Voiko se nyt olla niin vaikeaa?

Kuinka vaikeaa voikaan olla teorian ja käytännön yhdistäminen. Voisin vaikka kesken unien luetella kymmenkunta tapaa, joilla noutajan saa opetettua palauttamaan kauniisti ja kantamaan damia, sekä vedestä että maalla. Silti en vaan ole saanut hommaa toimimaan oman koirani kanssa. En sitten alkuunkaan. Dami ei pysy Elsan suussa sekuntia pidempään jos se on metrin säteellä minusta.

Eilisten vesitreenien jälkeen suoraan sanottuna vitutti. Kaikki muut, Manta mukaanlukien, toivat damit vedestä nätisti ja kiirehtimättä käteen. Vettä valuvina, ilman mitään hinkua päästä ravistelemaan. Vaan mitä tekee parivaljakko Mervi&Elsa: ohjaaja hyppelehtii ja kiljuu pitkin mäkiä ja noukkii joka ikisen damin maasta jalkojen juuresta. Koira on tietenkin ehtinyt tätä ennen jo pudottaa ja ravistaa. Vittu.

Otinpa tänään sitten Elsan mukaan ja lenkkeilin läheisen järven rantaa. Nyt tämä saa loppua. Ensin hyvällä: minä juoksen ja pillitän, Elsa roiskii damit tullessaan 1,5 metrin päähän ja ravistaa. Kehoituksesta hakee damin mutta pudottaa saman tien vaikka kävelen poispäin. Kaksi kertaa. Viisi kertaa. Sitten dami ei kiinnosta enää ollenkaan.

Mutta sitten päästään ratkaisevaan hetkeen: minulta palaa hihat. Koira eteen istumaan ja dami väkisin suuhun. Periksi ei anneta. Damia on pidettävä niin kauan kuin minä haluan. Nätisti. Pureksimatta. Elsa korvat luimussa pistää vastaan mutta minä pysyn lujana. Muistan kehuakin, silittelen päätä ja rintaa, kyllähän te tiedätte. Dami pysyy suussa yhä pidempiä aikoja. Hyvä.

Kotimatkalla Elsa seuraa iloisesti ja käy tökkimässä lisää. Ei se ole tukkapöllystä moksiskaan. Metsäpolulla teen useita muisteja. Ensimmäisen damin Elsa tuo eteen ja istuu. Dami pysyy suussa. Toisella kertaa istuu, mutta dami putoaa. Laitan väkisin takaisin ja kutsun uudestaan luokse. Pysyy. Kolmannella palautuksella pysyy, neljännellä pysyy, viidennellä pysyy. Kotipihassa istutaan nätisti dami suussa. Korvat hörössä.

Näin vaan ongelma ratkaistiin. Toivon todella, että muistan tämän asian vielä seuraavissakin treeneissä. Itseni tuntien tosin olen varma, että teen taas jotain täysin hölmöä. Mutta josko vaikka ihme tapahtuisi.

Mutta yhdestä asiasta olen täysin varma: Kepsu on maailman paras <3