Nome-kurssi: linjoja ja markkeerauksia

Nome-kurssilla oli tänään aiheena kakkosmarkkeeraukset, joita tilanpuutteen vuoksi tehtiin osin muisti- ja linjaharjoituksina. Harjoituspaikka oli lammen rannan kapea kaistale. Vesi veti Elsaa kovasti puoleensa, etenkin, kun treenien alkajaisiksi heinuri laskeutui keskelle lampea. Olenkin aivan supertyytyväinen Elsan työskentelyyn, sillä se ei houkutuksesta huolimatta mennyt kertaakaan kesken tehtävän veteen.

Ensin aloitimme kahdella muistilinjalla ja kun ne meni hyvin, heitti Jarmo palautusvaiheessa markkeerauksen toiselle muistipaikalle koiran nähden. Varmistettiin, että koira palautti loppuun asti ja sai sitten noutaa heiton. Elsan kanssa tämä meni ennakkopeloistani huolimatta hyvin.

Seuraavaksi tehtiin linjat vastakkaisiin suuntiin muisteina ja kun koira oli hakemassa toista muistia, vei Jarmo ensimmäiseen paikkaan sokkodamin. Samoja paikkoja käytettiin myös taakselähetyksiin.

Kolmantena tehtävänä jätettiin ensin vastakkaiselle puolelle muistidami ja Jarmo heitti markkeerauksen lammen toiselle rannalle. Koiran piti mennessään uida uoman yli muutama metri. Elsa kyllä meni suht oikeaan paikkaan, mutta ei pitkänkään etsimisen jälkeen löytänyt damia. Taisi haeskella vähän riistan hajuja kun kulki niin nenä pystyssä. Uusittiin markkeeraus ja sitten dami saatiin talteen. Markkeerauksia Elsalle pitäisikin rakentaa aivan alusta asti omana asianaan, sillä sen luontainen markkeerauskyky ei ole kovin hyvä. Nenä onneksi pelastaa monessa tilanteessa.

Maininnan arvoista on jälleen se, että markkeeraustehtävässäkin Elsa palautti damin vauhdikkaasti perusasentoon ravistamatta vaikka pieni uintimatka kuraisessa ojassa matkalle sattuikin. Muistilinjan Elsa teki hienosti markkeerauksen jälkeen.

Viimeiseksi tehtäväksi toivoin vielä helppoa ykkösmarkkeerausta. Jälleen Elsalla jäi matka vähän vajaaksi, mutta nenän kanssa selvitti tehtävän.

On minulla kyllä pätevä koira. Olen kiinnittänyt kesän ja syksyn aikana erityistä huomiota hihnan käyttöön sekä mukana kulkemiseen ja nyt ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että pidän lyhyttä koulutustalutinta pelkästään etusormella kevyesti kiinni. Elsa seuraa vierellä skarppina, myös kapeilla metsäpoluilla, ja tekee todella nopeat perusasennot. Ja ne palautukset. Olen vaan niin loputtoman onnellinen niistä!

Jos nyt on paljon hyvää, niin toki olisi jotain parannettavaakin. Tuollaisessa kimppatilanteessa ja erityisesti veden läheisyydessä Elsa ääntelee (= vinkuu) paljon mutta hyvin hiljaa. Siihen on todella vaikea puuttua.

Pikaiset vaakkutreenit

Syyskesän sadonkorjuuaika aiheuttaa pienoisia haasteita perheemme pakastintilan organisoinnissa. Joka paikka pursuaa hillopurnukoita ja mehukanistereita, joten joka neliösentti on tehokkaasti käytössä. Torstaina piti tehdä raskas päätös: jo pariin kertaan käytetty varis vaiko 3 litraa juuripuristettua omenamehua. Tällä kertaa mehu vei voiton ja varis oli pakko ottaa sulamaan. (okein, älkää kertoko kenellekään, että meillä on edelleen koiranruoka-/treeniriistapakastimessa myös ihmisten eväitä).

Lauantai-illalta löytyi pieni riistatreenin mentävä rako juuri ennen hämärän tuloa. Lähdin Elsan kanssa alapellolle ja tein muutamia pitkiä muistilinjoja ja jokusen markkeerauksen vaakulla. Elsa kävi reippailla kierroksilla ja vaakku tuli lentäen käteen jokaisella noudolla. Jos märän lokin kanssa esiintyi pienoista ronkelointia niin varisten suhteen ei ole pienintäkään ongelmaa. Hieno likka! Loput varikset ja pupun voikin hyvillä mielin jättää odottamaan ensi kevään treenejä.



 

Äiti ei aina ehdi, mutta onneksi seuraava sukupolvi on hyvää vauhtia harjaantumassa
oivaksi koiranaktivointiavuksi.

 

Nome-kurssi

Nome-kurssilla tehtiin eilen vesitöitä lokeilla. Alkuun kaikille tehtiin kakkosmarkkeeraus siten, että ensimmäinen heitto tuli veneestä avoveteen ja toinen veneen toiselle puolelle rantaheinikkoon. Koirat pääsivät noutamaan ja palauttamaan jälkimmäisen heiton maata pitkin, ja kävivät vedessä ainoastaan viimeiset metrit. Mielestäni vähän hassusti rakennettu harjoitus, mutta ehkäpä näin oli tarkoituskin.

Minä onneton jätin lähtökiireessä pillin kotiin ja totesin, että Elsalla ei ollut treenitilanteessa mitään käsitystä suullisista käskyistä. Yksi harjoiteltava asia sekin, sillä varmasti myös suulliset käskyt olisi hyvä osata. Kuten esimerkiksi luoksetulo :)

Elsa ryntäsi muiden tapaan tokalle heitolle maata pitkin, haki lokin vedestä ja nousi saman tien rannalle sitä ihmettelemään. Ronklasi ja ravisteli aikansa minun kiljuessa luoksetulokutsuja, ja lähti sitten viimein palauttamaan. Lokki pääsi putoamaan varpaille. Toiselle noudolle hyppäsi hienosti veteen mutta palauttamaan lähti 90 asteen kulmassa kohti edellisen noudon paluureittiä (luoksetulohuudot kaikuivat kuuroille korville). Taas jäi samaan paikkaan maalle nyppimään lokkia ja jouduin todella tekemään töitä että sain sen lopulta tuomaan. Sain sentään lokin käteen. Lähietäisyydellä homma siis pelaa, mutta kauempana märät riistat ovat selvästi vähän ällöjä Elsan mielestä. Ote on sen verran pinnallinen.

Toisena tehtävänä tehtiin linja veteen. Koira lähetettiin pieneltä niemeltä, joka edessä oli reilun metrin päässä toinen maakaistale. Siitä piti mennä yli ja uiden seuraavaan kärkeen. Lokki näkyi selvästi rantaheinikossa ja Jarmo kävi myös starttarilla sille ampumassa, joten motivoiti ainakin riitti.

Elsa karkasi vähän lähdössä enkä saanut sitä kiellosta huolimatta pysähtymään. Annoin sitten mennä (tosi fiksua). Palauttamaan olisi lähtenyt rantaa pitkin, mutta Jarmo esti sen ja lopulta Elsa tuli uiden. Pudotti kuitenkin lokin ensimmäiselle maapläntille ja ravisti ja sitten vasta eri kutsusta tuli luokse. Lähellä luovutus oli taas hyvä. Eli ei mennyt ihan putkeen tämänkään harjoitus. Koira taisi oppia pelkästään ei-toivottuja asioita.

Ihan loppuun tein vielä tiellä pari helppoa linjaa. Niiden kanssa ei mitään ongelmia ollutkaan. Palautukset olivat vauhdikkaita.

Ensi viikon tiistaina tehdään todennäköisesti kakkosmarkkeerauksia maalla sekä pysäytyksen alkeita. Viimeiselle kerralle, joka on myös ensi viikolla, toivoin uusintaa riistahausta, jota olivat tehneet pari viikkoa sitten kun en päässyt mukaan. Olisi hyvä mahdollisuus harjoitella hakua vieraassa maastossa ja vieraiden täyttäjien kanssa.

Jotenkin tämä tuntui tutulta...

Märehdin eilistä näyttelyshokkia koko illan ja jotenkin alkoi tulla sellainen fiilis että näin on käynyt aiemminkin. Piti käydä oikein tarkistamassa, ja kyllä, sama tapahtui aikoinaan Mantan kanssa lähes täsmälleen samassa iässä.

Kauneusvirhe tuli tietokantaan, kun nuorta koiraa moitittiin täysin lihaksittomaksi ja karvattomaksi :)

 


  

Paska reissu

Tänään oli Hyvinkään ryhmänäyttely. Näyttelyyn oli ilmoitettu 21 flättiä ja tuomarina oli Helin Tenson Virosta. Narttuja nuorten luokassa oli neljä.

Näyttely järjestettiin ampumaradalla ja meidän kehä oli rakennettu pehmeälle hiekkakentälle. Otin Elsan mielestäni hyvissä ajoin häkistä ulos, mutta se kävi edelleen kierroksilla kun mentiin luokan kanssa kehään. Ympärijuoksu meni ihan hyppelyksi.

Meidät arvosteltiin luokan viimeisenä ja odotellessa Elsa onneksi ehti vähän rauhoittua. Otin juoksutukset varman päälle, mutta hiekkapohja oli niin upottavaa, että en meinannut itse päästä eteenpäin joten Elsa juoksi vähän huonosti. Ei kuitenkaan mielestäni mitenkään toivottoman huonosti. Tuomari oli kylläkin toista mieltä.

"Mittasuhteiltaan erinomaiselta vaikuttava narttu. Ilmava. Korkearaajainen. Kaunis pää. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Vahva selkä. Lyhyt, jyrkkä lantio. Eturinta kaipaisi paljon enemmän leveyttä ja syvyyttä, samoin rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki ja häntä. Koira tarvitsee enemmän voimaa ja lihasmassaa. Hyvin löysät liikkeet."

NUO H

Kuva: Tiina Rasi

Täytyy myöntää että laatuarvostelu oli pienoinen shokki. Ihan noin surkeaa tulosta en osannut edes ajatella. Ehkä tämä kuitenkin vakuutti siitä, että Elsan pitää vielä kasvaa ja kehittyä ennen seuraavia näytelmiä. Ilmeisesti nuortenluokassakin pitää olla jo valmis.

Huonokin päivä voi kääntyä hyväksi

Näyttelyreissu oli sen verran masentava kokemus, että lähdin vielä iltapäivällä treenaamaan. Menimme Miinan ja Katrin kanssa Sääksjärvelle ja teimme vesihommia. Metsät vilisivät sienestäjiä ja marjastajia, mutta löysimme onneksi rauhallisen nurkkauksen lammen poukamasta.

Eppu ykkösmarkkeerauksella.

Asettauduimme koirien kanssa niin, että yksi jäi lammen kärkeen ja kaksi vastakkaisille rannoille. Koirille tehtiin ensin ykkösmarkkeeraukset vuoron perään niin että kaikki heittopaikat tulivat koirille tutuiksi. Elsa teki kaikki hienosti, palautti uiden ja ensimmäistä damia (mun hätäilymoka!) lukuunottamatta luovutti kaikki perusasennossa ravistamatta.

 

Seuraavaksi heitettiin kakkosmarkkeeraukset. Elsalle tein ensin vastarannalle ykkösmarkkeerauksen ja sitten heti perään kakkonen siten, että äskeinen ykkönen heitettiin ensimmäisenä. Elsa arpoi mennessään kummalle damille menisi ensin ja päätyi lopulta hakemaan ykkösen joka loisti näkyvästi veden pinnalla. Lähetin sen jälkimmäiselle heitolle palautuksen jälkeen. Elsa meinasi jäädä lähelle lumpeisiin kiinni, mutta näki tai muisti sitten damin ja eteni pitkän matkan perille asti. Hieno suoritus!

Elsa palauttaa vastarannalta heitettyä ykköstä.

Muut tekivät vielä linjat ja siitä rohkaistuneena minäkin heitin damin keskelle lampea Elsan nähden, ja kävelin sitten lammen ympäri vastarannalle. Lähetin sieltä Elsan linjalle. Ensimmäisellä lähetyksellä ei edennyt rantavettä pidemmälle. Toisella lähetyksellä jäi myös alkuun haukkomaan rannan lumpeita mutta sitten ilmeisesti näki damin ja lähti etenemään. Sain hyvin vahvistettua eteen-käskyä ja dami tuli hienosti talteen.

Elsa teki hienosti töitä ja kaikki tehtävät onnistuivat aivan kuten suunnittelinkin. Kaiken lisäksi vesinoutojen palautukset ovat lähteneet sujumaan kuin itsestään! Tämä kyllä todella nollasi aamupäivän ketutuksen. On mulla pätevä koira <3

 

Kiitokseksi hyvästä työstä Peppi, Mio, Elsa ja Eppu pääsivät revittelemään.

Omatoimista

Torstain nome-treenit siirrettiin parin viikon päähän, eli emme tälläkään viikolla päässeet kimppatreeneihin. Voi surkeus.

Tänään kuitenkin tajusin, että pojan rumputunti on aivan ideaalissa paikassa pienelle treenille. Pakkasin siis Elsan ja damit autoon, ja tein tehokkaan puolen tunnin treenin poitsun soittotunnin aikana.

Hääkiven rannalta löytyi sopivaa heinikkoa ja kaislikkoa, johon tein ensin motivoidun neljän damin haun. Saisi Elsa purkaa suurimmat energiansa. Hienosti likka haki ja pysyi alueella vaikka vesi oli aivan vieressä ja tuulikin vei hajut takaviistoon.

Haun jälkeen otettiin muutama pitkä muistilinja heinikon toiselle laidalle. Lopuksi tein vielä vesimarkkeerauksia. Jätin Elsan ylärinteeseen istumaan, kävelin rantaan kaislikon reunaan ja heitin ykkösen. Sitten palasin koiran luo ja lähetin hakemaan. Palausmatka oli siis pitkä kaislikon ja heinikon läpi ja aivan yllättäen Elsa toi damit ravistamatta ja pudottamatta minulle asti kun en tajunnut mitenkään erikseen varmistella asiaa. Ensimmäinen dami ehti tosin pudota varpaille, mutta kun laitoin sen takaisin suuhun ja otin rauhassa pois, ei muiden kanssa enää ollut mitään ongelmia.

Pudottaminenkin taisi olla oma vikani, kun tajusin vasta koiran tullessa litimärkänä metrin päähän, että meillähän on nämä vesinoutojen palautukset vielä ihan vaiheessa. Ja nyt se varmaan pudottaa ja kääk pitää saada äkkiä dami pois ja hätä hätä hätä. Jännä miten oman ajatteluni heijastuu suoraan koiraan! Seuraavalla noudolla vain luotin, että Elsa tulee istumaan sivulle damin kanssa ja niinhän se tulikin.

Yritin tehdä vielä kakkosen siten, että ensimmäinen dami lensi tuttuun paikkaan veteen (Elsa oli käynyt siellä jo kahdesti ykkösellä) ja toinen kuivalle maalle. Elsa haki jälkimmäisen maalta hyvin, mutta unohti kuitenkin vesipaikan. Taisi olla liian haastava tehtävä kun jouduin kävelemään heittopaikalta koiran luokse ennen lähetystä. Otettiin vesidami pois vielä parillä ykkösmarkkeerauksella ja jätin harjoituksen siihen. Avustajaa kovasti tarvitsisin näihin harkkoihin...

Vesimarkkeerauksella.

Pitkä palautusmatka vedestä pellolle.

Hienosti ovat lähteneet nämä perusasiat sujumaan. Seuraava askel olisi ohjaamisen alkeiden opettaminen, mutta ilman avustajaa se on haastavaa. Minulla on mielessä parikin asiaa jotka pitäisi Elsalle takoa päähän. Se ihan varmasti oppisi ne kutakuinkin kerrasta kunhan avustaja ehtii nappaamaan damin pois jos pääsee karkaamaan.

Nyt viikonloppuna keskitytään kuitenkin kauneusasioihin, sillä sunnuntaina on ohjelmassa Hyvinkään ryhmänäyttely. Äsken pesin koiran ja nyt täällä leijailee ällö miesshampoon tuoksu (jostain syystä ostamani koiranshampoo haisee aivan halvalle mennenille :) ). Toivottavasti haju laimenee sunnuntaihin mennessä!

Harrastelijan canicrossii

Kelit ovat olleet niin upeita että juoksuinnostukseni vain kasvaa. Keskiviikkona tein tytön liikuntakerhon aikana Elsan kanssa puolen tunnin juoksulenkin Kuljussa. Lämmin tuli mutta voi että miten kivaa on juosta kevyen vedon avustamana. Olo on kuin maratoonarilla vaikka olen aivan luokattoman huonossa juoksukunnossa. Elsa pitää hyvän tasaisen vedon suurimman osan matkasta. Välillä tosin jättäytyy hölkkäilemään vierelle. Juoksumatkamme ovat sellaista 3-4 kilometriä. Välillä kävellään.

Likka on kyllä tainnut tulla emäänsä mitä tulee valjaiden pukemiseen. Nytkään ei meinannut tulla autoon kun näki valjaat kädessäni. Elsa yrittää aina luikkia pakoon kun puen valjaat tai vaikka heijastinliivin sille päälle. Friida-emä kuulemma inhoaa myös kaikkea "pukemista". Jännä juttu, kun eivät valjaat päällä ollessaan kuitenkaan menoa haittaa. Päinvastoin.

Kultakimpale

Arkikiireet ovat taas imaisseet mukaansa ja kovin vähän jää aikaa koirien kanssa touhuiluun. Meillä ei ollut yhtiäkään treenejä tällä viikolla. Onneksi kelit ovat olleet suotuisat ja olenkin hyödyntänyt lasten harrastusten odotusajat lenkkeilemällä tehokkaasti joko kävellen tai juosten. Pääsevät koirakin vähän uusiin maisemiin.


Elsaa moinen tyhjäkäynti vähän turhauttaa. Se käy tarjoamassa tekemistä vähän väliä. Tulee sivulle ja tapittaa, että anna nyt edes joku tehtävä! Jos en minä tajua tehdä mitään niin sitten se menee tarjoamaan Mikolle tai Matiakselle. Onhan se aivan huikeaa kun koiralle riittää motivoinniksi pelkkä kiitos.

Äsken kävin pellolla tekemässä Elsalle pitkiä muistilinjoja ja lähihakua. Jätin pellon toiseen kulmaan muistiin kaksi damia ja vastakkaiseen suuntaan vein pikkudameja metsän puolelle, heti syvän ojan taakse.

Elsa toimi kuin unelma. Otin ensin yhden pikkudamin metsästä vähän lyhyemmällä matkalla ja sitten lähetin kaukaa muistilinjalle. Likka paineli aivan täysiä mennen tullen ja otti hyvin lähihakupillityksenkin. Sitten taas väliin pari damia metsästä ja uudestaan pitkälle linjalle. Kaikki palautukset olivat todella hyviä, ja palkkasin niistä muutaman vauhtinoudolla. Lopuksi leikitin Elsaa vielä valeheitoilla ja yhdistin niihin pillipysähdykset.

Alan olla aina vain vakuuttuneempi siitä, että olen saanut kultakimpaleen. Elsa on todellakin kaikkea sitä mitä harrastuskoiralta voin odottaa. Se sopii täysin minun näppeihini ja on helppo opettaa. Nyt kun yhteistyö on saatu pelaamaan, on meillä mahdollisuuksia vaikka mihin. Ainoa ongelma on se, että oma viitseliäisyyteni ei tule riittämään. Kilpailuviettini on minimaalinen ja näin ollen motivaatiota järjestelmälliseen ja ennen kaikkia tavoitteelliseen treenaamiseen on vaikea löytää. Ei auta kuin edetä omalla tyylillä ja katsoa mihin se riittää.

Kun työt haittaavat harrastuksia

Jouduin perjantaina jättämään NOME-kurssin väliin pitkäksi venyneen Helsinginpäivän vuoksi. Tunti moottoritien alkupään ruuhkassa ja sen jälkeen iltamenot saikin unohtaa... Harmittaa, sillä olisimme tehneet koemaisen hakuharjoituksen riistalla aitoine odotustilanteineen. Olisi ollut meille niin hyvä harjoitus! Vaan minkäs teet.

Ensi viikolla ei treenejä olekaan, vaan seuraavan kerran kurssilaiset tapaavat kahden viikon päästä toistaina.

Ilmoittauduin myös joulukuulle fasaanijahtiin koiranohjaaksi. Se on varmasti huikea kokemus ja rankka päivä koiralle. Jahti vaan on arkipäivänä joten työvelvoitteet saattavat vielä mutkistaa matkaa. Jos iso asiakas haluaa tavata juuri tuona päivänä, niin tämän tytön on mentävä. Hattu kourassa. Tuskin näin kuitenkaan tapahtuu.

Parin viikon päästä on Hyvinkään näyttely. Aikataulun mukaan flättejä on 21 ja arvostelu alkaa klo. 11 jälkeen, joten oikein sopivasti päästään aamupäivällä liikkeelle.

NOME-kurssin aloitus

Tänään alkoi Pirkan noutajien NOME ALO-kurssi, johon Elsan kanssa ilmoittauduin. Viiden kerran kurssin vetäjänä toimii Jarmo Erkkilä ja treenit pidetään Kangasalla Salmusjärvien maastoissa.

Tänään tutustuimme toisiimme ja Jarmo kertoi ALO-kokeen kulusta ja arvosteluperiaatteista. Kurssin aikana on tarkoitus harjoitella koemaisia tehtäviä ja tilanteita sekä dameilla että riistalla. Kamalan vaikeilta kuulostivat kokeen tehtävät ja arvosteluasiat näin pitkän pitkän tauon jälkeen. Kuinkahan sitä ikinä uskaltautuu kokeeseen starttaamaan!

Koirien kanssa tänään ei tehty juuri mitään. Yksinkertaisilla ykkösmarkkeerauksilla Jarmo arvioi ensin sitä, miten koirat palauttavat damia. Pelkäsin Elsan räjähtävän helposta tehtävästä, mutta se malttoi yllättäen tulla nätisti damin kanssa sivulle. Lopuksi tehtiin helpot linjat motivoituna. Toisella kertaa dameja oli linjalla kaksi, ja kuten aavistelinkin, Elsa lähti vaihtamaan palauttaessaan kauimmaista. Tuo vaihtamishomma siltä on kyllä kitkettävä pois. Palautukset tulivat kyllä molemmilla kerroilla nätisti perusasentoon. Olipa hienoa nähdä, että sitkeä harjoittelu on tuottanut tulosta myös häiriötilanteisiin.

Seuraavat treenit ovat jo tämän viikon perjantaina ja sitten jatketaan kahden viikon päästä aina torstaisin.