Mantalla kaikki hyvin

Manta kävi tänään lääkärissä lisääntyneen juomisen ja pissaamisen vuoksi. Siltä otettiin verikokeet joista tutkittiin kattavat maksa- ja munuaisarvot, veren kokonaisproteiini- ja albumimäärät, verensokeri ja elektrolyytit. Lisäksi tutkittiin verenkuva. Arvot olivat kaikki normaaleja. Lisäksi katsottiin ultralla virtsarakko ja munuaiset, eikä niissäkään mitään poikkeavaa. Virtsanäytekin oli puhdas (metsästin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni näytettä muovikauhan kanssa klinikan pihalla ja yllättävän hyvin se onnistui!).

Ilmeisesti kyse on siis hormonaalisesta virtsankarkailusta johon voisi jossain vaiheessa aloittaa lääkityksen. En sitä vielä kuitenkaan ottanut, kun pissaa karkailee hyvin harvakseltaan. Jos yleistyy, niin aloitetaan sitten kun lääkettä pitää syödä koko loppuelämän ajan.

Juomiselle ei syytä löytynyt, mutta syötän varmuuden vuoksi Mantalle kipulääkekuurin josko se johtuisi kipuilevista lonkista ja siitä aiheutuvasta stressistä. Vastikää loppuneet antibioottikuuritkin ovat saattaneet janottaa.

Eli mummelilla on mitä ilmeisemmin ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Se pääsi viettämään loppupäiväksi laatuaikaa työpaikalleni ja nyt toipuu raskaasta reissustaan aurinkoisella terassilla makoillen.

Minulla on taas mejä-koira!

Kaivoin mejäilyvarusteet esiin ja päätin kokeilla Elsalle verijälkeä. Minulla oli kova usko siihen, että tyttö olisi hyvä jäljestäjä kun on niin maavainuinen.

Vedin parinsadan metrin mittaisen jäljen metsään aamupäivällä ja kävin ajamassa sen illalla. Jälki oli siis noin 9 tuntia vanha.

Tuolta tulee joku outo haju nenään.

Alkumakaus tutkitaan pitkään ja hartaasti.

Varovasti liikkeelle. Vähän jännittää...

Tuonne se menee, uskaltaisinko...?

Hyvinpä koirani tunnen, sillä Elsa jäljesti koko jäljen täysin tarkasti ja maavainuisesti. Hieman veri jänskätti ja Elsa jäi välillä odottelemaan tukea, mutta loppua kohti vauhti kasvoi mukavasti. Kertaakaan ei jäljeltä poikettu yli 5 metriä. Kaatona oli varis, jonka Elsa haistoi jo jonkin matkan päästä. Hyvin merkkasi kaadon, mutta olisi vielä halunnut jatkaa minun jälkiä tielle.

Olen niin iloinen! Tuli aivan ensimmäinen koirani, Mona, mieleen, sillä meno oli samalla tavalla varmaa ja tarkkaa. Aivan varmasti lähdemme kokeilemaan kokeisiin, kunhan muutama harjoitus saadaan vielä alle. 

Mummelin kesätukka

On taas se aika vuodessa kun Manta vaihtaa karvaa. Ja sen kyllä huomaa. Manta inhoaa kaikenlaista harjaamista, se on aina ollut jotenkin herkkähipiäinen. Kutiaa ilmeisesti kovin. Pakko se on kuitenkin harjata ainakin näin karvanlähtöaikaan, ja karvaa lähteekin kerralla muovisäkillinen. Irtokarva kun jää kiharoihin kiinni eikä pääse sieltä putoilemaan ilman apua. Tähän vielä pesu päälle, niin lähtee loputkin. Värikin muuttui kertaheitolla!

Huomenna mennään Mantan kanssa verikokeisiin. Toivottavasti ei löydy mitään vakavaa...

Vanhenevan koiran vaivoja

Manta on vihdoin selvinnyt tassuvaivastaan, mutta nyt tuli uusia murheita tilalle. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, kun koirien vesikuppi on usein aivan tyhjä. Kyllähän kaksi koiraa juo suhteellisen paljon, mutta saavat kuitenkin aina sekä nappuloiden että tuoreaterian seassa vettä, joten tyhjä kuppi on tuntunut mystiseltä. Toissayönä tämäkin asia kuitenkin selvisi kun olimme poissa kotoa ja koirat nukkuivat poikkeuksellisesti samassa tilassa kuin me.

Manta joi paljon kun kävimme illalla nukkumaan. Yöllä taas heräsin siihen, kun se pesi itseään pitkään. Syy selvisi aamulla kun koirien molemmat makuupaikat olivat aivan pissassa ja myös Mantan jalkakarvat olivat aivan märät. Kotonakin se on viime kuukausien aikana kastellut joitakin kertoja makuupaikkansa ja pissaa valuu kun se nousee makuulta ylös.

Lääkärireissu siis tiedossa...

Taipparikurssi: vesityö

Lähes helteisen päivän kunniaksi tänään oli taipparikurssilla aiheena veteen meno. Uskomatonta, että tällä järvellä oli vielä pari viikkoa sitten ihmisen kantava jääpeite!

Elsa kävi jälleen, ylläri ylläri, megalomaanisilla kierroksilla kun tultiin rantaan ja damit lentelivät veteen. Likka taisikin olla ainoa kurssilainen, joka sinne veteen meni. Ja lujaa menikin. Dami tuli hyvin talteen, mutta Elsan kanssa työstettiin erityisesti palautuksen loppuosaa. Vedestä nousua en ole oikeastaan opettanut, ja niinhän siinä kävi, että likka ravistaa heti maalla ja dami tippuu siihen.

Elsan kanssa harjoiteltiin myös damin antamista käteen, sillä Elsa roiski muovidamia todella pahasti. Lääkkeeksi sain paljon hyviä huomioita omasta elekielestäni ja vähän saman tyyppisiä harjoituksia, joita olen nyt viikon aikana kotona tehnytkin. Palkka välittömästi kun dami tulee käteen, mutta ennen sitä ei saa hätiköidä. Roiskimista ei noteerata mutta se ei myöskään johda toivottuun palkkaan.

Muiden koirakoiden kanssa tehtiin vesihommien jälkeen siipidameilla hakua samaan tapaan kuin viime kerralla. Elsa ei hakuun päässyt, koska oli niin levoton odotusalueella vesinoutojen jälkeen. Hyvä niin, sillä likka rauhoittui ihan mukavasti loppua kohden ja pääsin palkkaamaan sitä siitä.

Odottavan aika on piinaava.

Nyt kurssille tuleekin kolmen viikon tauko, kun seuraavat treenit ovat vasta toukokuun puolivälissä. Elsalle tauko tulee oikein hyvään paikkaan, ja tavoitteeni onkin työstää palautukset kuntoon ennen seuraavia (todennäköisesti riistalla) tehtäviä treenejä.

Huomenna vedän Elsalle kuitenkin kokeeksi verijäljen. Jos se menee hyvin, niin ehkäpä voisin lähteä kokeisiin tulevana kesänä kun nome-puoli on vielä vähän vaiheessa. Jotenkin luulen, että Elsa on jäljellä kuin kotonaan.

Voi mikä kevät!

Ihana pääsiäinen ja jo melkein T-paitakeli.

Hiki tulee eteläterassilla.

Lupaan, etten enää pelkää.

Lupaan, etten enää pelkää epäonnistumista. Tähän lauseeseen kiteytyy viime päivien suuri oivallukseni. Olen niin iloinen, sillä uskon, että nyt yhteistyömme Elsan kanssa lähtee aivan uusille urille.

Mitä sitten olen pelännyt. Olen pelännyt sitä, että koira ei luovuta, tuo damia tai riistaa minulle. Olen pelännyt sitä, että se haistattaa minulle pitkät. Olen pelännyt, että se rikkoo riistaa. Tai ei ota riistaa suuhunsa. Tai pallottelee. Tai kuumuu liikaa. Karkaa paukkunoutoihin. Tai jää juoksentelemaan dami suussa. Tai vaihtaa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Tästä on seurannut valtaisa epävarmuuden ja hermostuneisuuden kierre, joka on silmin nähden vaikuttanut koiraan. Se tekee kaikkia noita yllämainittuja asioita. Siksi, että minä käyttäydyn todella kummallisesti aina kun sillä on jotain suussa.

Pääsiäislenkki Törnävällä.

Tämän kevään taipparikurssia voi todella pitää hintansa arvoisena, sillä näiden muutaman kurssikerran jälkeen olen siellä kokenut tämän suuren oivalluksen. Itse kurssilla tai siellä käydyillä asioilla ei lopulta ole asian kanssa juuri mitään tekemistä, mutta jotenkin vaan palaset loksahtivat omassa päässäni kohdalleen.

Suurta oivallusta on vaikea selittää, mutta uskon, että tie on oikea. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että lopetan varmistelun ja epäonnistumisten kyttäämisen, ja alan tehdä koiran kanssa asioita. Paljon. Keskityn kokonaisuuteen enkä kiinnitä huomiota yhteenkään yksityiskohtaan. Niiden aika tulee paljon myöhemmin.

Olen nyt viikon ajan kuljettanut jokaisella lenkillä mukana tennispalloja tai minidameja. Pysähdymme välillä metsään tai pellolle ja teen Elsalle lyhyitä haku- ja noutotehtäviä. Ihailen lähes vedet silmissä koiran upeaa tapaa tehdä hakutyötä. Se käyttää nenäänsä todella hyvin. Pellolla sen näkee loistavasti, kun se saattaa useiden kymmenien metrien päästä saada pallosta hajun, kääntyy ilmassa ja järjestelmällisesti seuraa hajuvanaa.

Pallon löydettyään Elsa nappaa sen suuhunsa ja lähtee aivan suoraviivaisesti tuomaan sitä minulle. Ei temppuilua, ei kaartelua, vaan se tulee iloisesti luokse. Istuu pillistä sivulle ja pitää palloa niin kauan että otan sen pois. Pallo saattaa tippua, mutta Elsa ottaa sen oma-aloitteisesti suuhun ja nostaa kuonoa minua kohti. Kun otan pallon, se on valmiina ryntäämään palkkioheiton perään. Tätä toistetaan 3-10 kertaa ja luovutukset parantuvat kerta kerran jälkeen.

Mitä sitten teen eri tavalla. Kutsun vain pillillä, kehun hillitysti vasta kun koira on ihan lähellä, käännän katseeni aavistuksen poispäin kun se tulee luokse. Lasken mielessäni monta kertaa kymmeneen, ennen kuin ojennan käteni palloa/damia kohti. En hermostu jos Elsa jää vähän matkan päähän tai pallo tippuu, vaan odotan. En karju tai räyhää. Ja palkkaan aina vauhtinoudolla.

Koiran asenne on muuttunut aivan silmissä. Ja minä olen aivan innoissani! Toki se vielä satunnaisesti temppuilee ja palaa vanhoihin toimintamallehinsa.  Se kuitenkin huomaa nyt paljon nopeammin, että onkin kivempaa tehdä asioita yhdessä. Jää oikein odottamaan, että saisi tehdä lisää. Tarjoaa itseään, käy lenkin lomassa tökkimässä kättäni. Koira, jonka vielä vähän aika sitten kuvittelin olevan välinpitämätön ja epämotivoitunut dameja kohtaan. Kuinka väärässä olinkaan!

Mä tykkään NIIIN paljon tuosta koirasta. Se on ihana!

Manta fiilistelee Törnävällä.

Hei, me hamstrataan!

Koirien ruokintaan on nyt löytynyt aika mukava tasapaino. Molemmat voivat hyvin, karva kiiltää, ja vatsat ovat kunnossa. Elsa saa aamuisin Royal Canin Maxi Junioria ja siitä on odottamassa seuraavaksi säkki Active -versiota. Nappulan vaihto on tehnyt hyvää Elsan vatsalle, sillä ulosteet ovat taas normaalin kiinteitä. Kokeilen kuitenkin vielä tuota Activea, jos sillä saisi kerta-annosta hieman pienemmäksi. Manta on puolisen vuotta syönyt Specificin Joint Carea jolla nivelsäryt ja vatsanpurut ovat pysyneet poissa.

Iltaruokana molemmat koirat saavat jotain tuoretta. Nyt tuoreateria on koostunut vaihdellen Reikon Neu/Vogel/Lohi/Alt ja Kennel Rehun jauhelihasta, kalkkunasta tai mahasta. Jokin aika sitten hamstrasin alesta myös Maukas aterioita, jotka olivat hyviä kun niissä on kasvista mukana. Ovat vaan normihintaisina turhan tyyriitä.

Eilen bongasin M&M:n alelehdestä Natures Menu pakasteaterioiden -50% alennuksen ja niitä riensinkin kiireellä tänään hakemaan. Mukaan tarttui kaksi muovipussillista erilaisia paketteja. Lammasta otin paljon, kun sitä ei normaalisti järkevään hintaan saa mistään. Paketit ovat 300g kokoisia eli juuri sopivia kerta-annoksia meille. Noissa on muutamaa eri lihaa, ja lisäksi jotain kasviksia ja joissakin riisiä, maissia tms. Vaikuttavat käteviltä. Normihinta näilläkin kipuaa lähelle 5,-/kg, mutta nyt kilohinta jäi n. 2,5 euroon, mikä on oikein kohtuullinen.

Tuoreruokien lisäksi koirat saavat satunnaisesti rustoja, joskus kananmunia ja päivittäin pellavaöljyä. Best-In Lohimureketta olen myös ostanut joskus lähinnä kalalisäksi.  

Taipparikurssi: jälki ja haku

Taipparikurssin toisella kerralla tehtiin jälkeä ja hakua. Jäljellä aloitettiin ja Elsa sai ensimmäisenä näyttää mallisuorituksen. Teemu veti muutaman kymmenen metrin jäljen hirven sorkalla (hän käyttää usein sorkkia lintujen sijaan, sillä kuivattu sorkka on erittäin pitkäkestoinen ja tuoksuu enemmän kuin damit). Elsa jäljesti hyvin ja maavainuisesti, mutta jäi sorkkaa ihmettelemään. Teemu kävin vähän painostamassa ja sen jälkeen Elsa lähtikin tuomaan sorkkaa. Ei tosin minulle asti vaan jäi sitä tutkimaan toisaalle. Loppuun saatiin kuitenkin ihan mallikas luovutus kun Teemu käveli Elsan perässä.

Tein vielä itsekseni toisen jäljen ja sen Elsa jäljesti myös hyvin. Sorkkakin tuli hetken empimisen jälkeen käteen.

Hakua Teemu kertoi opettavansa nuorelle koiralle siten, että antaa koiran itse keksiä jutun juonen. Alueelle vietiin koirien huomaamatta kahdeksan hirvensorkkaa. Koirat otettiin paikalle yksitellen ja ohjaajan piti mennä retkituolille istumaan selkä hakualueelle päin. Koira päästettiin vapaaksi. Tuuli kävi alueen takaa koiraa kohti. Sitten koiran annettiin olla vapaana ja odotettiin sen lähtevän alueelle ulkoilemaan. Koira saisi tehdä töitä niin kauan kuin se aktiivisesti työskentelee. Mikäli työnteko loppuu, tai koira tulee kyselemään apua, se otetaan pois ja tehdään homma parin päivän päästä uudestaan. Näin lyhyesti kerrottuna. Palkkion ja motivaation koira saa siitä, että se saa itse metsästää. Ohjaaja ei millään tavalla puutu koiran työskentelyyn, ainakaan painostamalla.

Tämä tapa tuntui mielestäni erittäin loogiselta. Pidän todella paljon ajatuksesta, että koiran luontaisia kykyjä herätellään ja opetus tapahtuu sitä kautta. Uskon, että tämä sopii erinomaisen hyvin Elsalle, joka tuntuu reagoivan erittäin voimakkaasti minuun eikä myöskään mielellään palauta. Jotenkin haluaisin saada sen motivoitumaan itse tekemisestä, jotta minun ei tarvitsi painostaa. En usko, että sen motivaatio ainakaan paranee painostuksella.

Elsa aloitti oman vuoronsa tekemällä reippaan uintilenkin lammessa. Se oli taas hingunnut veteen siitä asti kun saavuimme rantaan. Kun vesi ja ranta veti niin vahvasti puoleensa, kävi Teemu vähän kävelemässä hakualueella ja houkutteli Elsan oikealle alueelle. Ensimmäisen sorkan Elsa vie taas minusta poispäin, eikä tullut pillistä. Teemu painosti kävelemällä koiran lähelle ja lopulta Elsa toi sorkan minulle. Elsa sai jatkaa hakua vielä ensimmäisen palautuksen jälkeen ja löysi hyvin pian toisen sorkan. En nähnyt mitä se teki (istuin siis selin), mutta nyt sorkka ainakin tuli nopeammin ja suoraan luokse. Sain hieman moitteita runsaasta koiran kehumisesta, sillä jos en olisi sitä tehnyt, Elsa olisi saanut vielä jatkaa hakua kolmannen kerran. Nyt harjoitus kuitenkin lopetettiin kahteen.

Tätä täytyy ehdottomasti tehdä myös kotona kaikessa rauhassa.

Linkissä vielä Teemun kuvaama video pennun vauhtinoudosta

Ja alla Elsa läträä.

Nyt on niin kevät!

Elsa on taas elementissään kun pääsee uimaan. Voi sitä ihanuutta! Lähestyvästä kesästä kertoo myös erinäisten ötököiden heräily talvihorroksesta. Tänään poistin Elsan päästä kaksi punkkia! Niitä ällötyksiä ei meidän taloudessa ole näkynytkään vuosikausiin. Elsa saikin heti estomönjät niskaansa.

Taipparikurssin ensimmäinen pienryhmäkerta

Tänään oli ensimmäinen taipparikurssin pienryhmäkerta Järvisen Teemun vetämänä. Kokoonnuimme viime syksyltä tutuissa Koipijärven maastoissa. Ryhmässämme on viisi koirakkoa - kolme vilkasta labukkaa, yksi nallenaamainen kultsu ja me.

Tänään kävimme lähinnä perustottelevaisuusasioita läpi samalla kun kuljimme maastossa kierroksen. Kaikille koirakoille tehtiin matkan varrella jokin pieni tehtävä. Elsalle Teemu heitti järven rannalla lyhyen markkeerauksen. Elsa näytti suorittaessaan onneksi ongelmakohtamme, eli jäi palautuksessa hidastelemaan. Teemu vinkkasi, että minun kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että en katso koiraa suoraan silmiin kun se palauttaa. Hänestä näytti siltä, että hidastelu saattaisi johtua katseestani. Tämä asia täytyykin nyt aktiivisesti pitää mielessä, sillä olen samaa asiaa miettinyt joskus itsekin. Olen joskus tietoisesti katsonut aivan muualle kun Elsa palauttaa ja silloin se on kyllä aina palauttanut paremmin.

Puhuimme myös riista-asioista ja kerroin, että Elsa voisi olla riistasta kiinnostuneempi. Teemu sanoi, että on onnistuneesti käyttänyt eräänlaista haavakkoharjoitusta riistainnokkuuden vahvistamiseen ja sitä haluan ehdottomasti joskus kokeilla. Riistaa pidetään narussa ja aina kun koira pudottaa tai muuten on huolimaton linnun kanssa, lintu lähtee reippaasti karkuun. Paras opettaja olisi tietenkin todellinen metsästystilanne, mutta haavakkoa voidaan myös jäljitellä.

Teemu myös sanoi tekevänsä omien koiriensa kanssa hyvin paljon vauhtinoutoja, etenkin pentuaikana. Jopa 30 kertaa päivässä aivan pienen pennun kanssa. Tuntuu hurjalta lukemalta, mutta sai minut miettimään, että jokailtainen vauhtinouto tai pari omalla takapihalla tekisi Elsalle varmasti hyvää. Silloin tällöin sitä teen, mutta voisi niitä tehdä useamminkin.

Vaikka vajaan kolmen tunnin aikana läpikäydyt asiat olivat minulle pääosin tuttuja, sain kuitenkin yllä mainituista asioista mukavasti mietittävää omaan treenaamiseen. Uskon, että tästä kurssista on meille hyötyä, sillä ainakin teoriatasolla Teemulla tuntuu olevan hyvin saman tyyppinen tapa kouluttaa kuin mihin itse uskon. Kaikki pohjautuu koiran luontaisten viettien vahvistamiseen ja harjoitukset rakennetaan niin, että koira itse oivaltaa ja tekee oikein. Näin se myös oppii helpommin. Lisäksi koiralle annetaan palautetta sen mukaan tekeekö se oikein vai väärin.

Ensi sunnuntaina siis jatkamme.

Peti ponilleko?

Lemmikkieläinliikkeessä tiedustelivat varovasti, että minkäslainen koira minulla oikein on, kun hain tytöille uutta valtavaa muovikaukaloa. No höh, kaksi pikkuista noutajatyttöähän minulla. Meinasin kassalla tulla jo katumapäälle ,mutta tungin kuitenkin suuren suuren ostokseni väkipakolla pienen pieneen tila-autooni ja huristelin ratti naamaa hipoen, jalat koukussa, kohti kotia. 

Ja voi sitä onnea ja autuutta kun uusi kaukalo pedattiin lattialle ja tytöt kömpivät sitä testaamaan. Täydellinen parisänky, tuumasivat siskokullat.

Pirkan Damit

Pyymäen Tuuli-joukkue: Hulda, Elsa ja Jope

Voisi kai sanoa, että olemme korkanneet Elsan kanssa koeuramme, vaikkakin epävirallisesti. Perinteiset Pirkan Damit kisailtiin tuttuun tapaan Rönnvikin viinitilalla Pälkäneellä. Oli kun aika olisi pysähtynyt yhdeksäksi vuodeksi, sillä tuntui, että startista Mantan kanssa samaisessa paikassa ja kokeessa ei olisi kuin muutama vuosi. 

Pyymäen joukkue oli ensimmäisenä suoritusvuorossa. Jope aloitti, Elsa oli toisena ja Hulda kolmantena. Puoli kymmeneen mennessä olimme siis oman osuutemme tehneet.

Tehtävien suoritus aloitettiin haulla. Alueella oli kuusi damia ja aikaa kolme minuuttia. Elsa lähti hyvin alueelle ja törmäsi melko pian ensimmäiseen damiin ja toi sen nätisti minulle. Seuraavalla lähetyksellä vauhti vähän jo hidastui, mutta taas tuli dami vastaan ja nätti palautus. Kolmannella lähetyksellä Elsa lähes lopetti työskentelyn, katseli maisemia ja kuunteli starttarin ääniä. Se kuitenkin törmäsi vielä kolmanteen damiin ja toi senkin. Lähetin vielä neljännen kerran ja Elsa liikkui alueella, mutta hyvin tehottomasti. Kun aika tuli täyteen, kutsuin sen pois.

Silti olen tyytyväinen. Haku on aina ollut Elsalle vaikea ja nyt sillä oli vielä selvästi vaikeuksia irrota riittävän kauas. Outo paikka ja oudot äänet mietityttivät. Onneksi se löysi kuitenkin noinkin monta damia ja toi ne hyvin. Hyvä ja tavallaan onnistunut harjoitus siis.

Markkeeraus ja ohjaus olivat metsässä, jossa oli tehty raivaustöitä. Maastossa oli paljon oksia ja risuja. Kakkosmarkkeerauksella aloitettiin. Molemmille heitoille tuli paukut ja Elsa katsoi putoamispaikat hyvin. Haki ensin jälkimmäisen heiton, jonka tosin markkeerasi aavistuksen lyhyeksi. Sai kuitenkin damista vainun ja toi sen nätisti. Suureksi yllätykseksi Elsa muisti myös ensimmäisen pudotuksen ja haki senkin hyvin. Nappisuoritus ottaen huomioon, että likalle tehtiin elämänsä ensimmäinen kakkosmarkkeeraus viikko sitten.


Ohjausta emme saaneet onnistumaan. Linjalla oli paljon oksia esteenä ja ajattelinkin tehtävää liian vaikeaksi. Emmehän ole sokkolinjoja käytännössä edes tehneet. Ohjaukselle ammuttiin ja ampuja osoitti linjasta hieman sivuun, lähelle kakkosmarkkeerauksen toista pudotuspaikkaa. Elsa lähtikin käskystä hyvin eteen, mutta kaarsi ampumalinjan suuntaan ja siitä edelleen markkeerauspaikoille. Kutsuin sen pois ja yritin lähettää uudestaan. Juuri ennen lähetystä Elsa nosti nenän ylös ja käskyn saatuaan sinkosi ohjauslinjan vieressä oleville eväsboxeille. Se kävi lipaisemassa termospulloja, huomasi maassa damin ja toi sen minulle.

Tuomari myönsi, että eväiden ja varadamin sijoittelu ei ollut sopiva ja antoi meille vielä ylimääräisen lähetyskerran. Sain siirtyä pari metriä kohti ohjausdamia ja lähetin uudestaan. Harmittavasti Elsa oli taas sillä kertaa aivan muissa maailmoissa. Eteni kyllä hetken matkaa, mutta pysähtyi ja kääntyi takaisin päin pari metriä ennen damia. Niin harmittavan lähellä, mutta dami jäi saamatta.

Kokemus oli meille molemmille varmasti hyödyllinen. Koira yllätti positiivisesti (pelkäsin, että se ei tee mitään ja tekee jotain hölmöä) ja omasta koestartistakin on sen verran kauan, että oli hyvä aloittaa näin epävirallisesti. Oli mukava nähdä taas vanhoja tuttuja naamoja ja muutenkin fiilistellä koetunnelmaa. Eikä upean aurinkoinen kevätsää ja Rönnvikin viinitilan puitteet ainakaan huonontaneet mielialaa.

Tuloksia emme vielä ole saaneet, kun karkasimme koepaikalta heti lounaan jälkeen. Myös Hulda ja Jope epäonnistuivat linjatehtävässä, joten aivan kärkisijoille tuskin joukkueena yllämme, mutta väliäkös sillä!

------
Edit: Team Pyymäki sijoittui lopulta joukkuekisassa kahdeksanneksi ja Elsa sai pisteitä 46/80.