Arkikiireet ovat taas imaisseet mukaansa ja kovin vähän jää aikaa koirien kanssa touhuiluun. Meillä ei ollut yhtiäkään treenejä tällä viikolla. Onneksi kelit ovat olleet suotuisat ja olenkin hyödyntänyt lasten harrastusten odotusajat lenkkeilemällä tehokkaasti joko kävellen tai juosten. Pääsevät koirakin vähän uusiin maisemiin.
Elsaa moinen tyhjäkäynti vähän turhauttaa. Se käy tarjoamassa tekemistä vähän väliä. Tulee sivulle ja tapittaa, että anna nyt edes joku tehtävä! Jos en minä tajua tehdä mitään niin sitten se menee tarjoamaan Mikolle tai Matiakselle. Onhan se aivan huikeaa kun koiralle riittää motivoinniksi pelkkä kiitos.
Äsken kävin pellolla tekemässä Elsalle pitkiä muistilinjoja ja lähihakua. Jätin pellon toiseen kulmaan muistiin kaksi damia ja vastakkaiseen suuntaan vein pikkudameja metsän puolelle, heti syvän ojan taakse.
Elsa toimi kuin unelma. Otin ensin yhden pikkudamin metsästä vähän lyhyemmällä matkalla ja sitten lähetin kaukaa muistilinjalle. Likka paineli aivan täysiä mennen tullen ja otti hyvin lähihakupillityksenkin. Sitten taas väliin pari damia metsästä ja uudestaan pitkälle linjalle. Kaikki palautukset olivat todella hyviä, ja palkkasin niistä muutaman vauhtinoudolla. Lopuksi leikitin Elsaa vielä valeheitoilla ja yhdistin niihin pillipysähdykset.
Alan olla aina vain vakuuttuneempi siitä, että olen saanut kultakimpaleen. Elsa on todellakin kaikkea sitä mitä harrastuskoiralta voin odottaa. Se sopii täysin minun näppeihini ja on helppo opettaa. Nyt kun yhteistyö on saatu pelaamaan, on meillä mahdollisuuksia vaikka mihin. Ainoa ongelma on se, että oma viitseliäisyyteni ei tule riittämään. Kilpailuviettini on minimaalinen ja näin ollen motivaatiota järjestelmälliseen ja ennen kaikkia tavoitteelliseen treenaamiseen on vaikea löytää. Ei auta kuin edetä omalla tyylillä ja katsoa mihin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)