Lähes helteisen päivän kunniaksi tänään oli taipparikurssilla aiheena veteen meno. Uskomatonta, että tällä järvellä oli vielä pari viikkoa sitten ihmisen kantava jääpeite!
Elsa kävi jälleen, ylläri ylläri, megalomaanisilla kierroksilla kun tultiin rantaan ja damit lentelivät veteen. Likka taisikin olla ainoa kurssilainen, joka sinne veteen meni. Ja lujaa menikin. Dami tuli hyvin talteen, mutta Elsan kanssa työstettiin erityisesti palautuksen loppuosaa. Vedestä nousua en ole oikeastaan opettanut, ja niinhän siinä kävi, että likka ravistaa heti maalla ja dami tippuu siihen.
Elsan kanssa harjoiteltiin myös damin antamista käteen, sillä Elsa roiski muovidamia todella pahasti. Lääkkeeksi sain paljon hyviä huomioita omasta elekielestäni ja vähän saman tyyppisiä harjoituksia, joita olen nyt viikon aikana kotona tehnytkin. Palkka välittömästi kun dami tulee käteen, mutta ennen sitä ei saa hätiköidä. Roiskimista ei noteerata mutta se ei myöskään johda toivottuun palkkaan.
Muiden koirakoiden kanssa tehtiin vesihommien jälkeen siipidameilla hakua samaan tapaan kuin viime kerralla. Elsa ei hakuun päässyt, koska oli niin levoton odotusalueella vesinoutojen jälkeen. Hyvä niin, sillä likka rauhoittui ihan mukavasti loppua kohden ja pääsin palkkaamaan sitä siitä.
 |
| Odottavan aika on piinaava. |
Nyt kurssille tuleekin kolmen viikon tauko, kun seuraavat treenit ovat vasta toukokuun puolivälissä. Elsalle tauko tulee oikein hyvään paikkaan, ja tavoitteeni onkin työstää palautukset kuntoon ennen seuraavia (todennäköisesti riistalla) tehtäviä treenejä.
Huomenna vedän Elsalle kuitenkin kokeeksi verijäljen. Jos se menee hyvin, niin ehkäpä voisin lähteä kokeisiin tulevana kesänä kun nome-puoli on vielä vähän vaiheessa. Jotenkin luulen, että Elsa on jäljellä kuin kotonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)