Tänään vietin ihanan aurinkoisen syysaamupäivän pellolla Pälkäneellä, jossa oli Pirkan noutajien järjestämä WT-koulutus. Kouluttajana toimi Maarit Nikkanen.
Aamu aloitettiin reippaasti tottisasioilla. Koirat jätettiin puolikaareen paikoilleen istumaan ja Maarit kertoi meille ohjaajille muutamia teoria-asioita. Elsa pysyi paikoillaan yllättävän rauhallisesti kun vain jätin sen ja keskityin kuuntelemaan. Homma alkoi mennä pipariksi siinä vaiheessa kun ryhdyin puuttumaan suoritukseen Elsan alkaessa haistella maata. Sen jälkeen sainkin käydä korjaamassa sen asentoa useaan kertaan. Maarit heitti koirien yli myös muutamia dameja, ja Elsa karkasi yhden perään. Ehdottomasti lisää tällaisia harjoituksia meille.
Paikallaolon jälkeen otettiin pätkiä seuraamista ja käännöksiä. Elsa oli aivan ihmeissään sulkeisista (taisin itse olla aivan paskajäykkänä eikä minulla ollut edes nameja mukana) eikä oikein toiminut. Ei karannut viereltä mutta ei pysynyt liikkeissä tarpeeksi napakasti mukana. Pitkä heinikko kiinnosti sitä enemmän kuin tarkka työnteko. Harjoiteltava siis lisää tätäkin.
Tottisosuuden jälkeen siirryttiin helppoihin ykkösmarkkeerauksiin. Elsan paikallapysymistä piti vähän varmistella eikä se markkeerannutkaan kovin hyvin, mutta sai kuitenkin damit talteen. Sivulle palauttamisesta pitäisi pikkuhiljaa alkaa pääsemään eroon.
Markkeerausten jälkeen tehtiin lyhyellä matkalla sokkolinja. Maarit halusi nähdä kuinka hyvin linjakäsky on koirilla hallussa. No eihän se ollut, vaikka dameille oli matkaan vain kymmenisen metriä. Elsa lähti kaartamaan sivuun, sai hajun dameista, mutta sain sen kuitenkin kutsuttua pois. Lähetin uudestaan ja nyt dami saatiin ylös hajumuistilla.
Tämän jälkeen saimmekin kuulla kuinka eri käskyt olisi opetettava koiralle niin varmaksi, että se taatusti tietää mitä mikäkin käsky tarkoittaa. Toistoja tarvitaan tuhansia. Testasimme tätä myös luoksetuloilla, jossa sai käyttää vain joko pilliä tai suullista käskyä, ei lainkaan käsimerkkiä. Aika moni koira jäi paikoilleen kun pelkkä pilli soi. Elsa mukaanlukien. Muutamien edistyneempien koirien kanssa tehtiin myös niin, että ohjaaja seisoi selin koiraan ja pillitti luoksetulokäskyn. Koiralle pitäisi opettaa pillikäskyt niin, että se noudattaa niitä vaikka ei näe ohjaajaa. Luoksetulosta voi selin opettaa pysähdyksiäkin ja taakse lähetyksiä käyttäen peiliä apuna. Hyvä vinkki.
Samaa asiaa painotti meille kesällä myös Guy Bennet. Hän piti tärkeänä opettaa koiralle erikseen myös pelkät suulliset käskyt ja käsimerkit. Niitä voisi käyttää erikseen olosuhteiden näin vaatiessa.
Lopuksi tehtiin vielä yksinkertainen lähihakuharjoitus. Maarit nimesi Elsan "arabialaiseksi hevoseksi" kun keppuli teki taas niin äkkinäisiä ja lennokkaita liikkeitä etten pysynyt niissä perässä. Se pääsi karkaamaan lähihakuun kahden metrin päästä useaan kertaan ennen kuin sain tilanteen haltuun.
Maarit sanoi koiran vaikuttavan erittäin lupaavalta mutta sen kanssa pitäisi todella paljon tehdä rauhallisia, hallittavuuteen keskittyviä harjoituksia. Ja hyvin vähän suoria noutoja. Hyvin paljon sitä, että haen itse damin tai heitän häiriödamin viereeni, jotta Elsalle tulee paljon ajateltavaa.
Viimeisenä harjoituksena tehtiinkin juuri Elsaa ajatellen kakkosmarkeeraus, jossa meidän molemmin puolin oli heittäjä. Ensin katsottiin ensimmäinen heitto, sitten käännös 180 astetta ja toinen heitto. Sitten taas käännös 180 astetta ja ensimmäisen heiton nouto. Tein tehtävän vielä uudestaan niin, että heitin itse damit, ja silloin Elsa teki hyvät käännökset. Heittäjiä se jäi tuijottamaan eikä seurannut käännöksessä kunnolla. Harjoittelulistalle tämäkin asia.
Summa summarum. Kiva treenisessio joka taas sai heräämään siihen, että meillä on vielä paljon tekemistä perusasioissa. Perustottis ja seuraaminen on hinkattava kuntoon, oli se kuinka tylsää tahansa. Ja läheiselle pellolle voi mennä tekemään usean damin linjoja ja häiriötreenejä, jotta hallittavuus paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)