikaan Elsaa täysin rauhoittumaan :) Sain siis henkisen synninpäästön.

Jatkamme siis edelleen käsiin totuttamista kotona. Kehuja sain siitä, että sivulle palauttaessaan Elsa pitää damia nätisti, on rauhassa ja pystyn sitä silittelemään ilman että dami putoaa. Tekemäni työ ei siis ole mennyt ihan metsään. Vielä pitäisi kuitenkin olla tarkempana siitä, että Elsa pysyy perusasennossa rauhassa myös damin irroittamisen jälkeen. Ja myös perusasentoon tulon pitäisi olla nopeampi.
 

Paikalla oli harvinaisen runsas flättiedustus.

Toisella kierroksella jatkettiin yksittäin linjoja ja niihin yhdistettiin käännöksiä sekä seuraamista. Erityisesti Elsan kanssa olisi hyvä tehdä tämän tyyppisiä harjoituksia kun se jää vahvasti näkemäänsä damiin kiinni. Ei pysy perusasennossa vaan vänkää damin suuntaan. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä toiminnanhaluisille fläteille.

Toisin sanoen dami jätetään muistiin, seurautetaan koiraa jonkin matkaa. Heitetään vastakkaiseen suuntaan toinen dami. Tomi käski haetuttaa viimeksi heitetyn ensin, itse olisin ehkä vuorotellut enemmän niin, että hakisin ensin muistin. Mutta toimi se näinkin. Muistidamin vaikeutta lisättiin vielä niin, että koiraa seurautettiin edelleen ensimmäisen noudon jälkeen kierros pellolla, ja sitten palattiin alkuperäiselle linjalle, mutta siis eri kohtaan, ja koira lähetettiin noutoon.

Ensimmäinen muistidami oli selkeässä paikassa katajan juurella ja Elsa suoritti sen hyvin. Toinen jäi keskelle peltoa ja seuraamista tehtiin melko laaja lenkki. Olin aivan äimänä, kun Elsa teki täydellisen linjan ja löysi heti damin oikeasta paikasta, vaikka matka oli pitkä ja lähetyspaikka aivan vieras. Itse olin jo ehtinyt damin paikan unohtaa. Hieno fiilis!

Walk up.

Lopuksi tehtiin vielä ryhmäharjoitus, jossa yksi koira kerrallaan suoritti ja muut kulkivat walk upina rivistössä. Reunimmainen koira jätettiin paikalleen istumaan ja rivistö lähti liikkeelle. Hetken päästä Tomi käski ohjaajaa pillittämään koiran luokseen. Koiran piti tulla pelkästä vihellyksestä, ohjaajan selkä oli koiraa päin. Siitä koira sivulle ja hallintaan, rivi eteni koko ajan. Sitten pysähdys ja täyskäännös, Tomi heitti damin taakse linjalle. Taas lähdettiin rivinä eteenpäin. Pysähdys ja äsken suorittanut koira jätettiin taas paikalle istumaan. Rivi lähti etenemään ja hetken päästä ohjaaja pillitti koiran luokseen. Tehtiin täyskäännös ja koira lähetettiin linjalle hakemaan takanaan ollut dami.

Elsa teki tämänkin hyvin. Tosin ensimmäisessä luoksetulossa jouduin antamaan pillin lisäksi kevyen käsimerkin (mistä sain moitteita). Elsa tuli myös toisella kerralla luokse vaikka dami jäi sen taakse. Jännitin vähän karkaako damille kun olin selin koiraan. Myös linjan teki täydellisesti. Ja seuraamiset olivat hyviä, samoin käännökset.

Toisella kierroksella harjoitus toistettiin muuten samana, mutta toisen luoksetulon sijaan koira lähetettiin suoraan taaksepäin linjadamille. Elsa pääsi karkaamaan jo pysäytyskäsimerkistä ja siitä sain Tomilta läksytystä. Tomi kertoi itse opettavansa koirille käsimerkit siten, että näyttää koiralle ensin kädellä suunnan (käsi joko ylös tai sivulle). Vasta sen jälkeen tulee varsinainen käsky (suullinen ja käden heilautus) edetä. Tätä pitäisi harjoitella kotona.

Elsa oli aivan täydellisessä viretilassa walk up harjoituksessa, ja tulikin sellainen fiilis, että silloin olisi vasta pitänyt aloittaa treenaaminen. Höyryt oli saatu pois, se oli perusasennossa aivan rauhassa mutta seurasi kuitenkin hyvin ja teki noudot täsmällisesti. Hyvä Keppu!

Autolle päästessämme tyttö oli kyllä jo aivan sippi.

Erinomainen päivä mukavassa porukassa.

Ihan puhki.

Tiistai-aksat

Hyppy - putki - putki - hyppy - hyppy - hyppy - hyppy - kepit - putki (2) - hyppy (1)

Tiistaina menin aksatreeneihin selkä jumissa. Pyysin Janilta armoa, mutta en sitä saanut. Kymmenen esteen rataa lähdettiin suorittamaan. Meidän lisäksi oli vain yksi toinen koirakko paikalla, joten treeniaikaakin heltisi puoli tuntia. Hyvin kroppa spurtit onneksi kesti.

Radan alku oli kiva. Hypyltä mutkaputkeen ja sieltä kiertäen suoraan putkeen jonka jälkeen hyppy. Siinä sai mamma vähän juosta, jotta ehti hypylle koiraa ohjaamaan. Esteet 4, 5, 6, ja 7 olivat hyppyjä, joita saikin hinkata ihan huolella. Ne kun piti tietenkin mennä mahdollisimman epäloogisesti.

Elsa teki rataa muuten ihan hyvin, mutta hyppyjen lähettyvillä haistoi maassa makupalan ja välillä sinkosi kesken radan haistelemaan. Janilta sainkin ohjeen ottaa koiran tiiviimmin mukaan, sillä keskityin liikaa omaan liikkeeseen. Tämä auttoi hyvin.

Palkkausten kanssa on tullut vähän ongelmaa, sillä Elsa hakee pallon ja vie sen joko hallin toiseen päähän ja alkaa jäystämään tai jää muutaman metrin päähän "lällättelemään". Är-syt-tä-vää! Kai täytyy taas vaiheeksi siirtyä makupaloihin tai sitten opettaa lelun palauttamista erikseen. Vaan mikä palkka se sitten enää on, jos se täytyy vaatimalla tuoda.... Voi huokaus. No, josko tuo enempi koiran kanssa tekeminen auttaisi tähänkin. Pienoista motivaation hiipumista (=makupalojen perässä haahuilua) on nyt viime kertoina esiintynyt enemmänkin. Radat ovat ehkä aavistuksen liian vaikeita meille...

Pienen tauon jälkeen otettiin rata vielä kokonaisena kertaalleen. Keppien jälkeen siihen kuului vielä yksi putki ja hyppy. Saatiin menemään koko rata puhtaasti läpi, myös kepit (autettuna toki)! Jee jee!

Katulamppujen loisteessa.

Illat ovat muuten niin ankean pimeitä, ettei juuri muuta voi tehdä kuin lyhyitä lenkkejä. Likat pääsivät eilen taas Kuljuun "ihmisten ilmoille". Opeteltavaa riittää remmilenkeissäkin, sillä Elsa on kasvanut täysin toispuoleiseksi ja hakeutuu aina minun vasemmalle puolelle ja tien vasempaan laitaan. Vilkkaalla kävelykadulla se ei tietenkään käy, vaan pitää kulkea oikeaa laitaa. Tämä kävi todella ärsyttämään viime viikolla kun kävin samassa paikassa juoksemassa ja pitkässä liinassa Elsa tietenkin kulki koko ajan edessä vasemmalla. Nyt harjoiteltiinkin sitten koko lenkki oikeaa laitaa.

Tänään kävin pikaisesti moikkaamassa Elsan kasvattajaa ja kekkuli sai hetken painia siskon kanssa. Niin vaan nuokin kauhukakarat alkavat aikuistua, sillä vaikka Elsalla oli takana tylsä ja yksinäinen kotipäivä, rauhoittuivat siskokset aika pian leikeistään ja jäivät muun lauman kanssa paikoilleen seisoskelemaan. Hauska oli myös nähdä, että Elsa ei enää alistu niin voimakkaasti, vaan oli välillä jo niskan päällä.  Tiistaina se oikein murahtikin yhdelle sähläävälle pikkutirriäiselle agihallilla. Mun nössövaavista on tullut iso tyttö <3

Elsa on alkanut pudottaa karvaansa, sitä ainakin pyörii lattioilla ihan kiitettävästi. Veikkaukseni on, että juoksu tulee tammikuussa. Edellinen taisi olla helmi-maaliskuun vaiheessa.

Mantalla taas pissavaivat ovat tuntuneet yleistyvän, ja se juo paljon. Taitaa olla aika aloittaa sille pidätyslääkitys... :(

WT-peltopäivä Pälkäneellä

Tänään ajeltiin Elsan kanssa Pälkäneelle Tarja Tuholan ja Tiina Rajalan WT-peltokoulutukseen. Reissuun lähdettiin aivan kylmiltään, sillä damiin ei olla koskettu moneen viikkoon. Vähän oli sellainen olo, että mitähän tästä tulee.

Aloitimme Tiinan kanssa linjatreeneillä. Elsa kävi kierroksilla, oli suht hiljaa mutta repi aina tilaisuuden tullen maata ja söi ruohoa. Jouduimme onneksi odottamaan, että suurin osa ryhmäläisistä teki ensin yksinkertaisen kelloharjoituksen (kolme damia puolikaaressa ja ohjaaja päätti minkä haetuttaa). Minä jäin viimeiseksi suoritusvuoroon Jaana Talan nuoren labbiksen kanssa, ja teimme parityönä motivoidun linjaharjoituksen jonka siirtymät tehtiin walk upina. Harjoitus eteni siten, että minä jätin ensin damin pystyyn jalkojeni viereen. Siitä käveltiin reilut 10 metriä rivissä eteenpäin, pysähdys, ja Jaana jätti damin paikalle. Sitten 90 asteen käännös ja etenimme taas n. 10 metriä. Elsa pääsi hakemaan minun jättämän muistidamin, ja sen piti malttaa olla huomioimatta viimeisintä, Jaanan jättämää damia. Samaa kaavaa jatkettiin vielä muutama kerta. Elsa teki linjat ihan ok, mutta palautuksissa purki paineitaan pienoisilla temppuiluilla.

  

Toisena harjoituksena vietiin walk up -muodostelmassa kahdet muistidamit muutaman ojan yli pellon päähän. Koirat lähetettiin vuoroin hakemaan ensimmäiset damit. Toiset damit haettiin niin, että koirat lähetettiin vasemmalla suuntamerkillä. Elsan kanssa tein siten, että kutsuin sitä hetken matkaa luokse, pysäytin ja lähetin siitä vasemmalle. Tämä sujui oikein hyvin ja dami tuli talteen. 

Tiina opastaa linjallelähetystä ja kiinnittää huomiota koiran rangan suuntaan.

Pienen evästauon jälkeen vaihdettiin kouluttajia, ja jatkoimme Tarjan kanssa. Neljän koirakon ryhmässä etenimme ensin peltoa walk upissa. Laukauksesta tuli pysähdys ja koirat saivat katsoa kun dami heitettiin hakualueelle. Pysähdyksiä tuli kaikkiaan neljä, ja Tarja vahti tarkkaan, että koirat seurasivat oikealla paikalla eivätkä edistäneet pysähdyksissä. Elsa teki todella hyvät seuraamiset, tosin pysähdyksissä jouduin hihnalla huomauttamaan jotta sain sen istumaan.


Walk up eteni keskelle peltoa ja tämän jälkeen hakualueen vastakkaiselle puolelle tuli laukauksen kera ykkösmarkkeeraus. Se jätettiin muistiksi ja teimme rivissä täyskäännöksen (tarkoituksena oli harjoitella nimenomaan täyskäännöksiä). Ensimmäinen koira lähetettiin lähihakualueelle. Kun se oli tuonut damin, tehtiin taas täyskäännös ja Elsa pääsi hakemaan markkeerauksen. Elsa oli sekä heiton että käännösten aikana sopivasti skarppina eikä äännellyt tai edistänyt yhtään. Se teki myös hienot tiiviit käännökset. Markkeerauksen se löysi suht nopeasti ja palautuskin oli hyvä. Samoin vuorollamme se teki linjan ja lähihaun hyvin.

Elsa todella vaatii sen, että ennen treeniä siltä päästäisi höyryt pois muutamalla hallitulla noudolla. Sitten se rauhoittuu ja keskittyy todella hyvin. Jouduin harmittavasti muiden menojen vuoksi lähtemään Tarjan ryhmästä kesken pois, olisin treenin mielelläni jatkanut loppuun. Mutta ainakin jäi hyvä fiilis ensi viikon Sarkkisen koulutustakin ajatellen. Yritän silloin olla ajoissa jotta ehdin nuo höyrynoudot tehdä ennen treenien alkua...

Kelloharjoituksessa damit viedään motivoidusti ja jätetään hyvin näkyviin.
Viimeiseksi vietyä ei koskaan haeta ensimmäisenä.

Hätäistä aksaa

Yhdentoista esteen rata.

Tänään aksatunnilla oli täysi miehitys joten meillä Elsan kanssa normi tehovartti treeniaikaa. Pitkästä radasta meille määrättii ensimmäiset 11 (!) estettä. Rata oli täynnä killereitä ja rankan työpäivän jälkeen pää löi täysin tyhjää kun yritin tutustumisessa pohtia oikeita ohjaustapoja. Etenkin A-esteen jälkeen tulevat kaksi hyppyä ja meno viimeiselle putkelle tuntui aivan ylivoimaiselta tehtävältä, pitihän kummatkin hypyt kiertää takaa.

Otin alkuun A-esteen muutaman kerran erikseen ja totesin, että alastulokontaktissa riittäisi työn sarkaa. Sen verran hätäiseen Elsa tippui sieltä alas. Missähän välissä niitäkin treenaisi...?

Sitten vaan rohkeasti yrittämään rataa. Tahti oli jotenkin koko ajan hukassa, mutta A:lle asti yleensä selvittiin joten kuten kunnialla. Elsa palkattiin A:lla targetilla, ja makupala pysäytti sen työskentelyn totaalisesti. Viimeisillä hypyillä sen ajatus oli jossain aivan muualla ja se haaluili milloin missäkin. En saanut hyppyjä oikein sujumaan edes erikseen. Taisi olla itselläkin sen verran veto pois, että sekin vaikutti koiraan.

Mitä jäi käteen tästä päivästä? Lähinnä (tuskan) hiki.

PS. Bongasin ilmoituksen Kanta-Hämeen noutajien järjestämästä Tomi Sarkkisen Nome-koulutuksesta 22.-23.11. Liityin joitakin viikkoja sitten jäseneksi ja sain kuin sainkin paikan alo/avo-tason ryhmästä la iltapäiväksi! Eli nomekausi saa vielä ainakin muutaman viikonlopun verran jatkoa.

Voi pyhä pimeys!

Viimeiset 1,5 viikkoa on mennyt koirien osalta vähän tyhjäkäynnillä. Viime viikonloppuna ponkaistiin mieheni kanssa Lontooseen juhlimaan hänen nelikymppisiä. Ohjelma oli jalkapallopainotteinen, tietenkin. Vaikka eipä silti, upea kokemus täysi stadioni oli minullekin, vaikka en niin himofani olekaan. Elsa oli reissun ajan hoidossa ja Manta kotona Mumman kanssa lastenvahtina.

Tiistain agilityn jouduin jättämään väliin. Osin matkaväsymyksestä, osin pikkuneitimme uhmakkaasta vastustuksesta. Edellisen viikon odottelu treeneissä taisi sittenkin olla neidille liikaa... Onneksi pojan futiksen ulkokausi päättyi, joten enää ei päällekkäisiä treenejä pitäisi olla.

Kellot kääntyivät talviaikaan ja työpäivän jälkeen on jo säkkipimeää. Tuntuu, että (suht tehokkaan) otsalampun valo ei riitä mihinkään. Yhtenä iltana metsälenkillä lampusta loppui kaiken lisäksi akku kun olin kilometrin päässä lähimmästä valaistusta kadusta. Onneksi olin lähtiessä napannut puhelimen mukaan ja siinä olevan taskulampun turvin pääsin hapuilemaan kotiin. Olipa pelottavaa! Jatkossa pidän aina varalamppua mukana!

Etätyöpäivinä voi onneksi karata aamusta valoisalle lenkille. Ja tänään nautiskelin aurinkoisesta lauantaipäivästä tekemässä kympin lenkin maalaismaisemiin. Onhan tässä syksyssä puolensakin.

Ruotsista kuului iloisia uutisia. Elsan isä SE U(u) CH SE VCH Red Mountains Gold In Bormio oli saavuttanut jälkivalion arvon. Grattis Lotta och Pepzi!

SE U(u) CH SE VCH
Red Mountains Gold In Bormio

Aksaa yksityisopetuksessa

Lähdin hallille hirveällä kiireellä ja nappasin mukaan vain pallon ja taluttimen, toivoen, että tänään ei tehtäisi mitään ihmeellistä. Jouduinhan ottamaan myös meidän pikkuneidin kentän laidalle notkumaan, kännykän toimiessa lapsenvahtina. Kyllä hän siinä normaalin 10 minuutin treenin ajan viihtyisi. Vaan yllätys yllätys, olimme treeneissä kahdestaan Janin kanssa eli sain treenata Elsan kanssa koko tunnin! Onneksi kännykässä riitti akku ja hallissa oli lämmin!

Janilla oli mukana reilusti lihapullia joita sain lainata, ja aloitimme kepeillä. Minun pitäisi löytää oikea rytmi ja lopettaa koiran voimakas ohjaaminen jalalla. Elsa kyllä teki (Janin kanssa) hyvin, mutta minä olin koko ajan ihan solmussa. Jotenkin olen oppinut rytmittämään liikettä tökkäämällä polven Elsan eteen jotta se kääntyy oikeasta välistä, ja kun tätä ei saanut tehdä, ei homma meinannut sujua alkuukaan. Useilla toistoilla saatiin toki hyviäkin pätkiä aikaiseksi.

Kepeiltä siirryttiin radalle joka oli tehty kentän yhteen kulmaan. Paljon käännöksiä ja pohdittavaa, miten tiukoista paikoista pitäisi ohjata. Kuivaharjoittelua ilman koiraa saikin tehdä oikein urakalla, sillä Jani antoi minun ensin itse pähkäillä erilaiset vaihtoehdot ja kertoi vasta lopuksi muutamia omia näkemyksiään.

Pisimmillään 11 esteen rata kulki näin.

Radalla oli putki ja sen molemmin puolin vierekkäisiä hyppyjä joita piti vuoroin hyppiä eri suunnista. Muutaman treenikerran jälkeen alettiin vähentämään jo minun liikkumista esteiden taakse ja lopulta sain hienosti ohjattua Elsan kiertämään esteen takaa hypyllä ilman että minun piti mennä saattamaan. Valsseja ja persjättöjä sai tehdä joka suuntaan...

Lopuksi rataan lisättiin vielä muutama este, ja enimmillään niitä oli yksitoista. Pari kertaa tehtiin virheettömästi rata läpi ja Jani kehui, että mukana oli todella mallikkaita pätkiä. Elsa lukee todella hienosti minun kehoani ja kääntyy tiukassakin paikassa. Ja hyppää hyvin, sillä rimoja ei koko tunnin aikana tullut alas kuin muutama.

Olin ihan fiiliksissä koko tunnin ja hymyilin kuin hangon keksi. Tosi hienoa kun ollaan päästy alkeista jo sen verran pitkälle, että Elsa on oppinut esteitä ja minä ohjaamaan koiraa riittävästi jotta ei tule yhteentörmäyksiä. Pidän myös Janin tavasta opastaa meitä, sillä hän todella analysoi ja perustelee erilaiset vaihtoehdot ja kiinnittää huomiota omaan liikkumiseeni. Kivaa!

WT-treeniä Pälkäneellä

Tänään vietin ihanan aurinkoisen syysaamupäivän pellolla Pälkäneellä, jossa oli Pirkan noutajien järjestämä WT-koulutus. Kouluttajana toimi Maarit Nikkanen.

Aamu aloitettiin reippaasti tottisasioilla. Koirat jätettiin puolikaareen paikoilleen istumaan ja Maarit kertoi meille ohjaajille muutamia teoria-asioita. Elsa pysyi paikoillaan yllättävän rauhallisesti kun vain jätin sen ja keskityin kuuntelemaan. Homma alkoi mennä pipariksi siinä vaiheessa kun ryhdyin puuttumaan suoritukseen Elsan alkaessa haistella maata. Sen jälkeen sainkin käydä korjaamassa sen asentoa useaan kertaan. Maarit heitti koirien yli myös muutamia dameja, ja Elsa karkasi yhden perään. Ehdottomasti lisää tällaisia harjoituksia meille.

Paikallaolon jälkeen otettiin pätkiä seuraamista ja käännöksiä. Elsa oli aivan ihmeissään sulkeisista (taisin itse olla aivan paskajäykkänä eikä minulla ollut edes nameja mukana) eikä oikein toiminut. Ei karannut viereltä mutta ei pysynyt liikkeissä tarpeeksi napakasti mukana. Pitkä heinikko kiinnosti sitä enemmän kuin tarkka työnteko. Harjoiteltava siis lisää tätäkin.

Tottisosuuden jälkeen siirryttiin helppoihin ykkösmarkkeerauksiin. Elsan paikallapysymistä piti vähän varmistella eikä se markkeerannutkaan kovin hyvin, mutta sai kuitenkin damit talteen. Sivulle palauttamisesta pitäisi pikkuhiljaa alkaa pääsemään eroon.

 

Markkeerausten jälkeen tehtiin lyhyellä matkalla sokkolinja. Maarit halusi nähdä kuinka hyvin linjakäsky on koirilla hallussa. No eihän se ollut, vaikka dameille oli matkaan vain kymmenisen metriä. Elsa lähti kaartamaan sivuun, sai hajun dameista, mutta sain sen kuitenkin kutsuttua pois. Lähetin uudestaan ja nyt dami saatiin ylös hajumuistilla.

Tämän jälkeen saimmekin kuulla kuinka eri käskyt olisi opetettava koiralle niin varmaksi, että se taatusti tietää mitä mikäkin käsky tarkoittaa. Toistoja tarvitaan tuhansia. Testasimme tätä myös luoksetuloilla, jossa sai käyttää vain joko pilliä tai suullista käskyä, ei lainkaan käsimerkkiä. Aika moni koira jäi paikoilleen kun pelkkä pilli soi. Elsa mukaanlukien. Muutamien edistyneempien koirien kanssa tehtiin myös niin, että ohjaaja seisoi selin koiraan ja pillitti luoksetulokäskyn. Koiralle pitäisi opettaa pillikäskyt niin, että se noudattaa niitä vaikka ei näe ohjaajaa. Luoksetulosta voi selin opettaa pysähdyksiäkin ja taakse lähetyksiä käyttäen peiliä apuna. Hyvä vinkki.

Samaa asiaa painotti meille kesällä myös Guy Bennet. Hän piti tärkeänä opettaa koiralle erikseen myös pelkät suulliset käskyt ja käsimerkit. Niitä voisi käyttää erikseen olosuhteiden näin vaatiessa.

Lopuksi tehtiin vielä yksinkertainen lähihakuharjoitus. Maarit nimesi Elsan "arabialaiseksi hevoseksi" kun keppuli teki taas niin äkkinäisiä ja lennokkaita liikkeitä etten pysynyt niissä perässä. Se pääsi karkaamaan lähihakuun kahden metrin päästä useaan kertaan ennen kuin sain tilanteen haltuun.

Maarit sanoi koiran vaikuttavan erittäin lupaavalta mutta sen kanssa pitäisi todella paljon tehdä rauhallisia, hallittavuuteen keskittyviä harjoituksia. Ja hyvin vähän suoria noutoja. Hyvin paljon sitä, että haen itse damin tai heitän häiriödamin viereeni, jotta Elsalle tulee paljon ajateltavaa.

Viimeisenä harjoituksena tehtiinkin juuri Elsaa ajatellen kakkosmarkeeraus, jossa meidän molemmin puolin oli heittäjä. Ensin katsottiin ensimmäinen heitto, sitten käännös 180 astetta ja toinen heitto. Sitten taas käännös 180 astetta ja ensimmäisen heiton nouto. Tein tehtävän vielä uudestaan niin, että heitin itse damit, ja silloin Elsa teki hyvät käännökset. Heittäjiä se jäi tuijottamaan eikä seurannut käännöksessä kunnolla. Harjoittelulistalle tämäkin asia.

Summa summarum. Kiva treenisessio joka taas sai heräämään siihen, että meillä on vielä paljon tekemistä perusasioissa. Perustottis ja seuraaminen on hinkattava kuntoon, oli se kuinka tylsää tahansa. Ja läheiselle pellolle voi mennä tekemään usean damin linjoja ja häiriötreenejä, jotta hallittavuus paranee.

The Mood

Tänään tehtiin taas tehokas vartti agilitykentällä. Meidät otetaan aina ensimmäisenä käsittelyyn, jotta pääsen ajoissa kotiin vapauttamaan mieheni omiin harrastuksiinsa. Ja toisaalta, muut koirakot tekevät pidempää rataa joten siinäkin suhteessa meidät noviisit hoidellaan ensin alta pois.

Epätoivo meinasi iskeä kun Jani esitteli meille suunnittelemansa radan. En selviäisi siitä mitenkään! Rata alkoi yläkuvan keltaiselta hypyltä, siitä punaiselle hypylle jonka takaa koira mukaan ja tiukka kaarros putkeen. Putkesta täysiä alakuvassa näkyvälle keltaiselle hypylle, sitten punainen takakautta kiertämällä ja samaan aikaan itse piti ehtiä esteen etupuolella lähelle A:ta jotta koiran sai ohjattua sen alitse menevään putkeen.

Hups heijakkaa, minä pingoin minkä pitkistä jaloistani pääsin ja Elsa meni esteen toisensa jälkeen juuri niinkuin pitikin. Vain viimeisellä hypyllä piti vähän säätää omaa ohjaamista jotta ehdin ajoissa putkelle. Kolme-neljä kertaa mentiin rata näin päin läpi ja hienosti meni!

Lopuksi tehtiin sama rata vielä nurinpäin. Koira lähetettiin A:n takaa putkelle ja itse piti ehtiä valssaamaan punaisen esteen eteen jotta koiran sai hyppäämään (alakuvassa kohti kameraa) ja jatkamaan kohti keltaista hyppyä. Toinen vaikea kohta tuli punasinisen putken jälkeen kun koira piti saada vasemmalla kääntymään tiukasti itsestä poispäin punaisen esteen takaa ja edelleen putken vieressä olevalle keltaiselle esteelle. Käännöstä hinkattiin jonkin verran erikseen ja Jani palkkasi Elsaa oikeista käännöksistä.

Kotona pitäisi kuivaharjoitella käsiohjauksia niin, että koiran saa kääntymään kummaltakin puolelta käden suuntaan itsestä poispäin ja toisaalta myös takakautta sivulle. Näitä tarvitaan monesti radalla. Ja nyt jos koskaan minun on opeteltava ohjaamaan Elsaa myös oikealta puolelta. Hyvästi supervarma perusasento :)

Kylläpä tuli hieno fiilis treeneistä. Koirassa on vauhtia ja kapasiteettia, se on näyttävä suorittaessaan. Elsa on käsittämättömän hyvin oppinut eri esteet ja haki nytkin esteet aivan oikein vaikka radalla oli myös takaa kiertämisiä. Oman kropan kanssa on tekemistä, jotta pysyy koiran vauhdissa mukana, mutta toisaalta valssit ym. perusasiat on aika hyvin muistissa ja tulevat luonnostaan. Tämä on niin kivaa! Ja hikistä hommaa...

Viime kerralla palkkasin Elsan nameilla mutta nyt kokeilin palloa. Pallo toimi selvästi paremmin ja sillä Elsaan sai toivottua vauhtia. Namien jälkeen sen mielenkiinto tuppasi lopahtamaan ja se alkoi herkemmin haistella maata. Pallon kanssa jää hyvä tekemisen vire päälle.

Tuota vireasiaa olenkin pohtinut viime päivinä paljon. Siihen joutuu todella keskittymään, sillä eri lajeissa tarvitaan erilaista virettä. Niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Nome-puolella herkästi kiihtyvää koiraa tulisi rauhoittaa ja oma olemukseni on ohjatessa hyvinkin passiivinen. Koiran pitäisi etenkin suoritustaan odottaessa olla täysin off-tilassa ja rentona. Toki sen tulee tarkkailla ympäristöään ja mahdollisia pudotuksia. Noutojen tulee olla suoraviivaisia vaikkakin toki vauhdikkaita.

Agilitykentälle taas mennään pitämään hauskaa ja vire pitäisi saada kattoon. Jani huomauttikin minulle heti ensimmäisellä kerralla, että koiraa ei pitäisi kentällä moittia väärästä suorituksesta jos se oma-aloitteisesti hakeutuu esteille. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Joudun todella keskittymään siihen, että heittäydyn itsekin hauskanpitoon ja leikkimään koiran kanssa. Pienoista tasapainoilua siis kahden eri maailman välillä, mutta uskoisin, että minä tästäkin vielä selviydyn. Agility on paitsi kivaa ja hyvää liikuntaa, se myös parantaa minun ja Elsan yhteistyötä. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka tässäkin lajissa päätyisin taas starttaamaan.

Tuuli-pennut koolla Pyymäessä

Kati ja Markus kutsuivat Tuuli-pennut treenitreffeille. Paikalle tulivat Usko, Remu, Jope, Elsa ja Hulda. Teimme alkuun markkeerauksia ensin damilla ja sitten variksilla. Elsalle tehtiin myös kahden markkeerauksen jälkeen sokkolinja tutulle putoamispaikalle. Likka selvitti kaikki oikein hyvin, tosin viimeisellä variksella lähti hieman kaartamaan väärään suuntaan palauttaessaan. Ei kuitenkaan pudottanut missään vaiheessa. Lähdöissä se oli myös levoton ja pääsi kerran karkaamaankin.

Markkeerausten jälkeen tehtiin hakua. Ruudussa oli monipuolisesti riistoja: variksia, fasaani, kani, sorsa ja tavi. Elsa toi kaikkiaan kuusi riistaa, joista 4 varista, kani ja sorsa, joista tosin viimeistä ei oma-aloitteisesti ottanut ylös. Kävinkin vielä erikseen tekemässä sorsalla muutaman helpon muistilinjan ja sitten sorsat jo nousivatkin spontaanisti.

Lopuksi tehtiin kaikille vielä jäljet kanilla. Meidän vuorolla saatiin vähän kohtuuttomasti häiriötä, sillä ensin jälken yli meni peura ja kun lähetin Elsan, se törmäsi kahteen ratsukkoon ja palasi takaisin. Lopulta kani saatiin talteen kun Markus kävi tukemassa. Palautus oli hyvä.

Treenien lopuksi käytiin vielä Pyymäessä kahvittelemassa. Olipa mukava nähdä taas sisaruksia koolla.

Agilityn hallikauden startti

Tänään alkoivat ToisKin agilityn hallitreenit Sportdogparkilla pj Jani Laitamäen vetämänä. Pääsimme siis neljän koirakon ryhmään ja treenit ovat tiistaisin huhtikuun loppuun asti.

Ryhmässä on pelkästään maxi-koiria ja muut selvästi jo edistyneempiä. Menivät pitkää rataa. Meidät Jani otti heti alkuun yksityiskäsittelyyn nähdäkseen Elsan tason.

Aloitettiin helpolla kahden hypyn sarjalla. Rimoja nostettiin asteittain 45 senttiin, kun kesällä treenasimme pelkästään 35 senttisillä tai sen alle. Korkeus ei Elsalle tuota mitään ongelmia. Päinvastoin, hypyt voivat kovassa vauhdissa parantua kun ei pääse roiskimaan yli.

Seuraavaksi hyppyjen alkuun lisättiin putki ja sitten vielä pitkän suoran päähän pussi. Jani avusti alkuun pussilla, mutta lopulta Elsa meni sen jo ihan hyvin itsekseenkin.

Laiskanpulskeaa emäntää ei säälitty yhtään, ja Jani pisti minut juoksemaan suoraa aina vaan uudestaan ja uudestaan. Hiki tuli, mutta koira toimi hyvin.

Loppuun otettiin vielä joitakin kertoja rengasta yksinään. Janinkin ajatus oli, että koira pitäisi opettaa hakeutumaan käskystä renkaalle eli jatkettiin samalla metodilla kuin kesällä. Elsa hyppäsi maxi-korkuisen renkaan oikein sujuvasti.

Nämä kaikki harjoitukset teimme siis putkeen ja sitten muut rupesivat tekemään ratoja.

Kiva on päästä taas aksailemaan. Elsaa tosin pitäisi vähän viritellä touhuun, sillä heti kun kontakti pääsi putoamaan, se kulki nenä alusmattoa kyntäen...

Vatsanhoidon sietämätön keveys

Voihan vatsavaiva, mahapöpö, oksennus ja ripuli. Sekä sappinesteen tuoksuiset hönkäykset. Näiden teemojen ympärillä olemme pyörineet kaksi viimeistä viikkoa. Ensin alkoi Manta juoda ja pissiä alleen (näitä satunnaisesti esiintyviä vanhuuden vaivoja tutkittiin taannoin, mutta mitään syytä ei löydetty). Sitten se alkoi oksentamaan. Oksennuksenestolääkkeeillä saatiin yökkäily aisoihin, mutta vatsa oli kuitenkin niin sekaisin, että koko talo haisi mummelin kaasutellessa aivan kammottavalta. Ruokakaan ei maittanut moneen päivään.

Seuraavaksi alkoi Elsa ripuloimaan sisälle. En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että se oli syönyt jonkun Mantan oksennuksista ja saanut siitä oman vatsansa sekaisin. Viikonloppu meni riisi-kuurilla mutta nyt kummankin vatsa tuntuisi jo kestävän ainakin joten kuten normaalia ruokaa.

Vatsavaivaisen  yksilöinti on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Kun keskellä yötä herään alakerrasta kuuluvaan vinkunaan, en alkuun tunnistanut äänestä kumpi hinkuu ulos. Molemmat koirat ovat tietenkin häntä heiluen portilla vastassa kun pääsen unenpöpperöisenä alakertaan. Ja kun ne päästää yhtä aikaa ulos... No, se menee sinkoiluksi. Lopulta tein tunnistusta erinäisistä eritteistä ja niiden sijainnista. Elsa paljastui, kun oksennukset alkoivat ilmestyä makuupatjoille ja pesuhuoneessa oli pissat ja ripulit. Manta harrastaa paljaalle lattialle laatoittamista ja pissat lirahtelevat nukkuessa. Muuten se ei sisälle ulosta kuin ihan viimeisessä hädässä.

En ole ikinä päässyt sinuiksi näiden vatsaongelmien kanssa. Yleensähän koiralla menee vatsa sekaisin kun se syö jotain erikoista. Tästä syystä vatsan hoitaminen yleisen ohjeen mukaisesti riisillä ja kanalla tuntuu kovin merkilliseltä, kun ko. ainekset eivät normaalisti kuulu koiriemme ruokavalioon. Ainakaan pelkältään. Olen kuitenkin ymmärtänyt kuunnella viisaampia ja tarjonnut tätä seosta koirille muutaman päivän ajan. Dieettiruoasta tosin tulee eteen seuraava ongelma, kun koirat alkavat liian kevyellä ravinnolla oksentaa tyhjää mahaansa. Ne myös laihtuvat silmissä, mikä ei varsinkaan Elsalle olisi kovin toivottavaa. Se on muutenkin vähän liian laiha. Entäs sitten, miten ja koska riisi-kanasta siirrytään takaisin normaaliruokaan...?

Tein niin tai näin, ruokavaliokokeiluilla ja Attapectin avulla vatsat onneksi saadaan ennemmin tai myöhemmin kuntoon. Siitäkin huolimatta, että koirat tekevät (nälissään) kaikkensa sekoittaakseen vatsojansa entisestään naukkailemalla pihalla suuhunsa milloin mitäkin ällötyksiä.


Toivottavasti tämä on taas pian ohi.

PS. Kävin eilen lyhyesti tekemässä torstaisella lokilla muutamia linjoja. Raato oli säilynyt hyvin ulkona kun on jo sen verran viileää. Kaikki noudot sujuivat hienosti, eli Mission Accomplished!  Mr Lokki sai nyt siirtyä ansaitusti autuaammille metsästysmaille.

Fasu ja lokki

Kävimme ulkoiluttamassa fasua ja lokkia pojan soittutunnin aikana. Muutamia helppoja hakutehtäviä kaislikon rajassa. Elsa nauttii.

(Niin, onhan tuo kai aika huonossa lihaksessa...)

Ja näin tulee lokki, lokki tulee näin:

Koko rahan edestä

Haun vesityöalueen esittely.

Olipas kerrassaan hyödyllinen nome-kurssi. Saimme oppia jälleen koko rahan edestä. Vaikka teoriatasolla ei ehkä mitään uutta tullutkaan, niin kaikki harjoituskerrat simuloivat erinomaisesti koetilannetta "seuraava" huudoillaan ja koirakohtaisilla suorituksilla. Ja mikä parasta, vain kahdella kerralla viidestä käytettiin dameja. Muuten käytettiin monipuolisesti riistaa.

Tänään toistettiin toisen kurssikerran aihe, eli haku. Olin tästä kovin mielissäni, sillä tuo edellinen hakukerta jäi meiltä väliin. Jarmo oli täyttänyt hakualueen valmiiksi. Toisella puolella oli vesirajassa neljä lokkia ja toiseen suuntaan maariistoina kaksi varista, kyyhky ja fasaani. Lisäksi mukana oli pupu jälkiharjoittelua varten.

Koirat otettiin yksitellen suorittamaan ja kutsuttiin lähetyspaikalle "seuraava" -huudolla. Itse seurautin Elsan lähetyspaikalle vapaana ja kättelin myös "tuomarin" pariin kertaan. Pääsin varmistelemaan, että Elsa pysyy perusasennossa höntyilemättä. Tätä pitäisi kyllä treenata useammin, sillä kun Elsa käy kierroksilla, peppu ei oikein tahdo pysyä maassa.

Lähetin Elsan ensin vesihakuun. Se meni suoraan oikeaan paikkaan ja kävi ilmeisesti parillakin lokilla, mutta lähti sitten kaartamaan kaukaa maahakualueelle. Löysi sieltä variksen ja toi sen minulle. Lähetin uudestaan lokkien suuntaan, ja taas Elsa kävi selvästi lokit katsomassa mutta ei tuonut. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja pyysin, että Jarmo menee lokkien lähelle seisomaan ja painostaa näin Elsaa palauttamaan. Jarmon läsnäolo auttoikin asiaa, ja Elsa toi kaksi lokkia. Molemmat tiputti kertaalleen viiteen metriin mutta kevyestä huomautuksesta toi ne sivulle ja piti niin kauas kunnes otin pois.

Maahakuun lähetettiin hieman eri paikasta, eli taas tuli pätkä seuraamista. Elsa lähti hyvin ja eteni pitkälle, suoraan alueen takareunassa olevalle fasaanille, joka näkyi rinteestä lähetyspaikalle. Haisteli fasaania hetken ja jatkoi sitten hakua toiseen suuntaan. Taas tuli tuttu varis vastaan ja sen palautti minulle. Toisella lähetyksellä löysi kyyhkyn ja hetken ihmettelyn jälkeen palautti sen kutsusta. Meidän vuoro loppui sillä kertaa siihen.

Koska Elsalla oli koko haun ajan hyvä nousujohteinen vire päällä, pyysin, että voisin vielä lähettää sen muiden suoritusten jälkeen hakuun. Halusin varmistaa, että se hakisi hylkäämänsä fasaanin, ihan joulukuun jahtiakin ajatellen. Elsa odottelikin hetken autossa ja oli sen jälkeen taas hyvässä vireessä jatkamaan töitä.

Lopulta ruutuun jäi yksi lokki ja yksi fasaani ja Jarmo meni niiden lähelle 5-10 metrin päähän seisomaan.  Elsa kiersi alueen takareunasta suoraan lokille ja otti sen kuulemma spontaanisti suuhun ja lähti palauttamaan. Lokki tuli käteen asti. Lähetin uudestaan ja Elsa löysi helposti myös fasaanin. Otti senkin heti itse suuhun ja palautti hyvin. Tein vielä lyhyen linjan fasaanin kanssa palautuksen perään ja todella spontaanisti nosti sen ylös. Elsa näytti siis jälleen parastaan: pienen alkuepäröinnin jälkeen homma alkoi toimia todella hyvin. Sain fasaanin ja yhden lokin mukaani, jotta voin treenata niillä vielä huomenna kotona. Tuskin sen jälkeen Elsa enää oudoksuu näitäkään lintulajeja.

Maahaun esittely.

Muut tekivät vielä kanijäljet, mutta minä jätin sen väliin kun saatiin niin hyvä onnistuminen haussa. Vastahan sitä taipparijälkeää ollaan hinkattu ja kotoa löytyy yksi treenipupukin.