Mantan kunnon heikentyminen kesän aikana on laukaissut minussa suruprosessin, sillä eron hetki on ennemmin tai myöhemmin edessä. Manta on edelleen yllättävän hyvässä kunnossa ja pirteä, mutta joka päivä pohdin, olisiko jo aika laskea irti.
Tietyllä tavalla tähän suruprosessiin kuuluu myös katsominen eteenpäin. Olen huomaamatta antanut itselleni luvan aloittaa uuden koiran suunnittelun, vaikka Elsaa ajatellen asian kanssa ei olisi mikään kiire. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi, että Elsa jää yksin. Jo nyt yksinäiset lenkit tuntuvat tympeiltä - se kaipaa selvästi touhukaveria. Elsa on myös koulutuksellisesti nyt erittäin hyvässä vaiheessa, kisauransa alussa. Pentu saisi rauhassa kasvaa pari vuotta tässä rinnalla ja näin minulla olisi sopivassa kohtaa uusi aloitteleva harrastuskoira kun Elsa on mahdollisesti jo ylemmissä luokissa.
Pentupohdintaan on vahvasti kuulunut myös rotuvalinta. Onhan kyse minusta, kroonisesta rotusurffaajasta. Alkukesästä tuntui vahvasti siltä, että en voisi olla ilman kiharaa. Löysin jo mielenkiintoisen narttulinjankin ja päätin jäädä odottamaan siitä pentua. Mutta Elsan kanssa touhutessa olen kuitenkin päätymässä siihen, että nyt voisi olla aika kauan haaveilemalleni käyttölabbikselle. Olen pitkän tauon jälkeen hurjan innostunut harrastamisesta ja kisaamisesta, ja totuuden nimissä labbis sopii näihin touhuihin paremmin kuin kihara. Flatti on toki ollut myös yhtenä vaihtoehtona. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että minulla on nyt käsissäni paras mahdollinen flatti, ja haluan nauttia siitä. En jotenkin osaa ajatella ottavani toista Elsan rinnalle. En oikein pysty kertomaan miksi. Mutta ihan varmasti flatti tulee aina olemaan oma rotuni.
Mitä enemmän asiaa olen pohtinut, sitä varmempi alan olla labbiksesta. Olen ollut muutamaan kasvattajaan yhteydessä ja tänään kävin tutustumassa erääseen pian penikoivaan narttuun ja sen tyttäreen. Tuleva yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen ja kovasti kysytty. Keskustelut kasvattajan kanssa ovat sujuneet erinomaisesti ja tämänpäiväinen vierailu vain vahvisti tätä tunnetta. Ja molemmat nartut olivat tyypiltään juuri sellaisia, joista pidän. Todella rauhallisia ja leppoisia kotioloissa, ottivat minut ja vieraan nartun (Elsan) kotiinsa avoimesti vastaan. Ja töihin päästessä intoa riittä. En osannut arvata, että tilanne olisi näin pian edessä, mutta jos tästä yhdistelmästä minulle narttupentu riittää, niin tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä.
Treenasimme vierailulla myös hetken Elsaa, lähinnä markkeerauksia. Kakkosmarkkeeraukset eivät oikein ottaneet sujuakseen, Elsa unohtaa aina toisen pudotuksen ja jää katsomaan heittäjää. Käsiavulla saan sen lähtemään ja siten dami yleensä löytyy. Sain vahvistusta omalle ajatukselleni siitä, että ohjaajana voin (ja minun pitää) kaikin tavoin auttaa koiraa. Pääasia on, että dami tulee talteen.
Toisena asiana treenasimme etenemislinjoja markkeerauksille. Elsa lähti sekä mennessä että tullessa helposti kiertämään esteitä, joten harjoittelimme suoraan etenemistä kuusiaidan läpi. Tällaiset harjoitukset pitää ehdottomasti ottaa meidän treeniohjelmaan, en ole tarpeeksi ymmärtänyt niitä harjoitella. Jos koira lähtee kiertämään, on siihen puututtava heti ja osoitettava, että sen halutaan menevän suoraan sekä noudossa että palautuksessa. Eli nyt vaan etsimään erilaisia esteitä, joiden ylityksiä voidaan harjoitella.
Sain myös paljon yksittäisiä vinkkejä liittyen mm. lähihakuun ja ohjaamiseen sekä linjojen harjoitteluun. Tänäänkin painotettiin sitä, että koiran ei anneta yhtään poiketa halutulta linjalta. Jos se ajatteleekin lähtevänsä kaartamaan sivuun, siihen puututaan. Taakselähetys käsien kautta on erittäin tärkeä taito, jatkamme sen hinkkaamista. Jos tämä taito on hallussa, sivusuuntia ei juurikaan pitäisi tarvita. Hyvä vinkki oli myös seuraamisessa pitää omat kädet liivin tai housujen taskussa. Koiran keskittyminen häiriintyy turhaan jos käteni heiluu sen korvan juuressa.
Oli kyllä taas niin kiva päivä. On tämä hieno harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)