Nome-päivä nuorille koirille

Sari Lehtonen-Lammi kouluttamassa lajiryhmää.

Tänään ajoin Elsan kanssa Teiskoon Pirkan noutajien Nome-päivään. Vaikka meillä on vielä ollut haasteita ihan perusasioissa, menin mukaan vähän kokeneempien koirakoiden ryhmään, jota veti Sari.

Aamupäivällä tehtiin kunkin koiran tason mukaan markkeerauksia. Elsalle ensin luoksetulo, josta jätettiin muistidami ja lähetettiin sitten noutamaan. Tyypilliseen tapaan kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes Elsan olisi pitänyt palauttaa dami minulle. Pellolla juoksentelu voitti, jolloin juoksin sen karjuen kiinni, istutin jämäkästi paikoilleen ja kutsuin luokse. Sen jälkeen tein vielä lyhyen muistin pellolle ja nyt tuli dami jo minulle.

Sari kiinnitti huomiota Elsan damihalukkuuteen ja kommentoi, että Elsa nostaa damin vähän laiskasti ylös. Hän kehoitti leikkimään aivan reilusti damin kanssa ja tekemään paukkunoutoja. Palautuksetkin paranivat heti kun hän näytti esimerkin. Jotain tämän suuntaista olen itsekin kokeillut, mutta en ehkä ole uskaltanut aivan noin riehakkaaksi heittäytyä. Vaikutti kuitenkin toimivalta idealta ja saattaisi tehdä Elsalle ja dami-innolle ihan hyvää.

Muiden koirien suoritusta katsellessa Elsa oli todella rauhallinen, vaikka ympärillä jotkut koirat ääntelivätkin. Se alkaa selvästi jo tottua treenitilanteisiin, olemmehan niissä jo aika paljon käyneet.

Evästauon jälkeen tehtiin linjoja. Ryhmä jaettiin kahtia, ja me jäimme kolmen labukan kanssa tekemään linjaa targetharjoituksena. Elsa ei vielä linjaa osaa, joten aika ummikkona mentiin treeniin mukaan, mutta kyllä kannatti.

Linjapaikka tehtiin koirille tutuksi ensin markkeerauksella. Koirakot olivat rivissä ja seurasivat koko ajan muiden tekemistä. Seuraavassa vaiheessa kaikille koirille heitettiin ensin markkeeraus ja sitten lähetettiin heti perään linjalle. Mietin ensin, että Elsa olisi tarvinnut motivoinnin ennen linjaa, mutta kouluttaja kehoitti lähettämään sen ilman motivointia. Elsahan meni kuin vanha tekijä, ja hetken hakemisella löysi damin heinikosta.

Tehtävää vaikeutettiin vielä siten, että käännyimme 180 astetta ympäri ja koiralle heitettiin markkeeraus jonka se haki. Sitten käännös kohti tuttua linjapaikkaa ja lähetys. Tästäkin Elsa selvityi hyvin. Vieläkin mentiin askel vaikeampaan, jossa ensin tuli toiseen suuntaan markkeeraus toiselle koiralle, jota ei kuitenkaan heti lähetetty, vaan linjakoira suoritti ensin. Tässä jouduin kertaalleen karjumaan Elsan pois ja lähettämään linjalle uudestaan, mutta saatiin kuitenkin suoritus onnistumaan.

Ihan lopuksi vaihdettiin vielä lähetyspaikkaa ja tehtiin ihan ensimmäinen harjoitus samalle linjapaikalle, eli ensin markkeeraus ja perään "sokkolinja" samaan paikkaan.  Elsalta aivan täyden kympin suoritus! Me lopetimme siihen ja muut koirat jatkoivat vielä matkan pidentämisellä.

Olin aivan liekeissä, sillä Elsa teki kaikki noudot todella hyvin, myös palautukset tulivat suoraan käteen kaikki. Nenäänsä se käytti targetpaikalla aivan mahtavasti ja löysi ilman apua kaikki damit. Muutkin ohjaajat kehuivat suorituksiamme todella "kypsiksi".

Harjoitus oli ehkä koiran ikään ja kokemukseen nähden aivan liian vaikea, mutta riskinotto kannatti, sillä sain aivan uudella tavalla uskoa siihen, että meidän yhteistyö tulee vielä toimimaan. Sain pitkästä aikaa kokea ne huippufiilikset mitkä tällaisista treenitilanteista parhaimmillaan saan. Se on se syy, miksi tästä harrastuksesta niin kovasti tykkään. Nyt on hyvä jäädä pikkuhiljaa talvitauolle, ja antaa Elsan kasvaa murkkuiän yli. Keväällä sitten taas uudella innolla lajiharjoittelun pariin.