tiistai 9. joulukuuta 2014

Ylämäki - alamäki - ylämäki - alamäki

Se on tämän harrastamisen riemua. Välillä kynnetään pohjamudissa ja toisinaan taas liidellään kaiken kivan keskellä. Agilityssä on tehty kumpaakin.


Viime viikon tiistaina minulla oli todella huono päivä ja treeneihin oli hankala lähteä. Lähdin kuitenkin ja sain mielestäni nollattua murheet ennen radalle menoa. Rata oli ihan mukava, vaikkakin aika haastava. Mutta Elsa. Sitä ei kiinnostanut touhu pätkän vertaa. Haahuili jokaisessa sopivassa välissä omille teilleen tai jätti jopa hyppäämättä esteitä. Liekö kuitenkin vaistonnut minun huonon fiilikseni.

Tänään oma fiilis oli täysin päinvastainen. Vähän arvelutti miten Elsa jaksaisi treenit eilisen jahdin päälle, mutta oma intoni taisi tarttua, ja Elsa teki tosi hienosti hommia.

Rata kulki suoraa linjaa lähes kentän päästä päähän, eli sain juosta aivan kieli vyön alla. Voi kuinka hidas olenkaan! Silti saatiin rata menemään pari kertaa aivan puhtaasti läpi ja olin todella yllättynyt, että Elsa teki joka kerta keskivaiheella olevan pituus- ja rengasesteen puhtaasti. Otti myös suht hyvin hyppykäskyn eteenpäin. Minä sekosin välillä vauhtiini ja menin jopa polvilleni. Mutta hauskaa oli!

Palkkauksissa minun pitänee siirtyä taas hetkeksi nameihin. Tänään otin mukaan nakkia ja sillä sain Elsan huomion hyvin itseeni. Pallon kanssa se innoistui joka kerta juoksemaan itsekseen ympäri kenttää ja jäi toiseen päähän lällättelemään. Juuri tuotahan se teki eilen fasaaninkin kanssa :(  On se hitto kun noutaja ei voi noutaa. Tekisi elämästä niin paljon helpompaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita :)