Tiistaitokot

Eilen illalla käytiin Levekin tottiksessa. Mukana oli broilerpyöryköitä, jotka osoittautuivat superherkuiksi. Treeneissä oli teemana hyppy ja "tasokartoitus", joten treenit aloitettiin pienimuotoisilla sulkeisilla. No me ei tietenkään liikkeissä pysytty muuten mukana, mutta valutin Elsaa broilerpullan avulla seuraamisissa. Ihan kivasti se tuli oikealla paikalla.

Paikallaolon otin taas istuen, sillä en ole vieläkään ehtinyt saada maahanmenoa kuntoon. Sen kanssa pitäisi jumpata nyt tosissaan! Elsa pysyi hyvin kahdella välipalkkauksella melkein koko 2 minuuttia. Vapautin sen kuitenkin hieman ennen ajan päättymistä kun se alkoi pyöritellä päätään sen näköisenä, että kohta riittää. Ei onneksi ehtinyt karata tälläkään kertaa. Myös luoksetulon pystyin tekemään jo ilman avustajaa.

Ennen hyppyä saimme vielä henk koht palautetta sulkeisista. Ohjaaja kehui, että  Elsa on mennyt kesän aikana aivan hurjan harppauksen eteenpäin. Ja niinhän se onkin. Jaksaa keskittyä jo aika pitkään, hakee kontaktia ja tekee iloisesti häntä heiluen. Perusasennossa pitää todella pitkään kontaktia vaikka palkkaan vain satunnaisesti niin, että otan namin aina erikseen taskusta. Nami ei siis ole koko aikaa kädessä.

Hyppy tehtiin taas namialustan kanssa. Ensimmäisellä kerralla Elsa pääsi kiertämään, mutta kun tajusi homman jujun, hyppäsi hienosti kolme kertaa alustalle.

Lopuksi tein vielä lyhyitä seuraamispätkiä ja palkkasin lelulla. Leikittiin ja riekuttiin hetki omaa kivaa. Lopussa fiilis ei ollut paras mahdollinen, mutta tulipahan tehtyä.

Alla vielä kuvia kaverusten jatkuvasta painimisesta. Elsa on kasvanut korkeutta todella paljon, eikä ole enää montaakaan senttiä Mantaa matalampi. Manta on kuitenkin 63 cm korkea! Elsa ehkä n. 5 cm alle.

Treeniä...

Tänään treenattiin Tiinan kanssa Iso Keurujärvellä. Tehtiin alkuun Elsalle ilman häiriökoiria (autosta karannutta Mantaa lukuunottamatta) pari ykkösmarkkeerausta veteen. Metsälammen ranta oli todella mutaista ja upottavaa, mutta hienosti Elsa sinnitteli damin kanssa ylös. Molemmat veteenmenot olivat todella vauhdikkaita, palautuksissa damit putosivat maahan.

Sitten teimme Elsalle motivoidun hakuruudun kuudella damilla. Elsa haki kolme, joista kaksi peräkkäin ja ennen kolmatta Tiina teki pienen motivointilenkin alueella (vaikka Elsa ei olisi sitä välttämättä edes tarvinnut). Hienoa työskentelyä Elsalta: vauhdikkaat lähdöt, tehokasta nenän käyttöä ja ihan hyvät palautukset. Olen todella tyytyväinen!

Elsa vietiin autoon huilimaan siksi aikaa kun Tiina treenasi kultsupoikien kanssa riistalla. Treenin jälkeen näytin vielä Elsalle kaikkia mukana olleita: kania, sorsaa, tavia ja kyyhkyä. Kania Elsa ihmetteli todella pitkään ottamatta sitä suuhun. Kun Kide näytti vähän mallia, niin lopulta myös Elsa kantoi pupua pieniä pätkiä.

Märät sorsa ja tavi olivat kaikista haastavimpia. Niitä Elsa ei ottanut muistaakseni ollekaan suuhun, tavin päälle meinasi myös kellahtaa kierimään. Onneksi pentu oli narussa joten pääsin siihen heti puuttumaan. Kyyhkyn otti kuitenkin heti suuhunsa, ja sillä Tiina veti myös lyhyen jäljen metsään Elsan nähden.

Olin aivan varma että Elsa olisi lähtenyt tekemään hakua, mutta se ottikin todella hienosti jäljen ja seurasi sitä intensiivisesti. Hienoa katseltavaa! Jäljen lopussa otti myös kyyhkyn suuhun ja lähti tuomaan sitä minulle. Pudotti tosin muutaman metrin päähän minusta ja hylkäsi siihen. Tiellä annoimme vielä Kiden viedä kyyhkyn autolle Elsan nähden, Elsa yritti innokkaana perään. Hienoa, että saatiin tällainen mallioppimistilanne aikaiseksi.

Kuten Tiinakin totesi, Elsalle olisi nyt hyvä näyttää usein riistaa ja eri lajeja. Se ei ole niistä erityisen kiinnostunut, mutta ottaa kuitenkin lopulta suuhun ja kantaa nätisti. Huomaan itse olevani todella arka pelaamaan riistan kanssa (kahden riistaongelmaisen koiran jälkeen), mutta nyt olisi vain rohkeasti uskallettava niitä käyttää ja näyttää. Onnekseni ainakin kanto-ote on hyvä, eikä Elsa vaikuta lintuja rikkovan. Hieman innostusta vain kaivattaisiin, mutta eiköhän sekin ajan myötä korjaannu.

... ja treeniä

Eilen ajelin Elsan kanssa Toijalaan uomalle treenailemaan. Vanhemmille koirille tehtiin riistalla hakuruutu rantakaislikkoon ja otin Elsan joksikin aikaa seuraamaan isojen työskentelyä. Elsa kävi taas hetken kierroksilla, mutta rauhoittui sitten todella hyvinkin. Palkkasin rauhallisina hetkinä nameilla. Jossain vaiheessa Elsa kuitenkin alkoi taas kerätä kierroksia ja veinkin sen sitten autoon odottamaan.

Kun muut olivat haut tehneet ja palanneet autoille, hain Elsan takaisin ja sille heitettiin kaksi helppoa ykkösmarkkeerausta veteen. Elsa lähti innokkaasti uimaa ja polski vähän lumpeiden seassa, mutta löysi damit kuitenkin hyvin. Damit putosivat rannalle enkä saanut kumpaakaan tulemaan käteen asti (en tosin lähtenyt asian kanssa hinkkaamaankaan). Taisi muovidamit olla suuhun vähän outoja, vaikka on Elsa niitä kyllä aikaisemmin hakenut.

Autoilla näytin Elsalle fasaania. Hetken ihmettelyn jälkeen Elsa otti sen hyvin suuhunsa ja kanniskeli jonkin aikaa. Kati vielä vähän innosti ja leikitti linnulla, ja jonkun kerran Elsa nosti sen maastakin.

Lopuksi tehtiin pellolla vielä ykkösmarkkeeraus. Elsa markkeerasi pari metriä pieleen, mutta laajensi hienosti oikeaan suuntaan ja sai damin talteen. Palautuksessa teki mutkan Katin kautta ja kerran myös pudotti damin, mutta toi sen kuitenkin lopulta minulle. Otin vielä itsekseni yhden muistin pellolla tennispallolla ja sen palautus tuli tosi hyvin. Siihen oli hyvä lopettaa.

Tamskin tokoklinikka

Jätin eilisen tottiksen väliin, sillä tänään osallistuttiin Tamskin tokoklinikalle. Tavoitteenani oli saada täsmävinkkejä siihen, miten lähtisin Elsalle opettamaan seuraamista alusta asti oikein, jotta liikkeestä tulisi innokas ja tiivis.

 

Klinikalle osallistui seitsemän eri tasoista koirakkoa. Puolentoista tunnin aikana kierrettiin kolme pistettä  ja kussakin vietettiin 10 minuuttia. Väliin tuli sopivat tauot.

Ensimmäisellä pisteellä sain vinkkejä perusasentoon ja sen harjoitteluun myös häiriössä. Lisäksi tehtiin luoksetuloja ja niissä kiinnitettiin huomiota mm. omaan käskyttämiseen ja siihen, miten luoksetuloa ja siitä perusasentoon kannattaa alkaa yhdistämään. 

Elsa vähän vinkui vuoroaan odottaessa, mutta ei sen kummemmin ihmetellyt uutta halliympäristöä.

Toisella pisteellä oli sitten seuraamisen vuoro. Liikettä voisi lähteä rakentamaan perusasennosta askel askelelta ja myös takapään käyttöä kannattaisi opetella sivuttais/peruuttamisliikkeillä tai erillisellä kosketusalustalla. Elsalle tuntui kyllä toimivan myös lelupalkka hyvin ja sillä saataisiin ehkä paremmin intoa ja sitä, että koira itse tarjoaa liikettä. Koiralle esim. heitettiin nami taaksepäin, se sai sen hakea ja samalla lähdin itse kävelemään poispäin. Kun Elsa tuli luokseni ja hakeutui sivuille ja/tai otti kontaksia, palkkasin sen patukalla tai pallolla.

Yhteenvedon aikana Elsa jo makaili rauhassa.

Kolmannella pisteellä kävimme läpi maahanmenoa. Liikkeestä pitäisi saada räväkkä ja sen opettamiseen sain hyviä vinkkejä. Liike on Elsalle haasteellinen, sillä se ei luonnostaan mene maahan ja jos menee, ei tahdo siellä pysyä "sekuntia kauempaa". Tämänkin liikkeen opettamisessa ehkä lelupalkka toimii paremmin, sillä vauhtiahan likalta ei puutu. Makupalalla toki haetaan sitten tarkkuutta ja vahvistetaan käskysanaa. Käsiapu pitäisi kuitenkin yrittää häivyttää mahd. pian.

Loppuun tehtiin vielä ryhmänä paikallaoloharjoitus. Pennut erikseen ja kisaavat erikseen. Alussa otettiin rivissä tutustumiset ja siinä Elsa pysyi yllättävän hyvin perusasennossa ja kontaktissa vaikka Kärnän Sari kävi Elsaa hipaisemassa.

Paikkallaolon otin suosiolla istuen. Elsa vähän kuikuili naapuriaan, mutta pysyi paikalla kahden välipalkkaamisen ajan. Hyvä suoritus ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen rivissä tehty harjoitus ja halliympäristö oli myös uusi.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen tämänpäiväiseen ja Elsan tekemiseen. Saimmekin kehuja hyvästä kontaktista ja sitä Elsa kyllä tarjoaa herkästi. Nakit maistuvat ja myös lelupalkka toimii hyvin, tosin sen kanssa on myös ongelmana se pienoinen omiminen. Uskon kuitenkin, että ongelma häviää itsestään sitä mukaa kun tehdään enemmän, luottamus kasvaa ja leikitään yhdessä. Noutoharjoittelua ajattelin kuitenkin nyt hetkeksi jättää vähän vähemmälle, tai ainakin teen vain silloin kun palautus tuntuu todella varmalta.

Hitsi, mistähän löytäisin kivan tottiskurssin meille. :)

Maltti hukassa!

Ajelin tänään Annen luokse Kangasalle. Treenattiin ensin vähän koiria ja sen jälkeen lähdettiin maastoilemaan heppojen kanssa.

Tehtiin metsään motivoitu haku niin että Elsa näki kun Anne vei damit metsään. Kierroksia taisi olla pennulla vähän liikaakin, kun treenipaikalle tultiin suoraan autosta pitkän automatkan päätteeksi. Ensimmäisellä lähetyksellä Elsa jäikin vaihtelemaan dameja, joita oli alueella suht paljon. Ehti vaihtaa kaksi tai jopa kolme kertaa ennen kuin tuli luokse (hurjasta pillityksestä huolimatta). Toisella ja kolmannella lähetyksellä toi kuitenkin ihan hyvin.

Anne ja Vappu

Anne laittoi välissä Voiton ja Vapun hakualueelle ja me seurasimme Elsan kanssa labukoiden työskentelyä metsän reunasta. Sitten minun suhteellisuudentajuni petti, ja laitoin Elsan vielä alueelle (vein välissä alueen etualalle kaksi lisädamia). Elsa lähti hienosti hakuun ja erkani todella kauaskin. Myhäilin tyytyväisenä. Elsa oli aikansa etsittyään tulossa jo minua kohti takaisin, kun nenä onneksi bongasi lähellä olleen damin. Elsa väisti taas aavistuksen palautuksessa, kuten alla olevasta videosta näkyy.

No mitä tekee höveli ohjaaja. Laittaa pennun vielä kerran alueelle. Dami löytyi suhteellisen nopeasti, mutta palautus meni niin pieleen kuin olla ja saattaa, kun pennun jaksaminen ja motivaatio lopahti.
Laitettakoon tästäkin vielä todistusaineistoa (lähinnnä koska videolla näkyy paremmin Elsan hakutyöskentely). Olkoon tämä esimerkkinä siitä, miksi pitäisi tajuta lopettaa ajoissa!

Ja hämäläisiä kuin ollaan, eikä kerrasta opita, niin tehtiin lopuksi Elsalle vielä helppo ykkösmarkkeeraus pellolla, kun kerrankin oli avustaja paikalla. Ajattelin ottaa palauksen varman päälle ja jäin lähetyspaikan viereen puskan taakse piiloon. No mitä tekee Elsa: vie damin Annelle, koska ei näe minua. Hip hei.

Jos tästä nyt edes jotain voisi oppia niin sen, että pentuni ei osaa pilliluoksetuloa. Eikä minun korvien välissä taida liikkua mitään. Jatkamme siis harjoituksia.

Ihana issikka Goliat ja vauhdikas maastolenkki onneksi nollasi epäonnisen illan (ja Elsakin odotti hienosti autossa pari tuntia).

Ihan hiljaa

Tänään kävimme Katin ja Ville Suhosen treenejä seuraamassa. Tekivät hakuharjoitusta pellolla ja Elsa sai katsella vierestä. Alun kiihkoilun jälkeen pentu rauhoittui ihan hyvin eikä häiriintynyt työskentelevistä koirista.

Loppuun näytin Elsalle varista. Kannatin sitä remmissä tietä pitkin. Hyvin Elsa otti vaakun suuhun ja kantoi pitkät pätkät nätisti. Kovin mielellään ei sitä minulle tarjoa, joten pitää treenata vielä noita palautuksia ennen kuin lähden lintuja kovasti heittelemään.

 

Fanni lähtee hakuun, Villen Nemo odottaa vuoroaan. Markus ja Hulda olivat myös "passitreenissä".

Haun alkeita ja syksyn ohjelmointia

Koirat joutuivat eilen ja tänään olemaan aika pitkään keskenään, ja sen kyllä heti huomasi Elsasta. Mielenkiinnolla odotan parin viikon päästä alkavaa arkea kun palaamme taas töihin. Pikkuisen oli pikkuneiti taas ajan kuluksi askarrellut ja kotiin päästyämme virtaa tytössä riitti kuin pienessä eläimessä. :)

Omaa tyhmyyttäni jätin Elsan eilen Mantan kanssa kodinhoitohuoneeseen ja likka oli sitten repinyt päreiksi sen viimeisenkin (lähes) ehjän koirapedin. Sen ihanan vihreän, jonka talvella kalliilla ostin ja ajattelin "kestävän hyvänä pitkään". Voi itku! Tänään onneksi pesuhuoneessa, Elsan yksiössä, oli silputtuna vain pissapaperit ;)

Siispä pennulle oli yksinolon päätteeksi keksittävä vähän aktiviteettia. Otin lenkille pallot mukaan ja tein metsässä motivoidun haun. Jätin Elsan istumaan, tiputtelin pallot varvikkoon ja haetutin 3/4. Uskomattoman hienosti ja varmasti Elsa lähti kerta toisensa jälkeen hakuun. Manta sai vielä hakea viimeisen, jotta pennulle jäi hyvä vire päälle.

Sitten käveltiin taas hetki ja tein vielä hiekkakuopalla melko pitkän muistiharjoituksen. Jätin muistipaikkaan kaksi palloa ja Elsa toi ne molemmat tosi hyvin. Pallot olivat kyllä jo kaukaa näkyvillä. Kotimatkalla tein tiellä vielä yhden muistin.

Kaikissa harjoituksissa pallot tulivat ihan suoraan käteen!

Elsasta onkin jo yhtäkkiä kasvanut (melkein) iso koira, jonka kanssa voi tehdä hyvinkin monipuolisia harjoitteita. Niinpä olen alkanut pohtia jo syksyä ja kartoittanut mahdollisia treeniporukoita. Tokosta olen hyvinkin innostunut, sillä Elsalla on siihen varmasti hyvin potentiaalia ja se luo toki kestävän pohjan ihan kaikelle tekemiselle. LeVekin ryhmässä jatkamme taas ensi viikosta lähtien ja lisäksi olen ajatellut käydä jonkun kimpan treeneissä mukana. Nome-puolelle saadaan varmasti myös ainakin satunnaisesti kimppatreenejä kasaan. Varsinaiselle taippari-kurssille menen kuitenkin vasta ensi keväänä ja jos kaikki menee hyvin, niin ehkä taipparit sitten syksyllä...?

On tämä taas niin kovin kivaa :)

Mallioppimista

Olimme sopineet tälle päivälle kimppatreenit Pyymäkeen, mutta minulle nousi viime yönä pieni kuume, eikä päästykään lähtemään. Koska treenifiilis oli kuitenkin päällä, ajattelin tehdä kotimetsässä Elsalle pienen hakutreenin.

Otin myös Mantan mukaan ja laitoin aluksi Elsan odottamaan. Tein motivoidusti helpon hakuruudun tennispalloilla ja pentudameilla, ja haetutin ensin Mantalla kuusi noutoa. Sen jälkeen täytin alueen uudestaan ja vaihdoin koiria. Lähetin Elsan samalta paikalta hakuun ja se toi hienosti kolme. Loput haettiin hihnan kanssa sillä palautuksissa on edelleen vähän toivomisen varaa. Hienosti Elsa käytti nenäänsä ja bongasi tuulisessa säässä pallot/damit hyvinkin kaukaa.

Kyllä mallioppimisessa vaan on voimaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein Elsalle oikean haun ja niin vaan pentu tajusi mitä piti tehdä kun katseli alkuun vanhemman työskentelyä.

Lopuksi vein vielä Mantan pois ja tein muistiharjoituksia polulla, jossa sain palautukset helpommin suoraviivaisiksi. Niiden kanssa täytyy kyllä tehdä töitä. Elsa mielellään lähtee pinkomaan esineen kanssa ohi tai jopa ihan eri suuntaan... SNJ:n leiriltä sain kyllä hyvän vinkin käyttää tennispalloja treenaamiseen ja ne tuntuvat Elsan kanssa toimivan parhaiten. Ote pysyy automaattisesti hyvänä kun ei palloissa ole mitään "mällättävää".

Pillin käyttöä olen vahvistanut viime viikkoina aktiivisesti lenkeillä ja kotona ruokailutilanteissa. Lenkillä pillitän satunnaisesti joko seis- tai luoksetulokäskyä ja palkkaan nameilla.

Jokunen päivä sitten opetin Elsalle myös paikalla olon istuen. Lähes kertakorjauksella meni sekin perille :)

Joella

 

Tein jokin aika sitten yllättävän löydön vajaan kilometrin päästä kotoa. Piilossa kahden pellon välissä on jyrkkien penkereiden pohjalla melko leveä oja. Oja virtaa paikka paikoin hyvinkin voimakkaasti ja sen syvyys vaihelee niin, että joissain paikoissa koirat pääsevät oikein kunnolla uimaan. Alkukesästä ojalle pääsi paremmin, mutta nyt penkereet ovat melkoista viidakkoa. Kiva paikka kuitenkin päästää koirat vähän vilvoittelemaan, sillä lyhyen kävelymatkan päässä ei meillä muita lätäköitä ole.

Elsa lutraa.

Uinnin jälkeen pellolla kuivattelut.

Jihaa!

Mietintätauko sinkoilun jälkeen.

Ja sitten taas mennään

Ihana pirtsakka mummeli paria viikkoa vajaa 10 vee.

Elsa lomalla

Kävimme kolmen päivän lomareissulla Turussa, Naantalissa ja Rymättylässä. Manta lähti ystäväni luokse hemmottelulomalle ja Elsa pääsi meidän mukaan. Näin meillä oli edes teoreettiset mahdollisuudet mahduttaa neljä ihmistä ja koira kamppeineen yhteen autoon.  Elsan mukaan ottamista puolsi myös se, että pennun olisi hyvä päästä ilman kaverin tukea reissaamaan vieraisiin paikkoihin. Kerrassaan mainiota ja mallikasta matkaseuraa Elsa olikin!

Koko porukan tavarat mahtuivat autoon kohtalaisen hyvin pösön kätevän välipohjan ansiosta. Elsa pääsi matkustamaan "hattuhyllylle", ja sille jäi ihan hyvä tila makoilla. Menomatkalla pistäydyttiin Turussa ja Elsa sai jäädä pariksi tunniksi parkkihalliin autoon odottamaan. Auto oli ehjä kun palasimme, joten ihan hyvin aika oli kulunut puruluun kanssa :)

Rymättylästä olimme vuokranneet mökin, jonka Elsa otti heti omakseen. Olin varannut mukaan pentuaitauksen, jotta voisin rajata pennulle oleskelualueen myös ulkona/terassilla, kuten minulla on tapana tehdä Mantan kanssa. Mutta Elsa ei aitoja tarvinnut. Se pysyi koko mökilläoloajan 5-10 metrin säteellä mökistä, eikä lähtenyt haahuilemaan yksin mihinkään. Ei edes kadulla satunnaisesti kulkevien ihmisten perään. Muutaman kerran likka vähän haukahtelikin ohikulkijoille.

Päiväreissujemme ajat ja yöt Elsa vietti mökin sisällä pentuaitauksessa. Näin kengät ja muu tarpeisto sai olla turvassa innokkailta hampailta ja toisaalta Elsa rauhoittui todella hyvin aitaukseensa. Onhan se kotonakin tottunut nukkumaan omassa tilassaan. Mökillä kuljeskeli iltaisin hieman levottomana siihen asti kunnes laitoimme sen aitaukseen. Sinne se simahti heti.

Yöt Elsa nukkui aivan rauhassa ja heräili vasta meidän aikuisten ääniin. Lasten aamuyön tepsutteluille se ei korvaansa lotkauttanut.

 

Pari kertaa käytin Elsan uimassa meressä. Heitin vähän dameja ja toisella kerralla Elsa meni aivan itsekseen uiskentelemaan. Kova into oli päästä veteen.

Tämän kokemuksen perusteella voisin koska tahansa lähteä tuon koiran kanssa reissuun! On se mahtipakkaus!

Uimisen ihanuus

Hups vaan, näin mennään ilman heittoja.

Vielä vähän näytelmistä

Satu Saarisen kuvin.

Näyttelyuran avaus

Elsa oli tänään näytillä SNJ:n erikoisnäyttelyssä pentuluokassa. Urospennuista oli mukana Topi (P. Tuuliviiri) ja Jope (P. Tuulen Poika), jotka kisasivat toisiaan vastaan. Topi vei pidemmän korren ollen lopulta ROP-pentu, ja vielä upeasti BIS-2. Narttuja oli pentuluokassa kaikkiaan kuusi, meidän pentueesta mukana oli Elsan lisäksi myös Hulda (P. Palava Tuuli). Hulda oli VSP ja Elsa sijoittui kolmanneksi. Kaikki saivat KP:n.

Saarisen Jonna esitti Elsan, ja sain ihailla näytöstä kehän laidalla. Elsasta on kyllä syytä olla ylpeä: ainakin omasta mielestäni se esiintyi narttupennuista parhaiten! Antoi myös tuomarin tutkia eikä saanut mitään sekoilukohtauksia :)

Elsa brittituomari Ray Strudwickin arvioitavana. Jonna Saarinen handlerinä.

Elsan arvostelussa lukee:
"Lovely balanced head with correct chaped eye. Adequate lenght of neck. Well angulated front & rear. Just a shade long in loin. Moves sound & ...?"

Tuomari arvioi todella tarkasti mittasuhteita.

Narttupennut. Elsa esiintyy edukseen oikeanpuolimmaisena.

Rop pentu Topi ja VSP pentu Hulda.

SNJ:n kesäleirillä

Kävin eilen ja tänään SNJ:n kesäleirillä joka järjestettiin sopivan ajomatkan päässä Tammelan Mustialassa. Hienot oli puitteet ja sääkin suosi, joten mukavat kaksi päivää seurailin noutajien treenailuja. Edellisestä leiristäni taitaakin olla jo 7-8 vuotta...

Osallistuin molempina aamupäivinä Elsan kanssa NOME penturyhmään. Harjoiteltiin odotetusti perusasioita, kuten luoksetuloa, palauttamista, lähihakua makupaloilla sekä haun ja linjalähetysten alkeita. Elsan palautukset ovat menneet viime aikoina vähän epävarmoiksi, joten niiden osalta häiriötreeni ei välttämättä tehnyt meille hyvää. Parasta antia oli ehdottomasti muiden suoritusten katseleminen ja oman vuoron odottaminen. Aika nopeasti Elsa rauhoittuikin ja odotti pääosin hiljaa.

Koulutusten jälkeen laitoin Elsan häkkiin lepäämään, joten tuli harjoiteltua sitäkin. Tänään otin pennun vielä iltapäivällä seuraamaan osaavien koirakoiden treenejä. Elsa oli niin väsynyt, ettei reagoinut juuri mitenkään starttipistooliin, räksättimiin, lentäviin dameihin tai noutaviin koiriin. Hyvä niin.

Elsa odottaa vuoroa ja Hulda treenaa.

Iltapäivinä kävin seuraamassa ulkolaisten nome-kouluttajien ryhmiä (ALO/VOI koirakoille). Ulkolaiset kouluttajat teettivät suhteellisen vaikeita ja haastavia tehtäviä, ja niitä olikin todella mielenkiintoista seurata. Moni koira ja ohjaaja kävi osaamisensa äärirajoilla. Molemmat kouluttajat painottivat koiran lähihallintaa (seuraaminen, paikallaolo, pillikuuliaisuus, lähettäminen ja palauttaminen/luovuttaminen), ja pistinkin monta asiaa mieleeni joita pitäisi nyt pentuaikana Elsalle opettaa. Ehkä meidän luovutusongelmatkin korjaantuisivat kun vain tekisin noita hallintajuttuja. Ilolla ja kehumisella.

Kati ja Fanni italialaisen Salvatore Zappavignan koulutuksessa.

Myös Manta-mummu pääsi tänään leirille mukaan. Se on kyllä niin ihanan järkevä seuralainen! Vähän jopa harmitti kun en ilmoittautunut sen kanssa mihinkään treeniryhmään. Oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa muita kihara-ihmisiä koirineen. Tanekin oli yhtä harmaa kuin Manta :)

Lauantaina ajelen vielä Mustialaan SNJ:n päänäyttelyyn. Elsa avaa tuolloin näyttelyuransa. Hui!

Elsa 5,5 kk

Anttosen Katja kävi SNJ:n leirillä ottamassa taas hienoja kuvia Elsasta ja Huldasta.

Hulda, Pyymäen Palava Tuuli