Pyymäen Onni-pentue goes Ratula

Saimme kutsun osallistua Pyymäen Onni-pentueen (Elsan sisarpuolet edellisestä pentueesta) perinteiseen treeniviikonloppuun Kouvolan Ratulaan. Mikkokin lähti mukaan matkaan, joten teimme samalla mukavan kesäreissun kahdestaan lasten jäädessä mummolaan.

Kati ja Säde Esa Honkaniemen valvovan silmän alla.

Treeniviikonlopun olosuhteet olivat vähintäänkin haasteelliset, sillä lauantaina juurikin Kouvolassa mitattiin kesän lämpöennätys 32,5 astetta. Kouluttajaksi saimme labukka- ja flättiharrastajat Esa Honkaniemen vaimonsa Anun kanssa. Teimme paljon vesitreeniä ojalla, sillä juuri muuta koirien kanssa ei voinut noin kuumalla ajatellakaan.

Ojan vierellä oli harvaa koivikkoa, jonka varjossa oli ihan siedettävää. Tosin paarmoja oli ihan kiitettävästi. Ja vesi oli varmaankin yhtä lämmintä kuin ilma, ei se juuri koiria tainnut viilentää. Hyvin kuitenkin kaikki jaksoivat ja tehtävätkin pidettiin kohtuullisina.

Anu ja Esa Honkaniemi kertoivat omista koulutusmetodeistaan.

Nuorisolle, eli Elsalle ja Huldalle tehtiin alkuun markkeerauksia ojan yli. Sekä veteen meno, että damin haku rantakaislikosta oli yllättävän haasteellista koirille, sillä kaislikko oli todella tiheää ja upottavaa. Elsa olisi vedessä viihtynyt mielellään hieman pidempään, joten palautukset eivät olleet aivan suoraviivaisia. Damit myös putosivat pääosin jalkoihini rannan tuntumassa, mutta siihen ei tällä kertaa puututtu.

Markkeerausten jälkeen tehtiin motivoitu linja maalle.

Säde palauttaa Katille

Tauon jälkeen Elsalle tehtiin vesimarkkeerauksia siten, että lähetyspaikkaa maalla pidennettiin. Sekin oli yllättävän vaikeaa, sillä tiheä rantaheinikko tuntui tulevan seinäksi vastaan vaikka Elsa onkin todella innokas veteen menijä. Palautukset paranivat loppua kohden.

Viimeisenä tehtiin vielä motivoitu linja veteen. Ensin markkeeraus ja sitten samaan paikkaan lähetys linjalle. Hyvin Elsa suoriutui ja joku dami tuli käteenkin asti.

Mantakin oli koko päivän mukana ja katsomassa treenejä. Muutamia dameja jäi löytymättä vastarannan tiheästä heinikosta ja koska Manta oli katsellut markkeerauksia ja koirien suorituksia, ajattelin ihan piruuttani kokeilla josko se löytäisi viimeisen hukkuneen damin. Lähetin Mantan rannalta veteen linjalle ja vaikka se vähän epäröi etenemistään, niin kuunteli kuitenkin "eteen" käskyäni ja meni lopulta aivan suoraan oikeaan paikkaan. Meinasin pudota persiilleni kun Mummo hävisi tiheään heinikkoon ja tuli sieltä muutamia sekunteja myöhemmin dami suussa. On se mahtimummo!

Ajattelin tuon olevan vain hyvää tuuria ja pelkäsin pahinta, kun Markus pyysi minua haetuttamaan Mantalla vielä toisen damin, joka lensi seuraavaa harjoitusta varten vähän huonoon paikkaan ja jäi liian näkyville veteen. Lähetin taas Mantan linjalle ja se lähti nyt vähän sivuun, mutta eteni kuitenkin. Juuri ennen vastarantaa vihelsin, ja Manta kääntyi samantien. Näytin käsimerkillä vasemmalle ja Manta lähti oikeaan suuntaan, löysi damin ja lähti palauttamaan. On se kyllä niin mieletön koira! Kyllä todella harmittaa, että aikanaan meidän hyvin alkanut harrastusura jäi kesken ja nyt on jo aivan liian myöhäistä... Ei tuollaista koiraa saa toista enää koskaan.

Illalla syötiin hyvin ja käytiin päivän antia läpi. Manta makasi koko illan jaloissani, ja Elsa paini siskonsa kanssa ja härnäsi velipuoltaan. Kuuma päivä kuitenkin vei sen verran mehuja niin ihmisistä kuin koiristakin, että melko aikaisin Pollen ja Minnan kaunis maalaistalo hiljeni.

Tänään sunnuntaina oli melkein yhtä kuuma, mutta kävimme tekemässä Elsalle ja Huldalle kanijäljet metsään. Elsan jälki tehtiin pyynnöstäni sokkona, eli halusin testata taipparimaista tilannetta. Vieras maasto, vieras vetäjä ja vieras kani. Elsa oli silminnähden väsynyt, mutta haistoi hyvin lähtöpaikan ja lähti jäljen suuntaan. Se jäi kuitenkin alkumatkaan haistelemaan jotain ja tuli takaisin. Lähetin uudestaan ja sitten pupu löytyikin ilmavainuisesti. Palautuksessa kani putosi muutaman kerran, mutta Elsa otti sen heti ylös ja loppumatkan toi aivan luokseni eikä pudottanut ennen kuin otin pupun käteen. Olosuhteet huomioiden oikein mallikas suoritus mielestäni.

Kotimatkalla koirat pääsivät vielä vilvoittelemaan Hämeenlinnassa Vanaja-veteen ja loppuilta onkin mennyt kotona lepäillessä. Tai no, vähän heittelin dameja ja tein suuntia kotipihalla. Ja palautukset olivat kertakaikkisen mallikkaita <3