Nyt on totisesti tullut syksy. Sormet olivat aivan kohmeessa puolen tunnin tottistreeneissä. Syksyinen tuuli, juustomöhnä ja koiran kuola tekivät tehtävänsä.
Tänään tehtiin jotain omituista paritreeniä ja teemana seisominen. Parien piti kai opastaa toinen toisiaan ilman tarkempaan tehtävänantoa. No, harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja seisoen paikallaan oloa vanhaan tapaan ja vaihdettiin ajatuksia parimme kanssa. Otettiin myös muutamat paikalla makuut.
Elsan suoritukset menivät niin hyvin kuin nyt voivat mennä. Meidän ongelmana on se, että en ole opettanut eri liikkeitä kunnolla Elsalle, joten tiettyyn asentoon menemisessä (makuulle, seisomaan yms.) se tarvitsee edelleen vahvat avut. Paikalla olo kyllä onnistuu suht hyvin kunhan koiran saa ensin makuulle! Olisikohan aika tehdä jotain? Varsinkin kun homma olisi ratkaistu muutaman illan kotitreenillä...
Erityisen tyytyväinen olen jälleen Elsan keskittymiskykyyn. Se kävi kovilla kierroksilla ja sinkoili tuulessa lentävien lehtien perään, mutta teki silti kaikki tehtävät todella keskittyneesti. Ja hakee palkkaa kontaktista oma-aloitteisesti, nyt jopa niin, että kun laitoin käden taskuun, katse tulee silmiin.Tarjoaa myös seuraamista hyvin kun lähden liikkeelle.
Sen verran tytöllä oli virtaa, että vein koirat treenien jälkeen hetkeksi pellolle. Molemmat painoivat pari isoa kierrosta pellon ympäri niin lujaa kun ikinä pääsivät. Mantakin aivan riemuissaan! Kyllä mummosta vielä lähtee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)