Linjoja lenkin ohessa

Otin aamulenkille pari damia mukaan ja tein Elsalle pitkiä linjoja pellolla. Vietiin alkuun dami yhdessä ja pari kertaa jätin sen istumaan lähetyspaikalle ja vein damin yksin samaan paikkaan. Kolmen kerran jälkeen tein vielä toisen motivoidun linjan vastakkaiseen suuntaan ja lähetin sen jälkeen tutulle paikalle.

Elsa teki kaikki tehtävät aivan täydellisen onnistuneesti. Hienolla vauhdilla, nosti vauhdikkaasti damit ylös ja toi täysillä suoraan käteen. Ja jäi innokkaasti odottamaan uusia noutoja. Perusasentoihinkin hakeutui räväkästi ja oma-aloitteisesti. Treenistä jäi todella hyvä mieli!

Tämä vuotta 2013 rikastuttanut musta karvasalama on kaikesta rasittavuudestaan ja askarteluaktiivisuudestaan huolimatta vienyt sydämeni. Näillä eväillä jatkamme kohti vuotta 2014 (ja selviämme toivottavasti edessä olevasta illasta ilman suurempia traumoja).

Menestyksellistä ja onnekasta vuotta 2014 sinullekin!

Vapaaharjoitukset

Eilen oli hallilla vapaat tottisharjoitukset, eli vastaavaa ohjaajaa ei paikalla ollut. Tai oli, mutta hän treenasi omia koiriaan. Meille tuo sopi oikein hyvin sillä pystyin tekemään Elsan kanssa juuri sitä mikä oli tarpeen.

Aloitin kontaktilla ja perusasennoilla. Pieniä pätkiä seuraamista ja sitten pelkkiä sivulle tuloja. Niissä Elsa kaipaa edelleen pienen käsiavun, ja käännöksessä saisi olla enemmän vauhtia, mutta hakee oikean paikan ja kontaktin jo todella hyvin. Myös seuraamista kestää jo joitakin askeleita ilman että kontakti laskee. Hieno likka! Takaosan käyttöä hiomme siis edelleen, samoin sivuttaisliikkeitä.

Otin väliin pätkän paikalla oloa "kevyessä" häiriössä, kun vieressä kaveri palkkasi koiraansa pallolla. Hyvin Elsa pysyi, vaikkakin vähän jännittyneenä! Jatkoin sitten namikupin kanssa suuntia ja linjoja. Hyvää jatkoa iltapäivän peltotreeneille. Elsa ottaa hyvin jo suunnat vaikka molemmin puolin on namit. Tämä tuntuu olevan ihan piece of nakki.

Lopuksi kokeilin vielä hyppyä namikupilla ja sekin meni hyvin.

Treenit päätettiin yhteiseen paikallamakuuseen. Elsa lähti kerran tulemaan luokse, mutta vein sen takaisin ja sitten se pysyikin ihan hyvin. Haasteena paikalla olossa on se, että joko likka on pinkeänä kuin viulun kieli (näyttää siltä että ponkaisee liikkeelle minä hetkenä hyvänsä) tai sitten alkaa haistella maata (ja näyttää siltä kun voisi nousta haahuilemaan). Joku välimuoto olis kiva :)

Tänään meni päivä Hakkarissa lenkkeillessä ja sitten alennusmyynneissä joten jäi luvatut treenit väliin, muttta huomenna taas.

Talvinomea

Kelit ovat nyt niin lämpimiä, että viimeisetkin lumen- ja jäänrippeet ovat sulaneet metsästä. On siis taas täydelliset olosuhteet treenailla vähän nomejuttuja.

Muutama päivä sitten kävin tekemässä Elsalle metsässä vähän hakua ja linjoja. Jätin Elsan puuhun kiinni ja täytin hakuruudun niin, että heitin ensimmäisen damin ja tiputtelin muut vaivihkaa melko pienelle alueelle. Aavistelin jo heti alkuunsa, että Elsa todennäköisesti juoksee kaikki damit läpi ja niinhän siinä sitten kävikin. Toi kyllä sitten lopulta kolme ihan kivasti ja neljäs haettiin yhdessä. Palautuksissa Elsa vähän roiski dameja joten heittelin muutamia paukkuja väliin.

Polulla tein muutaman muistiharjoituksen ja sitten vielä pellolla linjaa siten, että veimme yhdessä metsän reunaan neljä damia melkein kasaan ja lähetin Elsan pellolta linjalle. Juoksemiseksi ja vaihteluksihan se meni, jopa niin, että Elsa pääsi piilottamaankin yhden dameista enkä löytänyt sitä mistään!

Mitä opimme: ei enää hetkeen Elsalle treenejä usealla damilla. Ja paljon "riehuttamista" (= paukkunoutoja) jotta motivaatio dameihin vähän kasvaisi.

Tänään käytiin Katin kanssa samalla pellolla tekemässä markkeerauksia ja linjoja. Fanni ihana löysi kadonneen damin :)

Elsalle tehtiin pellolla ykkösmarkkeerauksia kolme peräkkäin samaan paikkaan matkaa kasvattaen. Kahdessa ensimmäisessä palautusvauhti oli niin luja että likka paineli vähän ohi, mutta toi kuitenkin damit käteen. Kolmas meni jo lähes täydellisesti.

Linjoja tehtiin muistihajoituksena pellon laidalle eri kohtiin. Ihan kivasti menivät nekin. Pitää myös huomenna käydä tekemässä jotain pientä. Variksenkin voisi sulattaa.

Tänään onkin vielä illalla tottiksen vapaat treenit :) Aktiivinen päivä.

Merry Christmas

Keppulin joulukepposet

Jouluvalmisteluja meidän tapaan:

1. Pesen koiran

2. Koira kierii lenkillä paskassa

3. Pesen koiran uudestaan

4. Koira kierii lenkillä paskassa

5. Pesen koiran

6. To be continued...

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

 

Tottista

Pikainen raportointi tämän päivän tottiksesta. Koirakkoja oli vain kolme meidän lisäksi, joten kerrankin oli hyvin tilaa treenailla.

Aloitettiin paikallamakuulla ja otin riskillä Elsan kanssa täydet 2 minuuttia. Se oli vähän hermona kun vieressä oleva pikkukoira kävi kierroksilla ja pääsikin nousemaan reilun minuutin päästä seisomaan. Pysyi kuitenkin paikallaan kun kävin käskemässä takaisin makuulle.  Lopun varmistelin lyhyellä matkalla ja kävin muutaman kerran palkkaamassa.

Muuten hiottiin perusasentoja ja tehtiin makupala-alustoilla ruutua ja suuntia. Suuntatreeniä teinkin melkein koko ajan, ja Elsa tajusi käsimerkit todella hyvin vaikka molemmin puolin oli makupalat. Ei mennyt kertaakaa väärälle kupille.

Itse treenisuoritukset Elsa keskittyi hyvin ja teki innokkaasti, mutta heti vapauttamisen jälkeen sen pää löi aivan tyhjää. Leikkimistä meidän pitäisi harjoitella enemmän, sillä se ei suju: Elsa riekkuu joko ihan täysillä käyden käsiin kiinni tai hyppii päin, tai sitten kiinnostus lopahtaa ja se alkaa haistella maata tms. Elsa oli myös tavallista kiinnostuneempi muista koirista ja niiden liikkumisesta. En tiedä olisiko hormoonit sekoittamassa päätä vai meneekö tuo vain normaalin tottumattomuuden piikkiin.

Seuraavat pari viikkoa hallilla onkin vain omatoimitreenejä, mikä kyllä sopii meille ihan hyvin. Ja sitten alkaakin jo agikurssi.

Hamstrausta ja hankintoja

Viime viikkoina olen keskittynyt lähinnä shoppailuun, mitä tulee koiratouhuihin. Ollaan toki lenkillä käyty ahkerasti ja ihan vähän jotain tokojuttuja tehty sisällä, mutta siinäpä se. Hallitreeneihinkään en ole päässyt moneen viikkoon - huomenna toivottavasti taas. SportDogParkin agilityryhmään ilmoittauduin, ja se alkaa tammikuussa. Treenit on tosin harmittavasti sunnuntaisin, eli samana päivänä tottiksen kanssa, mutta saapahan pennulta ainakin yhdeksi päiväksi virtatasoa alaspäin.

Eilen kävin Helsingin Voittaja -näyttelyssä nopsaan kiertelemässä kojuja. Yritin etsiä Elsalle näyttelytalutinta, mutta joko valikoima oli todella suppea tai minä liian kranttu, sillä en sopivaa löytänyt. Ostin kuitenkin koirille uuden makuupatjan eteiseen (kivasti rouhetäytteisen, jotta varmasti sisältö leviää pitkin huushollia jos se joku päivä räjähtää) ja Elsalle silkkihoitoaineen. Aiemmin olin tilannut jo mustan koiran shamppoon samaa sarjaa. Katin vinkistä tilasin myös trimmausveitsen, joka on kätevä etenkin kaulan siistimiseen. Härvelillä saa todella hyvin myös Mantan kiharaa karvaa siistittyä.

Kuukausi takaperin ostin puremisen estoainetta (Trixie) ja käsittelin sillä kodinhoitohuoneen ovenpielet, joita Elsa on aiemmin järsinyt. Elsa kävi ainetta tuoreeltaan maistelemassa, joten en juuri uskonut sen tehoon. Se ei kuitenkaan mielestäni aineen laiton jälkeen listoja kalunnut ja uskallauduimmekin uusimaan kalutut lista viime viikonloppuna. Olisi sitten jouluksi siistiä. Käsittelin uudetkin listat aineella, mutta Elsa kalusi sen jälkeen jälleen yhden ovenpielen oikein huolella... Se siitä siisteydestä sitten.

Myös sisälle pissailu jatkuu edelleen epäsäännöllisesti. Eteiseen hankitun uuden maton Elsa merkkasi heti tuoreeltaan, samoin tuon uutukaisen pedin. Peti oli ollut paikallaan ehkä 10 minuuttia kun siinä oli jo pissat. Hip hei.

Pakastin on saanut täytettä kun tilasin jokin aika sitten jälleen Reikolta 50 kg pakasteita. Neuta ja kanapohjaista Vogelia otin vanhaan tapaan ja niiden rinnalla kokeilen nyt myös ALTia (jossa lihat raakana) ja lohi-riisiä. Kaikki maistuvat ja sopivat molemmille koirille hyvin. Tänään yritin hamstrata Mustista ja Mirristä Maukkaita, jotka olivat kanta-asiakastarjouksessa. Myymälässä oli kuitenkin vain 6 pötköä jäljellä (kanamix ja lohimix). Täytyy käydä ensi viikolla uudestaan jos olisivat saaneet täydennystä. Maukkaissa olisi se hyvä puoli, että niissä on myös rustoa mukana eikä lainkaan viljoja.

Elsa saa nyt aamuisin 5 dl Virbacia ja iltaisin 500g noita pakasteita. Iltaruoan määrää kasvatin hieman hiljattain, sillä Elsa oli mielestäni aavistuksen liian hoikassa kunnossa. Manta syö Specificin nivelruokaa 3,5 dl ja 1/4 kilon pakasteita. Tämä ruokavalio tuntuu sopivan sille todella hyvin ja on korvannut myös aikaisemmin käyttämäni Arthroflex lisän. Manta on pysynyt todella hyvässä kunnossa eikä sen vatsakaan tunnu olevan enää kipeä, kuten monesti aikaisemmin eri kuivamuonilla. Mummu jaksaa painaa täyttä laukkaa pennun kanssa metsässä, eikä ole edes jäykistellyt, vaikka välillä ottaa kylmiltään melkoisia spurtteja. Luulisi 10-vuotiaan kropan olevan kovilla vähemmästäkin :)

Talvi saapui hetkellisesti syksyistä ankeutta valostuttamaan. Lumi on toisaalta mukavaa, kun metsässä näkee paremmin, mutta toisaalta kulkeminen on huomattavasti raskaampaa. Nyt lumimäärä on ollut sopiva, mutta sitten kun sitä tulee enemmän, rajoittuu metsässä kulkeminen vain muutamiin tallattuihin polkuihin. Meillä päin liikkuu niin vähän väkeä metsässä, että polkuja ei juuri latu-urien ulkopuolelle synny.
 

Ostoslistalla olisi vielä kunnon otsalampun hankinta. Kyselin tutuilta vinkkejä eri malleista ja sainkin paljon suosituksia. Nyt pitäisi päättää kuinka paljon ilkeän varusteisiin satsata. Myös Icebugit ovat toivelistalla sillä ne helpottaisivat talven liikkumista.Viime talven kuljin saapasmaisilla Soreleilla, mutta kaipaan hieman tukevampia menokenkiä.

Minä, koirat ja kauris. Ei muita.

Hallikauden avaus

Blogirintamalla on viime viikoina ollut vähän hiljaista, sillä työt ovat toden teolla haitanneet harrastamista. Juuri muuta en ole jaksanut koirien kanssa puuhailla kuin pitkiä lenkkejä. Remmilenkeissä on kyllä riittänyt Elsalle ihmeteltävää. Se vähän jännittyy ohi kiitävistä autoista, siltojen ylityksistä ym. joten olen tarkoituksella kulkenut paljon teitä pitkin. Viikolla käytiin kokeilemassa rautatieasemalla myös teräsportaiden kiipeämistä ja sekin oli todella jännään. Mantan perässä kuitenkin päästiin ylös asti.

Yksi ilta otin itseäni niskasta kiinni ja opetin Elsalle vihdoin maahanmenon naksulla. Toki hiottavaa liikkeessä vielä riittää, mutta ainakin käsky meni perille ilman käsimerkkiä. Ja tänään käytiin tekemässä damitreeniä lenkin ohessa. Vähän likka mälväsi ja roiski dameja palautuksissa, mutta muuten teki tosi kivasti töitä. Pääasia on, että damit tulevat nyt suoraan minua kohti.

Tottistreeneissäkin on nyt ollut muutaman viikon tauko. Pirkan pentukurssi päättyi kaksi viikkoa sitten. Se oli harmi, sillä Tiinan opeissa olisin viihtynyt pidempäänkin. Huhtikuussa sitten toivottavasti jatketaan.

Levekin tiistaitreeneissä en ole hetkeen käynyt, mutta tänään startattiin hallikausi Best-In Areenalla, jossa Levekillä on talvella treenivuoro. Pelkäsin alkuun, että Elsa ei vieraassa hallissa pysty lainkaan keskittymään, mutta pienen virittelyn jälkeen homma sujui koko puolen tunnin ajan todella kivasti. Remmiä en tarvinnut ollenkaan, muut koirakot eivät harjoituksiamme häirinneet yhtään ja Elsa piti upeasti kontaktin kaikissa liikkeissä.

Harjoittelimme liikkelle lähtöjä, mikä oli meille aivan täydellinen treeni näin ekalle hallikerralle. Sen pidemmällä kun emme seuraamisessa muutenkaan ole :) Elsa pitää täyden kontaktin jo 2-3 askeleen verran ja hakee todella hyviä perusasentoja. Harjoittelin myös sivuliikkeitä ja koiran kierrättämistä takaa niin, että lähdin itse samalla liikkeelle.

Ruutua harjoiteltiin myös yksitellen tuttuun tapaan makupala-alustan kanssa. Paikallaolot tehtiin sekä treenien aluksi että lopuksi. Alkuun jätin Elsan istumaan, sillä en uskonut sen pysyvän makuulla. Ilmeisesti muiden mallista Elsa hakeutui kuitenkin moneen kertaan makuulle ja sain varmistella istumista jatkuvasti. Treenien lopuksi otinkin sitten paikallaolon maaten ja Elsa pysyi koko 2 minuuttia, vaikka häiriöihmisille alkoikin heiluttaa häntää.

Olin siis aivan supertyytyväinen likan työskentelyyn. Ja harmittaa jälleen vietävästi, ettei se osaa vielä mitään liikkeitä. Mutta ehkä se tästä. Joskus.

Pitäisiköhän ilmoittautua hallilla tammikuussa alkavaan agilityn alkeisryhmään...?

Elsa on pudottanut todella paljon karvaa, nuolee itseään ja pissailee paljon. Ja Manta merkkaa kaikki pennun pissat. Ensimmäinen juoksu taitaa olla tuloillaan vaikka toivoisin kyllä, että sitä saataisiin vielä hetki odottaa. Toisaalta nyt vuodenvaihteessa olisi ihan sopiva hetki, ei sitten häiritse kevään touhuiluja.

Nome-päivä nuorille koirille

Sari Lehtonen-Lammi kouluttamassa lajiryhmää.

Tänään ajoin Elsan kanssa Teiskoon Pirkan noutajien Nome-päivään. Vaikka meillä on vielä ollut haasteita ihan perusasioissa, menin mukaan vähän kokeneempien koirakoiden ryhmään, jota veti Sari.

Aamupäivällä tehtiin kunkin koiran tason mukaan markkeerauksia. Elsalle ensin luoksetulo, josta jätettiin muistidami ja lähetettiin sitten noutamaan. Tyypilliseen tapaan kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes Elsan olisi pitänyt palauttaa dami minulle. Pellolla juoksentelu voitti, jolloin juoksin sen karjuen kiinni, istutin jämäkästi paikoilleen ja kutsuin luokse. Sen jälkeen tein vielä lyhyen muistin pellolle ja nyt tuli dami jo minulle.

Sari kiinnitti huomiota Elsan damihalukkuuteen ja kommentoi, että Elsa nostaa damin vähän laiskasti ylös. Hän kehoitti leikkimään aivan reilusti damin kanssa ja tekemään paukkunoutoja. Palautuksetkin paranivat heti kun hän näytti esimerkin. Jotain tämän suuntaista olen itsekin kokeillut, mutta en ehkä ole uskaltanut aivan noin riehakkaaksi heittäytyä. Vaikutti kuitenkin toimivalta idealta ja saattaisi tehdä Elsalle ja dami-innolle ihan hyvää.

Muiden koirien suoritusta katsellessa Elsa oli todella rauhallinen, vaikka ympärillä jotkut koirat ääntelivätkin. Se alkaa selvästi jo tottua treenitilanteisiin, olemmehan niissä jo aika paljon käyneet.

Evästauon jälkeen tehtiin linjoja. Ryhmä jaettiin kahtia, ja me jäimme kolmen labukan kanssa tekemään linjaa targetharjoituksena. Elsa ei vielä linjaa osaa, joten aika ummikkona mentiin treeniin mukaan, mutta kyllä kannatti.

Linjapaikka tehtiin koirille tutuksi ensin markkeerauksella. Koirakot olivat rivissä ja seurasivat koko ajan muiden tekemistä. Seuraavassa vaiheessa kaikille koirille heitettiin ensin markkeeraus ja sitten lähetettiin heti perään linjalle. Mietin ensin, että Elsa olisi tarvinnut motivoinnin ennen linjaa, mutta kouluttaja kehoitti lähettämään sen ilman motivointia. Elsahan meni kuin vanha tekijä, ja hetken hakemisella löysi damin heinikosta.

Tehtävää vaikeutettiin vielä siten, että käännyimme 180 astetta ympäri ja koiralle heitettiin markkeeraus jonka se haki. Sitten käännös kohti tuttua linjapaikkaa ja lähetys. Tästäkin Elsa selvityi hyvin. Vieläkin mentiin askel vaikeampaan, jossa ensin tuli toiseen suuntaan markkeeraus toiselle koiralle, jota ei kuitenkaan heti lähetetty, vaan linjakoira suoritti ensin. Tässä jouduin kertaalleen karjumaan Elsan pois ja lähettämään linjalle uudestaan, mutta saatiin kuitenkin suoritus onnistumaan.

Ihan lopuksi vaihdettiin vielä lähetyspaikkaa ja tehtiin ihan ensimmäinen harjoitus samalle linjapaikalle, eli ensin markkeeraus ja perään "sokkolinja" samaan paikkaan.  Elsalta aivan täyden kympin suoritus! Me lopetimme siihen ja muut koirat jatkoivat vielä matkan pidentämisellä.

Olin aivan liekeissä, sillä Elsa teki kaikki noudot todella hyvin, myös palautukset tulivat suoraan käteen kaikki. Nenäänsä se käytti targetpaikalla aivan mahtavasti ja löysi ilman apua kaikki damit. Muutkin ohjaajat kehuivat suorituksiamme todella "kypsiksi".

Harjoitus oli ehkä koiran ikään ja kokemukseen nähden aivan liian vaikea, mutta riskinotto kannatti, sillä sain aivan uudella tavalla uskoa siihen, että meidän yhteistyö tulee vielä toimimaan. Sain pitkästä aikaa kokea ne huippufiilikset mitkä tällaisista treenitilanteista parhaimmillaan saan. Se on se syy, miksi tästä harrastuksesta niin kovasti tykkään. Nyt on hyvä jäädä pikkuhiljaa talvitauolle, ja antaa Elsan kasvaa murkkuiän yli. Keväällä sitten taas uudella innolla lajiharjoittelun pariin.

Pentutokon viides kerta

Keskiviikkona tokossa kurssin ohjaaksi vaihtui Tiina. Tunnilla käytiin läpi perusasennon opettamista liikkeenä sekä tokoseuraamisen alkeita.

Elsan kanssa sain ohjeen jättää askelapua vähemmälle "sivulle" käskyssä. Pelkkä kädellä pyöräyttäminen pitäisi riittää ja niin se kyllä onkin. Tiina vinkkasi opettamaan koiralle peruuttamalla ohjaajan kiertämisen, jolloin se oppisi käyttämään/hahmottamaan takapäätään paremmin ja korjaamaan mahdollista asentovirhettä ilman, että ohjaajan tarvitsee liikkua eteenpäin. Peruuttamista pitäisikin kyllä Elsan kanssa harjoitella nyt kun se sulosääret ovat maksimimitassaan. Se ei varmasti hallitse takapäätään yhtään!

Seuraamisen alkeet lähtivät tietenkin vahvasta katsekontaksista. Ensin pelkkä painonsiirto ja myöhemmin korkeintaan yksi askel - siis edetään vain niin hitaasti kerrallaan että katse ei ehdi pudota. Tiina muistutti myös, että kontaktin hukkaamisesta voi koiraa huomauttaa sanallisesti "ei-ei". Tuota en ollut itse jotenkin tajunnutkaan käyttää.

Tiivistä jalassa kiinni kävelemistä pitäisi opetella erikseen namin kanssa imuttamalla. Nami vasempaan käteen ja käsi koiran nenän eteen niin, että kuono kääntyy hieman vasemmalle ja koiran keho lähes nojaa ohjaajan jalkaan. Ja sitten liikkeelle. Näin koira oppii, että jalassa kiinni kulkeminen ei ole mitenkään ihmeellistä. Erittäin hyvä harjoitus!

Mukavia täsmäoppeja siis saatiin ja Elsa sai kehuja hyvästä perusasennosta ja kontaktista :) Innolla odotamme ensi kertaa.

Syystunnelmia

Minua koko alkusyksyn vaivannut flunssa alkaa viimein hellittää ja koiralenkitkin alkavat taas kulkea reippaammin. Tähän asti (ensimmäiset 9 kk) olemme Elsan kanssa lenkkeilleet pelkästään metsässä, jossa se saa juoksennella Mantan kanssa vapaana. Hyvää liikuntaa vahvistuville nivelille vaihtelevassa maastossa.

Nyt kun pennun kasvu alkaa hidastua, olen lisännyt lenkkeihin myös vähän vauhtia ja pituutta. Tuolla meidän "takametsässä" teemme 3-4 kertaa viikossa n. 3,5 - 5 kilometrin lenkkejä, muina päivinä lenkki korvaantuu treeneillä. Muutaman kerran olen ottanut kävelysauvat mukaan, jolloin tahti on huomattavasti reippaampaa. Ja pari kertaa olen myös juossut osan matkaa. Elsa oli alkuun vähän ihmeissään mamman intoilusta, mutta eipä se kauaa jaksanut ihmetellä. Hyvää totuttelua tulevaan talveen ja hiihtokauteen.

Eilen jäi nometreenit väliin ja lähdin illalla ensimmäiselle täyspitkälle remmilenkille koirien kanssa. Kaivoin varastosta valjaat ja laitoin ne Elsalle. Olisihan sitä hyvä totuttaa myös valjaisiin ja etenkin edellä kulkemiseen. Jos vaikka talvella pääsisimme hiihtämään ja keväällä juoksemaan (ai minäkö?! ;) ).

Valjaat osoittautuivat ihan hyväksi ratkaisuksi ja Elsa "veti" kevyesti koko 6,2 km:n matkan. Sitä vähän jännitti pilkkopimeällä tiellä ohi suhahtelevat autot, mutta ei kuitenkaan saanut niistä mitään suurempaa kohtausta. Talven tullen maantielenkkeily väistämättä lisääntyy, joten eiköhän autoihinkin totuta.

Valjaissa Elsa saa mielestäni liikkua vapaammin, joten sen ei tarvitse jännittää niin paljon kovalla ja tasaisella alustalla. Valjaissa se saa kulkea (luvan kanssa) kevyesti vetämällä, ja vetopiste sijoittuu selän puolivälin paikkeille. Elsalla oli Mantalle hankitut canicross-valjaat, jotka ovat vähän huskyvaljaiden kaltaiset.

Elsa on nyt mielestäni sopivan hoikassa kunnossa ja sillä on jo ihan hyvin lihasta niin edessä kuin takanakin. Toki se on rakenteeltaan vielä honkkelin pentumainen, mutta niin pitää ollakin. Kasvakoon kaikessa rauhassa. Ruoaksi Elsalle vaihdettiin kesällä Virbac junior kun Brit Caren päivittäiset ruokamäärät alkoivat olla litran paremmalla puolella. Virbac tuntuu sopivan Elsalle ihan hyvin ja kerta-annos on nyt n. 4 dl aamuisin. Iltaruoaksi Elsa saa 1/4 kg Neuta tai Altia. Näillä annosmäärillä Elsan selkä- ja kylkiluut tuntuvat selvästi.

Näillä eväillä jatkamme sekä koiran että emännän kunnon kohotusta. Jos vaikka molemmat hyötyisimme!

Pentutokon neljäs kerta

Keskiviikon tottis on näköjään jäänyt kirjaamatta. Oli neljäs kerta, ja samalla viimeinen Minnan vetämä treeni. Ensi viikosta lähtien Palmun Tiina ottaa ohjat.

Minna oli kehittänyt meille tasotestin. Ensiksi totuteltiin hyppyesteeseen kulkemalla sen läpi koiran kanssa. Elsa haisteli vain maata... Sitten pujoteltiin koirakoita kahdessa rivissä. Siinä vaiheessa sain jo Elsan hyvin mukaan ja pujottelun se meni todella tiiviisti, hyvässä kontaktissa seuraten. Muiden pujotellessa meidän ohi tarvittiin vielä runsaasti nameja.

Testiin sisältyi perusasento, esteen läpi kulkeminen, kahden koiran ohitus, muovitötsien pujottelu, maahanmeno ruudussa ja luoksetulo. En saanut Elsaa oikein motivoitua mukaan, joten namilla valuttamiseksi meni. Luoksetulon otin paikallaolosta ja se sujui huvin.

Lopputunnista tehtiin vielä luoksetulot koirakujan läpi. Sekin sujui hyvin, vaikka vähän jännitin, lähteekö Elsa muiden koirien luokse. Ei lähtenyt.

Elsasta alkoi vähän jo paistaa väsy, olivathan nuo kolmannet treenit neljän päivän sisällä. Onneksi jätin sentään tiistain treenit väliin. Loppuviikko keskitytäänkin pelkästään metsälenkkeilyyn.

Sarkkisen koulutus kuvin

Janina Alankojan kuvin minun ja Elsan treeni.

Elsamainen sisääntulo. Odotettiin.

Rauhoittuminen.

Ensimmäiselle markkeeraukselle kova kiire.

Emäntä noutaa.

Sitten jo ihan lunkisti.

Malttia

Sunnuntaista innostuneena eilen taas Tiinan ja Ainon kanssa nomeilemaan. Päätin opettaa Elsalle paikallaolon markkeerauksissa ja sen myös tein. Kerrasta meni perille jälleen. Parasta Elsaa!

Ensimmäisellä heitolla Elsa karkasi, jolloin avustaja otti damin ylös ja minä raahasin pennun takaisin aloituspisteeseen. Sain kavereilta kommentteja, että pitäisi itse myös rentoutua ja luottaa koiran paikallapysymiseen. Olin liian jännittynyt, jolloin koirakin jännittyi. Toisella heitolla Elsa ei edes yrittänyt lähteä ja minä hain damin. Kolmannella istui jo aivan rauhassa paikallaan kun minä kävin damin noutamassa.

Väliin tein pienen lähihakutreenit Sarkkisen ohjeilla. Se ei mennyt aivan nappiin, mutta sain kuitenkin onnistuneen suorituksen aikaiseksi. Lopuksi tehtiin vielä kaksi markkeerausta, jotka hain itse molemmat. Elsa pysyi hyvin paikallaan.

Isot koirat treenasivat välissä hakua ja vesiohjauksia riistoilla.Treenien lopuksi näytin Elsalle vielä kyyhkyä ja nokikanaa. Kyyhkyä se kantoi todella hyvin, nokikanaa vähän nihkeämmin, mutta sen osasin ennakoidakin. Näytinkin sitä vain hetken, että sai käyttää suussa ja haistella uutta tuttavuutta. Haahkan ja tavin hajuja tuli varmasti myös nenään muiden treenatessa, kun Ainolla oli vähän eksoottisempi riistavalikoima mukanaan.

Ensi viikolla jatkan malttitreeneillä ja otan ehkä myös makupalakuppien kanssa suuntia. Kotona jatketaan sitten noutoja mahdollisuuksien mukaan. 

Tämän päivän tokot jätettiin väliin mutta huomenna jatkuu taas ne  hommat. Tulee pennulle edes yksi lepopäivä väliin.

Tomi Sarkkisen koulutuksessa

Iso joukko Pyymäkeläisiä kokoontui tänään Vantaalla ja sai oppia Tomi Sarkkiselta. Mukana oli koiria sekä Tuuli- että Onni-pentueesta.

Päivä alkoi noin tunnin teoriaosuudella jossa Tomi kertoi omista koulutusperiaatteistaan. Päälimmäisenä jäi mieleen: kurinalaisuus, johdonmukaisuus, kunnioitus ja oikea aikainen kehuminen. Sekä kauniit luovutukset. Olihan se hienoa katsottavaa, kun hän näytti kahden koiransa seuraamista ja luovutuksia.

Sitten siirryttiin pellolle ja pennut otettiin käsittelyyn yksitellen. Kaikki saivat vinkkejä omiin haasteisiinsa. Oli hauska huomata kuinka samanlaisia "tempauksia" kaikki pennut kehittivät. Suuri työmotivaatio niillä vaikuttaisi kuitenkin olevan kaikilla ja nenän käyttö on erityisen hyvää.

Elsalle heitettiin kaksi ykkösmarkkeerausta ja tehtiin yksi linjaharjoitus. Sain ohjeeksi rauhoittaa koiran kunnolla ennen tehtävien aloittamista, sillä Elsa tuli tyypilliseen tapaansa taas sata lasissa pellolle. Pitäisi odottaa, että koira tarjoaa itse perusasentoa ja on valmis töihin. Perusasentoon Elsa rauhuittuikin hetken päästä hyvin ja päästiin hommiin.

Ensimmäistä markkeerausta se lähti palauttamaan oikein, mutta kurvasi juuri ennen minua Tomia kohti. Nopealla ärähdyksellä sain sen kuitenkin tulemaan luokse. Sain ohjeeksi lopettaa kokonaan luoksetulopillityksen sekä epätoivoiset yritykset istuttaa koira pillillä luovutuksen jälkeen. Äänikomennolla Elsa kyllä uskoisi, eikä karkaisi mihinkään.

Toisen markkeerauksen palautus tulikin ilman pillikäskyä ihan hyvin, samoin linjadami. Itse varmistelin vähän liikaakin, enkä malttanut olla kutsumatta. Tämä kertoo siitä, että en luota koiraan enää (kun se on karannut niin monta kertaa).

Huldan kanssa käydään läpi luovutusta.

Harjoituksen edottomasti paras anti oli se, että sain jälleen itseluottamusta treenaamiseen. Ehkä voimme sittenkin harjoitella ihan tavallisia asioita. Elsa reagoi hyvin eri äänenpainoihin ja minun pitäisi selkeästi kertoa sille koska se tekee väärin ja koska oikein. Tuollainen peltotreeni oli siihen erinomaisen hyvä, kunhan on vain avustaja lähettyvillä.

Wimme lähihakutreenissä.

Lähihakua Tomi piti erittäin tärkeänä taitona ja siihen tuli hyviä opetusvinkkejä. Tämä täytyy ottaa Elsan kanssa treeniohjelmaan pikimmiten.

Koko porukka yhtenä korvana.

Vanhempien koirien kanssa tehtiin erilaisia linjaharjoituksia. Etenkin vinkki puolisokon linjan tekemisestä oli mielenkiintoinen. 

 Päivä oli pitkä ja vilpoisa mutta ehdottomasti joka minuutin arvoinen. Paljon saatiin hyviä vinkkejä ja sitä kautta into omaan harjoitteluun nousi taas tappiin. Huomenna siis jatkuu!

Vilpoista viiletystä

Eilen keli oli vähintään yhtä viileä kuin tiistaina, joten tokokentälle piti pakata extrapaljon vaatetta päälle. Sormet silti jäässä vaikka olikin ohuet hanskat kädessä. Syksy on totisesti tullut.

Jatkoimme edelleen kontaktiharjoituksilla. Luoksepäästävyydessä Elsa pysyi jo ihan kohtalaisesti paikoillaan kun Minna tuli kaksi kertaa vajaan metrin päähän. Edistystä!

Seuraavaksi mentiin riviin ja Minna kulki ensin oman koiransa kanssa ohi. Kerran Elsa nousi seisomaan ohitustilanteessa, mutta muuten piti kontaktin hyvin. Sen jälkeen jokainen koirakko kulki rivin ohi ja lopulta myös pujoteltiin. Elsan seuraamiset meni todella upeasti! Pentu alkaa jo tajuta mitä haluan ja hakee hienosti kontaktia oikeassa paikassa, vaikka en varsinaista seuraamista vaatinutkaan.

Tauon jälkeen otettiin vielä luoksetulot. Ensimmäisen tein lievällä motivoinnilla (käsimerkki ja kehut matkalla), ja se meni hyvin. Minna kehoitti kokeilemaan vielä toisen kerran ilman käsimerkkiä. Itse luoksetulo meni hyvin, mutta kun Elsa oli saanut palkaksi patukan, se lähti huitelemaan aivan omille teilleen. Haisteli maata kuurona ja sitten pinkaisi läheiseen puistoon vaikka kiljuin ja hypin tasajalkaa toisaalla. Luulin sen syöksyvän pusikkoon kakalle, mutta kun menin perään, pentu seisoikin keskellä pientä lammikkoa sen näköisenä, että "tuleppa hakemaan täältä!". Voi jööses!

On se kyllä omituinen tyyppi. Tekee todella hienosti ja tiiviisti töitä, mutta on kuitenkin täysin arvaamaton treeneissä irti päästessään. Ei se kotona tai lenkillä tee ikinä mitään tuollaista. Tulee metsässäkin kutsusta luokse vaikka tulee ihmisiä tai koiria vastaan. Treeneissä kutsut kaikuu kuuroille korville eikä auta vaikka päälläni pomppisin... No, jatkamme edelleen harjoituksia :)

Sunnuntaina onkin Sarkkisen Nome-treenit Vantaalla. Saa nähdä mitä siitä tulee :) Ilmoitin meidät myös Pirkan noutajien nuorille koirille tarkoitettuun NOME-päivään lokakuussa. Ei kai treenaamista voi kokonaan lopettaakaan, ja ehkä saan sieltä jotain uusia ideoita. Anoin paikkaa myös Levekin tokon hallitreeneihin talveksi, jotta ainakin tokohommia tulisi tehtyä koko talven ajan. Siitä ei ainakaan voi olla haittaa. Josko keväällä oltaisiin sitten jo vähän pidemmällä yhteistyössämme.

Tiistaitokoa näpit jäässä

Nyt on totisesti tullut syksy. Sormet olivat aivan kohmeessa puolen tunnin tottistreeneissä. Syksyinen tuuli, juustomöhnä ja koiran kuola tekivät tehtävänsä.

Tänään tehtiin jotain omituista paritreeniä ja teemana seisominen. Parien piti kai opastaa toinen toisiaan ilman tarkempaan tehtävänantoa. No, harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja seisoen paikallaan oloa vanhaan tapaan ja vaihdettiin ajatuksia parimme kanssa. Otettiin myös muutamat paikalla makuut.

Elsan suoritukset menivät niin hyvin kuin nyt voivat mennä. Meidän ongelmana on se, että en ole opettanut eri liikkeitä kunnolla Elsalle, joten tiettyyn asentoon menemisessä (makuulle, seisomaan yms.) se tarvitsee edelleen vahvat avut. Paikalla olo kyllä onnistuu suht hyvin kunhan koiran saa ensin makuulle! Olisikohan aika tehdä jotain? Varsinkin kun homma olisi ratkaistu muutaman illan kotitreenillä...

Erityisen tyytyväinen olen jälleen Elsan keskittymiskykyyn. Se kävi kovilla kierroksilla ja sinkoili tuulessa lentävien lehtien perään, mutta teki silti kaikki tehtävät todella keskittyneesti. Ja hakee palkkaa kontaktista oma-aloitteisesti, nyt jopa niin, että kun laitoin käden taskuun, katse tulee silmiin.Tarjoaa myös seuraamista hyvin kun lähden liikkeelle.

Sen verran tytöllä oli virtaa, että vein koirat treenien jälkeen hetkeksi pellolle. Molemmat painoivat pari isoa kierrosta pellon ympäri niin lujaa kun ikinä pääsivät. Mantakin aivan riemuissaan! Kyllä mummosta vielä lähtee :)

Ihan eka kerta

Kolmentoista vuoden haave toteutui tänään kun pääsin Katin ja Markuksen mukaan iltalennolle. Kerta oli toki myös Elsalle ensimmäinen.

Sateiseksi povattu sää kirkastui juuri sopivasti kun lähdimme veneellä kohti passipaikkaa. Elsa oli veneessä kuin kotonaan. Ei mitään ihmettelyjä, vaikka ei koskaan ole moista kapistusta nähnyt. Varsinkaan moottorin kanssa. Nenä pitkänä haistelivat Frida-mamman kanssa kaislikon tuoksuja.

Passipaikka oli kaislikkoinen saareke jonka edessä oli käveltävän syvyinen lätäkkö. Sielläkin Elsa puikkelehti arkailematta.

 

Ilta oli aivan tyyni ja hiljainen. Saimme näköhavainnon vain muutamasta kaukaisesta linnusta, joten tositoimiin ei tänään päästy. Hieno kokemus kuitenkin, ja ensi kerralla paremmalla onnella!