Pirkan Damit

Pyymäen Tuuli-joukkue: Hulda, Elsa ja Jope

Voisi kai sanoa, että olemme korkanneet Elsan kanssa koeuramme, vaikkakin epävirallisesti. Perinteiset Pirkan Damit kisailtiin tuttuun tapaan Rönnvikin viinitilalla Pälkäneellä. Oli kun aika olisi pysähtynyt yhdeksäksi vuodeksi, sillä tuntui, että startista Mantan kanssa samaisessa paikassa ja kokeessa ei olisi kuin muutama vuosi. 

Pyymäen joukkue oli ensimmäisenä suoritusvuorossa. Jope aloitti, Elsa oli toisena ja Hulda kolmantena. Puoli kymmeneen mennessä olimme siis oman osuutemme tehneet.

Tehtävien suoritus aloitettiin haulla. Alueella oli kuusi damia ja aikaa kolme minuuttia. Elsa lähti hyvin alueelle ja törmäsi melko pian ensimmäiseen damiin ja toi sen nätisti minulle. Seuraavalla lähetyksellä vauhti vähän jo hidastui, mutta taas tuli dami vastaan ja nätti palautus. Kolmannella lähetyksellä Elsa lähes lopetti työskentelyn, katseli maisemia ja kuunteli starttarin ääniä. Se kuitenkin törmäsi vielä kolmanteen damiin ja toi senkin. Lähetin vielä neljännen kerran ja Elsa liikkui alueella, mutta hyvin tehottomasti. Kun aika tuli täyteen, kutsuin sen pois.

Silti olen tyytyväinen. Haku on aina ollut Elsalle vaikea ja nyt sillä oli vielä selvästi vaikeuksia irrota riittävän kauas. Outo paikka ja oudot äänet mietityttivät. Onneksi se löysi kuitenkin noinkin monta damia ja toi ne hyvin. Hyvä ja tavallaan onnistunut harjoitus siis.

Markkeeraus ja ohjaus olivat metsässä, jossa oli tehty raivaustöitä. Maastossa oli paljon oksia ja risuja. Kakkosmarkkeerauksella aloitettiin. Molemmille heitoille tuli paukut ja Elsa katsoi putoamispaikat hyvin. Haki ensin jälkimmäisen heiton, jonka tosin markkeerasi aavistuksen lyhyeksi. Sai kuitenkin damista vainun ja toi sen nätisti. Suureksi yllätykseksi Elsa muisti myös ensimmäisen pudotuksen ja haki senkin hyvin. Nappisuoritus ottaen huomioon, että likalle tehtiin elämänsä ensimmäinen kakkosmarkkeeraus viikko sitten.


Ohjausta emme saaneet onnistumaan. Linjalla oli paljon oksia esteenä ja ajattelinkin tehtävää liian vaikeaksi. Emmehän ole sokkolinjoja käytännössä edes tehneet. Ohjaukselle ammuttiin ja ampuja osoitti linjasta hieman sivuun, lähelle kakkosmarkkeerauksen toista pudotuspaikkaa. Elsa lähtikin käskystä hyvin eteen, mutta kaarsi ampumalinjan suuntaan ja siitä edelleen markkeerauspaikoille. Kutsuin sen pois ja yritin lähettää uudestaan. Juuri ennen lähetystä Elsa nosti nenän ylös ja käskyn saatuaan sinkosi ohjauslinjan vieressä oleville eväsboxeille. Se kävi lipaisemassa termospulloja, huomasi maassa damin ja toi sen minulle.

Tuomari myönsi, että eväiden ja varadamin sijoittelu ei ollut sopiva ja antoi meille vielä ylimääräisen lähetyskerran. Sain siirtyä pari metriä kohti ohjausdamia ja lähetin uudestaan. Harmittavasti Elsa oli taas sillä kertaa aivan muissa maailmoissa. Eteni kyllä hetken matkaa, mutta pysähtyi ja kääntyi takaisin päin pari metriä ennen damia. Niin harmittavan lähellä, mutta dami jäi saamatta.

Kokemus oli meille molemmille varmasti hyödyllinen. Koira yllätti positiivisesti (pelkäsin, että se ei tee mitään ja tekee jotain hölmöä) ja omasta koestartistakin on sen verran kauan, että oli hyvä aloittaa näin epävirallisesti. Oli mukava nähdä taas vanhoja tuttuja naamoja ja muutenkin fiilistellä koetunnelmaa. Eikä upean aurinkoinen kevätsää ja Rönnvikin viinitilan puitteet ainakaan huonontaneet mielialaa.

Tuloksia emme vielä ole saaneet, kun karkasimme koepaikalta heti lounaan jälkeen. Myös Hulda ja Jope epäonnistuivat linjatehtävässä, joten aivan kärkisijoille tuskin joukkueena yllämme, mutta väliäkös sillä!

------
Edit: Team Pyymäki sijoittui lopulta joukkuekisassa kahdeksanneksi ja Elsa sai pisteitä 46/80.