SNJ:n kesäleirin nome-koulutukset

Reppujakkaraperspektiivi.

Torstain ja perjantain vietin Mustialassa SNJ:n kesäleirillä. Leirin sijaintipaikka on kerrassaan loistava, sillä sinne on meiltä tunnin ajomatka, joten päivävierailut onnistuvat helposti.

Koulutukset oli tänä vuonna järjestetty todella hyvin, kaksipäiväisinä kursseina, jolloin sama kouluttaja ja sama ryhmä kävivät läpi kaikkiaan neljä koulutussessiota. Ilmoittauduin NOME aloittelevat -ryhmään ja meitä koulutti WT-puolella kansainvälistäkin menestystä saavuttanut Reetta-Kaisa Pelkonen.

Harjoitellaan suuntia.

Torstaina käytiin läpi kaikki mitä nomessa ja wt:ssä tarvitaan: markkeeraus, linja, lähihaku ja ohjauksen alkeita. Vaikka Kaisa kertoi joka osa-alueesta aivan perusteetkin ja myös harjoitukset olivat suhteellisen helppoja, säilyi mielenkiinto koko päivän ja into vain kasvoi tehdessä.

Harjoitukset aloitettiin helpolla ykkösmarkkeerauksella. Sain heti ensimmäistä noudosta lähtien täsmävinkit meidän ongelmiin palautuksissa (damit tippuvat jalkoihini) ja jo toisesta noudosta palautukset alkoivat tulla nätisti käteen. Onnistumisen avain oli minun rauhallisuudessa ja siinä, että matalalla kehuvalla äänellä rauhoitan Elsaa (ja etenkin itseäni!) kun se tulee muutaman metrin päähän. Parin askeleen peruutus ja dami käteen. Uskomattoman pieni asia, mutta toimi (aina kun minä muistin tehdä oikein)!

Markkeerauksista siirryttiin linjalle. Kerroin Elsan vaihtavan damia takuuvarmasti, joten sille tehtiin ensin täsmäharjoitus, jossa damit leviteltiin muutaman metrin välein ruohikolle ja minä lähetin 10 metrin päästä Elsan hakemaan. Elsa yrittikin vaihtaa ensimmäisinä kertoina, mutta Kaisa oli sen vieressä ja vahvalla äänen käytöllä esti vaihtamisen. Hänellä on kadehdittava kyky kieltää ja kehua koiraa täsmälleen oikea-aikaisesti. Ja kehuja ei näiden kahden päivän aikana säästelty, päinvastoin!

Tämä täsmäharjoitus tepsi ja kun Elsalle tehtiin linjaharjoitus, jossa 5 damia oli puun juurella ruohikolla 1-2 metrin välein, ei Elsa vaihtanut damia kertaakaan! Koira lähetettiin puulle eri suunnista matkaa pidentäen. Viimeinen lähetys tehtiin tien ja ojan takaan. Palautukset tulivat edelleen hyvin ja Elsa suoritti muutenkin tehtävät mallikkaasti.

Lounastauolla lepäiltiin.

Iltapäivällä harjoiteltiin lähihakua. Damit vietiin pellon reunaan, jossa kasvoi pidempää heinikkoa. Koiran kanssa lähdettiin reunan alkupäästä hitaasti liikkeelle ja omalla elekielellä pyrittiin saamaan sen nenä maahan. Kun tämä tapahtui, aloitettiin lähihakupillitys. Elsa kyllä löysi kaikki neljä damia, mutta ilmeisesti nokkoset pistelivät sitä niin, että se lähti välillä haahuilemaan kauemmas eikä meinannut tulla takaisin. Nosteli jalkojaan poltteista. Vähän huonosti rakennettu harjoitus meille.

Seuraavaksi käytiin läpi suuntia. Ensin koira jätettiin istumaan ja testattiin paikalla pysymistä kun Kaisa heitteli dameja koiran viereen, eteen ja taakse. Elsa pysyi yllättävän hyvin. Sitten damit heitettiin molemmille sivuille ja harjoteltiin lähettämistä oikealle ja oikean kautta eteen. Kaisan suositteli, että yhden harjoituksen aikana kannattaa harjoittaa vain yhtä suuntaa sekä sivulle, että hieman eri kulmilla taaksepäin.

Suuntatreenin lopuksi otettiin vielä aamun markkeeraus ja sen perään tuttu linja. Elsa jaksoi tehdä töitä koko päivän ja joka harjoituksen ajan uskomattoman hyvin.

Iltapäivällä Elsa malttoi jo käydä makuulle odotellessa, vaikka oli istuenkin kyllä yllättävän rauhallinen.

Torstaipäivä päätettiin vesinoutoihin ja vedestä palauttamisen opettamiseen.

 Jos torstai oli sopivan viileä ja pilvinen päivä, paistoi aurinko tänään siniseltä taivaalta. Onneksi lämpötila pysyi siedettävässä n. 23 asteessa.

Tämän päivän treenien vetovastuu oli neljällä koulutusohjaajakurssilaisella. Tämä oli melkoinen pettymys, sillä olisin todella mielelläni jatkanut Kaisan tiiviissä ohjauksessa edellisen päivän teemoja. Kaisa oli kyllä koko päivän mukanamme mutta seurasi etenkin alkuun harjoituksia sivusta.

Aamupäivällä teimme perustottelevaisuusjuttuja: paikallaoloa, pujottelua ja luoksetuloja. Siinä vaiheessa aloin olla aika kypsä, sillä näitä on jo hinkattu muutenkin ja olisin todella halunnut tehdä hieman vaativampia asioita. Samaa mieltä oli moni muukin, ja lopulta Kaisa alkoikin ohjata treenejämme vahvemmin. Aamupäivästä ei kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista jäänyt mieleen.

Iltapäivän pelasti riistatreenit. Pyysin erikseen, että Kaisa tulisi katsomaan meidän tekemistä. Teimme lyhyitä markkeerauksia variksella. Elsa otti varikset hyvin suuhun mutta tiputteli palauttaessa tuttuun tapaansa. Nosti kuitenkin varikset aina ylös ja sain ne joka kerta käteen kävelemällä pois päin ja kannustamalla iloisesti. Kaisa tuumasi, että vaikka damien kanssa saisin olla jopa yli-innostava, riistojen kanssa voisin olla jämäkämpi. Tiputteluun pitää puuttua kieltämällä ja oikeista asioista kehutaan. Parhaiten palautukset onnistuivat kun pudottamisen jälkeen tokaisin Elsalle "no-niin, mennääs nyt" ja käänsin selkäni ja lähdin kävelemään pois päin. Elsa tuli näin suoraan sivulle ja sain variksen käteen helposti. 

Kurssin parasta antia oli myös tuntien ja taas tuntien mittainen "passitreeni".

Päivä lopetettiin heittämällä lokkia veteen. Arvatenkin Elsalla ei vesityön kanssa ollut mitään ongelmia. Mitä nyt lokki jäi rantaveteen. Mutta se riittää toistaiseksi. Hiotaan vedestä palautuksia dameilla.

Kuten ehkä rivien välistäkin voi jo lukea, Kaisan koulutus oli parasta missä olen pitkään aikaan ollut. Pidin todella paljon hänen rempseän suorasukaisesta tavastaan. Hän tuntui näkevän jokaisen ohjaajan lävitse, poimi ne oleellisimman kehon viestit ja puuttui niihin.

Koirat suorittivat tehtävät kuin luonnostaan kun ohjaajat alkoivat toimia oikealla tavalla. Oli huikeaa nähdä kunkin koiran olemuksessa ja tekemisessä tapahtuneet muutokset noiden kahden päivän aikana. Ja mikä parasta, hän ei kyseenalaistanut yhdenkään ohjaajan koulutusmetodeja tai tapaa ohjata koiraansa, vaan kannusti ja korjasi ainoastaan meidän tapaamme ajatella ja toimia koiran kanssa. Emme kuulleet yhtäkään lausetta, jossa olisi moituttu "vääränlaisista" käskytystavoista tai tavasta opettaa jotain asiaa. Sen sijaan saimme vinkkejä, miten omalla keholla ja erityisesti kehumalla (ja osin myös oikea-aikaisesti kieltämällä) koirasta saadaan iloisesti ohjaajalle töitä tekevä noutaja, jonka kanssa on mahdollisuus edetä aina voittajaluokkaan tai A-kokeeseen asti.

Tätä on ihan pakko saada lisää!

Minustakin tulee vielä onnellinen ja iloisesti ohjaalle töitä tekevä noutaja :)