Tänään saatiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa aikataulut natsaamaan ja ajeltiin Hervannan lammelle treenaamaan. Myös Aino ja Peto tulivat mukaan. Minä olin sulattanut variksen ja Tiinalla oli pupu, sorsa ja fasaani. Ainolla sattui olemaan myös starttipistooli mukana, joten (teoriassa) ihan mukava treeni saatiin aikaiseksi.
Olin ajatellut etukäteen että en tee Elsan kanssa muuta kuin yhden helpon riistaharjoituksen ja ehkä jäljen. Dameja emme voi vielä käyttää ollenkaan, sillä Elsa ei niitä palauta.
Aloitimme treenit Elsalla ja sille tehtiin yhdellä variksella motivoidusti "haku". Elsa meni suoraan linnulle, otti sen suuhun, kantoi joitakin metrejä sivusuuntaan ja jätti vaakun siihen. Ei toivoakaan että olisi tullut minun luokse. Lähetin uudestaan ja taas sama juttu. Yritin vielä saada Elsan kantamaan varista joitakin pätkiä, mutta vieressä oleva vesi kiinnosti lopulta enemmän eikä saatu oikein hyvää pätkää aikaiseksi. Se riittikin meille sitten sillä erää.
Treenien lopuksi näytin Elsalle vielä fasaania, jota se kantoi ihan hyvin remmissä. Olisi tosin kyllä jättänyt senkin metsään pienen kanniskelupätkän jälkeen. Autojen luona tein lisäksi tiellä muistiharjoituksen kanilla ja sen Elsa onnneksi nosti ja toi hyvin. Saatiin sentään onnistuminen loppuun.
Starttipistoolin paukuista Elsa ei ollut moksiskaan, vaikka minä ammuin pari kertaa sen vieressäkin :) Tämä oli ensimmäinen kerta kun Elsa kuuli paukkuja.
Mutta joo: Luoksetulot sucks. Palautukset sucks. Riistainto sucks. = Mikään ei suju.
Lääkkeenä ja kotiläksynä: Malttia treenaamiseen. Antamista, nostamista, luovuttamista, luoksetuloja, ruokakupilla linjoja ja suuntia. Damit kokonaan pannaan. Riistaa runsaasti remmissä. (plääääh...!)
Mutta jotain hyvääkin. Vaikka Elsalla on kovasti virtaa jaksoi se kuitenkin seurata muiden treenaamista lähes hiljaa ja melko rauhassakin. Kova hinku olisi toki ollut riistoille ja dameille, mutta ei pääse, ei. Eli joka tapauksessa kimppatreenit tekevät meille hyvää ja jatkan niissä käymistä. Saa siitä aivan eri tavalla motivaatiota ja rytmiä myös kotona harjoitteluun. Se varmaan muuten jäisi aika vähiin.
Kaikki mahdolliset virheet noutojutuissa oman koiransa kanssa tehnyttä kiinnosta, että miksi damit pannaan ja treenejä vaan riistalla? :-) Kun minä olen järkeillyt asian juuri toisin päin: ensin hommat kuntoon dameilla ja sitten vasta riistalla. Riista taitaa olla luonnostaan noutajalle se rakkaampi ja sitä myöten vieläkin haastavampi juttu (jos siis on palautus- ja luovutusongelmia).
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa siinä, että hommat pitää saada kuntoon ensin dameilla ja vasta sitten riistalla. Damit jätän hetkeksi nyt pannaan sen takia, että meidän täytyy ensin työstää asioita lähellä: nostamista, pitämistä ym. ja tätä teen pääosin leluilla. En pakottamalla vaan kannustamalla ja siksi en halua käyttää dameja, sillä en juurikaan puutu siihen miten Elsa nostaa tai pitää, pääasia että tekee sen ja tulee lelun kanssa syliin. Varsinaisia treenejä, jossa koira pääsee irti, en tee nyt lainkaan.
PoistaRiistaa siksi paljon, että Elsa ei ole siitä mitenkään superinnostunut. Riistaa pitäisi siis "arkipäiväistää", eli totuttaa siihen. Riistatreeniäkään en tee koira irti, vaan ainoastaan kantojuttuja, lyhyitä muisteja tms. kontrolloituja juttuja.