Kaivoin mejäilyvarusteet esiin ja päätin kokeilla Elsalle verijälkeä. Minulla oli kova usko siihen, että tyttö olisi hyvä jäljestäjä kun on niin maavainuinen.
Vedin parinsadan metrin mittaisen jäljen metsään aamupäivällä ja kävin ajamassa sen illalla. Jälki oli siis noin 9 tuntia vanha.
 |
| Tuolta tulee joku outo haju nenään. |
 |
| Alkumakaus tutkitaan pitkään ja hartaasti. |
 |
| Varovasti liikkeelle. Vähän jännittää... |
 |
| Tuonne se menee, uskaltaisinko...? |
Hyvinpä koirani tunnen, sillä Elsa jäljesti koko jäljen täysin tarkasti ja maavainuisesti. Hieman veri jänskätti ja Elsa jäi välillä odottelemaan tukea, mutta loppua kohti vauhti kasvoi mukavasti. Kertaakaan ei jäljeltä poikettu yli 5 metriä. Kaatona oli varis, jonka Elsa haistoi jo jonkin matkan päästä. Hyvin merkkasi kaadon, mutta olisi vielä halunnut jatkaa minun jälkiä tielle.
Olen niin iloinen! Tuli aivan ensimmäinen koirani, Mona, mieleen, sillä meno oli samalla tavalla varmaa ja tarkkaa. Aivan varmasti lähdemme kokeilemaan kokeisiin, kunhan muutama harjoitus saadaan vielä alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)