Pikaiset vaakkutreenit

Syyskesän sadonkorjuuaika aiheuttaa pienoisia haasteita perheemme pakastintilan organisoinnissa. Joka paikka pursuaa hillopurnukoita ja mehukanistereita, joten joka neliösentti on tehokkaasti käytössä. Torstaina piti tehdä raskas päätös: jo pariin kertaan käytetty varis vaiko 3 litraa juuripuristettua omenamehua. Tällä kertaa mehu vei voiton ja varis oli pakko ottaa sulamaan. (okein, älkää kertoko kenellekään, että meillä on edelleen koiranruoka-/treeniriistapakastimessa myös ihmisten eväitä).

Lauantai-illalta löytyi pieni riistatreenin mentävä rako juuri ennen hämärän tuloa. Lähdin Elsan kanssa alapellolle ja tein muutamia pitkiä muistilinjoja ja jokusen markkeerauksen vaakulla. Elsa kävi reippailla kierroksilla ja vaakku tuli lentäen käteen jokaisella noudolla. Jos märän lokin kanssa esiintyi pienoista ronkelointia niin varisten suhteen ei ole pienintäkään ongelmaa. Hieno likka! Loput varikset ja pupun voikin hyvillä mielin jättää odottamaan ensi kevään treenejä.



 

Äiti ei aina ehdi, mutta onneksi seuraava sukupolvi on hyvää vauhtia harjaantumassa
oivaksi koiranaktivointiavuksi.