Damikenraalit

Jope ja Annika.

Tänä viikonloppuna on ainakin ulkoiltu ja treenattu. Eilen vietin Teiskossa kuusi tuntia ja tänään treenattiin Pyymäessä pari tuntia ensi viikon Pirkan Dameja varten. Hulda huilasi tänään, mutta Usko-veli paikkasi hienosti ja näytti upeita taipumuksiaan. Todella kivan oloinen ja kaunis koira, joka toimii aivan luonnostaan!

Ennen varsinaisia treenejä näytimme koirille varista. Elsalle vedettiin metsään lyhyt jälki ja Markus jäi kytikseen variksen viereen. Elsa lähti jäljelle täynnä virtaa mutta käytti koko ajan nenäänsä ja löysi lopulta variksen suht helposti. Hetken oli kuulemma empinyt, mutta toi variksen kuitenkin hyvällä otteella minun lähelle. Lähietäisyydellä lähti tosin juoksentelemaan eikä tuonut vaakkua minulle asti. Otti sen kuitenkin monta kertaa spontaanisti ylös ja lähti perääni. Se on pääasia.

Usko palauttaa.

Varishommien jälkeen aloitettiin varsinaiset damitreenit ykkös- ja kakkosmarkkeerauksilla. Elsa haahuili taas ensimmäisissä palautuksissa, mutta kakkonen meni jo ihan hyvin. Ei täydellisesti kuten viimeksi, mutta ihan ok. Vähän taisi jäädä se vaakun omiminen päälle.

Usko lähdössä hakuun.

Markkeerausten jälkeen tehtiin hakua. Paikka oli koirille tuttu ja täyttö tehtiin osin motivoidusti. Elsa lähti rivakasti liikkeelle, mutta jäljesti taas selvästi ruudun läpi. Se viipyi piilossa pitkään ja lähti tulemaan tyhjänä takaisin, mutta sai onneksi matkalta yhden damin ylös. Toisella lähetyksellä kävi vähän samoin ja se tuli tyhjänä takaisin. Sitten alkoikin kaiken maailman sijaistoiminnot. Toinen dami saatiin vielä ylös, mutta sen jälkeen työinto lopahti kokonaan, eikä Elsa tehnyt enää mitään vaikka lähdin kävelemään sen kanssa alueelle.

Ilmeisesti juoksun jälkimainingit vaivaavat edelleen vahvasti. Onhan Elsa ollut koko alkuvuoden aivan epänormaalin rauhallinen ja haluton. Suorastaan flekmaattinen. Ei auta muu kuin antaa sille aikaa. Niin tylsää kuin se onkin...

Ponityttö ja shettiskaveri Rosalinda.

Iltapäivällä käytiin vielä tytön kanssa katsomassa uutta mahdollista harrastuskaveria äidin ja tyttären yhteisiin touhuihin. Shettisrouva Rosalinda vaikutti oikein sopivalta harjoitteluponilta 5-vuotiaalle. Saamme käydä sen kanssa maastoilemassa omaan tahtiin. Mantankin voisin ottaa mukaan metsälenkeille, jotta Mummo pääsee edes hieman viettämään erityistä laatuaikaa.