Sateiseksi povattu sää kirkastui juuri sopivasti kun lähdimme veneellä kohti passipaikkaa. Elsa oli veneessä kuin kotonaan. Ei mitään ihmettelyjä, vaikka ei koskaan ole moista kapistusta nähnyt. Varsinkaan moottorin kanssa. Nenä pitkänä haistelivat Frida-mamman kanssa kaislikon tuoksuja.
Passipaikka oli kaislikkoinen saareke jonka edessä oli käveltävän syvyinen lätäkkö. Sielläkin Elsa puikkelehti arkailematta.
Ilta oli aivan tyyni ja hiljainen. Saimme näköhavainnon vain muutamasta kaukaisesta linnusta, joten tositoimiin ei tänään päästy. Hieno kokemus kuitenkin, ja ensi kerralla paremmalla onnella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)