Kohti kiiltoa

Elsa on pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelyyn, esiintyminen on muutaman viikon päästä. Kesällä Elsa pudotti normaaliin tapaan karvansa ja nyt turkki alkaa olla taas komeimmillaan. Turkki on sileää, lyhyttä, kiiltävää - mutta vähähapsuista.  Pituutta Elsa ei halua karvaansa kasvattaa.

Turkin kasvua ja kiiltoa olen vauhdittanut muutaman kuukauden ajan Mirra coat -ravinnelisällä. Aine on totisesti toiminut, sillä turkki kiiltää likaisenakin niin että siitä voi melkein peilata. Mirra coatin lisäksi Elsa on syönyt Best-In tuoreruokaa ja satunnaisesti kananmunia, rahkaa tai jugurttia. Hampaita pidetään kunnossa rustoluita silloin tällöin rouskuttelemalla. Kuivamuonaa Elsa ei ole syönyt puoleen vuoteen.

Näillä eväillä koira voi hyvin. Oikealla Mantan nappula-risottoannos.

Minulla on ollut ilo yhdistää koiraharrastus osin myös työhöni. Best-In tuotteisiin tutustuin kun toimistomme alkoi tehdä yrityksen kanssa yhteistyötä. "Kotimaista koiranmakkaraa"-ralli soi monella vieläkin päässä, ja tehtävänäni on muuttaa tämä mielikuva vastaamaan nykypäivää: tuotteet ovat kaikkea muuta kuin koiranmakkaraa.

Oma käsitys muuttui heti kun pääsin tuotteita kokeilemaan. Miksi kukaan ei ole kertonut näistä aiemmin? Olen erityisen ihastunut risottoihin ja murekkeisiin, joissa lihapitoisuus on 50-70% ja loput on riisiä ja kasviksia, silmin havaittavassa muodossa. Tuotteet on pastöroitu, eli kuumennettu kevyesti omassa pakkauksessaan maitotuotteiden tapaan, jolloin ne säilyvät jääkaapissa muutaman kuukauden. Säilöntä-, maku- tai väriaineita niissä ei ole. Ja liha on lisäksi kotimaista, peräisin emoyhtiö Atrialta samoista eristä kuin ihmisten ruokiin käytettävät raaka-aineet.

Kanarisottoa, jota voisin melkein itsekin syödä.

Tuoreruoan löytyminen Elsalle tuntui lähes lottovoitolta, sillä en löytänyt lukuisista kokeiluista huolimatta sille sopivaa kuivamuonaa. Pahimmillaan koira söi nappulaa yli litran päivässä ja pysyi silti hoikkana. Jätökset olivat valtavia ja epämääräisiä, ja vatsa meni pienestäkin vaihdoksesta sekaisin rajulle ripulille. Välillä koira kieltäytyi kokonaan syömästä.

Tuoreruokaa Elsa syö noin kilon päivässä (2 x 500g pötkön) ja on erinomaisessa kunnossa. Sille voi huoletta vaihdella eri makuja ilman että vatsa reagoi. Viime viikolla syötin Elsalle kylmiltään Best-In BARF raakapakasteita, ja nekin maistuivat hyvällä ruokahalulla eikä vatsa mennyt sekaisin.

Tiedon lisääntyessä oma suhtautuminen kuivamuonaan on muuttunut, enkä enää edes haluaisi koirilleni epämääräistä rehua syöttää. On hämmästyttävää, miten vahvasti meihin on iskostettu käsitys siitä, että vain ja ainoastaan (ulkomaisesta) kuivamuonasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Kollegani ovat onnistuneet työssään hyvin. Kuitenkin itse syömme ihan tavallista kotiruokaa, josta saamme tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, tuoreista raaka-aineista.

Todettakoon kuitenkin, että Manta syös edelleen pääosin kuivamuonaa. Sille löytyi sopiva merkki muutama vuosi sitten ja siinä pysytään loppuun asti. Ja toki asiaan vaikuttaa myös hinta: kahden koiran syöttäminen pelkällä valmiilla tuoreruoalla kävisi turhan kalliiksi.

Loppuun vielä yksi mainoslause. Käykäähän kurkkaamassa meidän tekemät uudet kotisivut best-in.fi ja yritystä kannattaa seurata myös Facebookissa.

Tyttöni nimesi Elsan pentuna Prinsessa-Elsaksi. Prinsessa se on näköjään vieläkin.