WT-treeniä Hämeenlinnassa

Ilmoitin Elsan vielä yhteen WT-kokeeseen, joka on kuukauden päästä. Sitä silmällä pitäen huutelin Kanta-Hämeen noutajien FB-ryhmässä treeniapua, jotta pääsisimme treenaamaan vieraassa seurassa ja isommalla porukalla. Elsa kun tarvitsisi häiriötä ja malttitreeniä. Viiden hengen poppoo saatiinkin kasaan ja treenit sovittiin Hämeenlinnaan pellolle.

Aloitimme treenit viemällä pellon jokaiseen kulmaan muistidamit. Sitten lähdimme kulkemaan pellon toisesta laidasta walk up-rintamassa. Neljä koiraa rinnakkain ja yksi toimi heittäjänä rivin etupuolella. Liikkuminen pysäytettiin kvaakatuksesta ja heittäjä heitti aina kerralla 2-3 damia. Noutovuorot jaettiin sekalaisesti sen mukaan kenen koira keskittyi. Välillä otettiin muistipaikoilta linjoja ennen markkeerausten noutoa.

Elsa toimi yllättävänkin hyvin. Jos edellisviikon koe kaatui epäonnistuneeseen kakkosmarkkeeraukseen, niin eilen likka teki todella mallikkaita markkeerauksia pellolla. Myös kakkosia, ja myös pitkän viiveen jälkeen lähetettynä. Nenän käyttöä oli taas upea katsoa, se tuolla koiralla toimii. Rivissä kulkeminen sujui ihan hyvin, joskin seuraaminen pitäisi olla tiiviimpää ja pysähdykset napakampia (näitä pitäisi treenata ihan erikseen paljon enemmän). Elsa ei tainnut kertaakaan karata ilman lupaa.

Linjoissa oli pientä haparointia, mutta matkat olivatkin aika pitkiä. Elsa hakeutuu näköjään suorille linjoille, eli poikittaminen pellon kulmaan ei ottanut sujuakseen. Näitäkin pitäisi treenata erikseen motivoidusti. Taidan ottaa kuurin todella helppoja motivoituja linjoja, jotta saan liikkeeseen suoraviivaisuutta. Olen vähän lähtenyt oikomaan. Myös esteiden suoria ylityksiä pitäisi ehdottomasti treenata.

Oikein hyvä treeni siis ja sain sen mitä hain. Hyvin häiriötä, Elsalle vieraita ihmisiä ja koiria sekä monipuolisia tehtäviä. Ja oli kiva treenailla pitkästä aikaa kahden kiharan (ja kahden flatin) kanssa.

Mantan patti

Dami saa vanhemmankin koiran silmät kirkastumaan.

Käytiin tytön kanssa iltalenkillä läheisellä pellolla. Manta pääsi pitkästä aikaa metsään mukaan. Hienosti vanhus jaksoi matkan taapertaa ja itseasiassa piristyi pellolla niin, että yltyi oikein riekkumaan damin perässä. Kotimatkalla kantoi isoa keppiä pitkät pätkät.

Oma aika on niin kortilla, että pystyn tällaisia hetkiä tarjoamaan Mantalle aivan liian harvoin. Elsan liikunnan tarve menee väistämättä edelle.

Siinä kävellessämme katselin Mantan kyljen pattia. On se ehkä hieman kasvanut keväästä. Erottuu ainakin paremmin nyt kun kipulääkkeet ovat tauolla ja vatsan turvotus laskenut. Manta on myös laihtunut hieman. Se pääsi kesän aikana pulskistumaan ja nyt on pienennetty ruoka-annoksia. Hoikempana on varmasti helpompi liikkua.

Patti näkyy oikealla kylkiluiden päällä.

Manta voi edelleen ihan hyvin

Jätin Mantalta muutama viikko sitten päivittäisen kipulääkityksen pois, sillä halusin nähdä mikä sen todellinen kunto on. Hämmästyksekseni koiran olemuksessa ei ole tapahtunut muuta muutosta kuin että vatsan turvotus on laskenut ja juominenkin vähentynyt. Liikkuminen on samanlaista kuin lääkitykselläkin.

Mantan kyljen patti on ehkä hieman kasvanut mutta ei mitenkään merkittävästi. Koira ei ole kivuliaan oloinen vaikkakaan ei juuri halua enää kävelyille lähteä. Uskon sen johtuvan onnettomasta lihaskunnosta, lihaksisto kun on täysin hävinnyt. Manta saakin oleilla pääosin kotona ja käy pienillä kävelyillä kotimme lähiympäristössä. Metsälenkit teemme Elsan kanssa kahdestaan.

Kuulo Mantalta on nyt mennyt lähes kokonaan. Satunnaisesti se saattaa reagoida kovaan ääneen, kuten taputukseen, mutta se ei kuule lainkaan esimerkiksi kun tulemme kotiin. Se hätkähtää omalla makuupaikallaan kun saa näköyhteyden. Kuuroutumisen ikävin piirre onkin juuri koiran säikähtely. Kun koira ei kuule, on sitä koskettava, jotta siihen saa kontaktin. Yleensä takaapäin. Tällöin se yleensä aina hätkähtää, sillä se ei tietenkään osaa varautunut kosketukseen.

Kommunikoinnissa käsimerkit toimivat, onneksi ne on aikoinaan opeteltu vahvoiksi. Luoksetulo ja pysähtyminen/paikallaolo sekä suuntamerkit sujuvat edelleen hyvin. Lenkillä kuljetaan kuitenkin pääosin fleksissä, sillä koira on muuten aina juostava kiinni jos sille pitää sanoa jotain. Etenkin, kun Manta ei ole kaikista kontaktinhakuisimpia tyyppejä. Onneksi se kuitenkin pysyy aina lähettyvillä.

Nähtäväksi jää kuinka pitkään tilanne tällaisena jatkuu. Näin mennään kuitenkin niin kauan kun se on mielekästä. Elsalle kaipaisin kovasti kaveria, mutta sekin asian kanssa otetaan nyt pieni aikalisä. Labradoripentue, josta pentua itselleni havittelin, oli harmittavasti niin pieni, ettei siitä minulle narttua riittänyt. Etsintä siis jatkuu... Mutta ainakin alan olla aika hyvin kartalla siitä mitä haen ja haluan.

Kohti kiiltoa

Elsa on pitkästä aikaa ilmoitettu näyttelyyn, esiintyminen on muutaman viikon päästä. Kesällä Elsa pudotti normaaliin tapaan karvansa ja nyt turkki alkaa olla taas komeimmillaan. Turkki on sileää, lyhyttä, kiiltävää - mutta vähähapsuista.  Pituutta Elsa ei halua karvaansa kasvattaa.

Turkin kasvua ja kiiltoa olen vauhdittanut muutaman kuukauden ajan Mirra coat -ravinnelisällä. Aine on totisesti toiminut, sillä turkki kiiltää likaisenakin niin että siitä voi melkein peilata. Mirra coatin lisäksi Elsa on syönyt Best-In tuoreruokaa ja satunnaisesti kananmunia, rahkaa tai jugurttia. Hampaita pidetään kunnossa rustoluita silloin tällöin rouskuttelemalla. Kuivamuonaa Elsa ei ole syönyt puoleen vuoteen.

Näillä eväillä koira voi hyvin. Oikealla Mantan nappula-risottoannos.

Minulla on ollut ilo yhdistää koiraharrastus osin myös työhöni. Best-In tuotteisiin tutustuin kun toimistomme alkoi tehdä yrityksen kanssa yhteistyötä. "Kotimaista koiranmakkaraa"-ralli soi monella vieläkin päässä, ja tehtävänäni on muuttaa tämä mielikuva vastaamaan nykypäivää: tuotteet ovat kaikkea muuta kuin koiranmakkaraa.

Oma käsitys muuttui heti kun pääsin tuotteita kokeilemaan. Miksi kukaan ei ole kertonut näistä aiemmin? Olen erityisen ihastunut risottoihin ja murekkeisiin, joissa lihapitoisuus on 50-70% ja loput on riisiä ja kasviksia, silmin havaittavassa muodossa. Tuotteet on pastöroitu, eli kuumennettu kevyesti omassa pakkauksessaan maitotuotteiden tapaan, jolloin ne säilyvät jääkaapissa muutaman kuukauden. Säilöntä-, maku- tai väriaineita niissä ei ole. Ja liha on lisäksi kotimaista, peräisin emoyhtiö Atrialta samoista eristä kuin ihmisten ruokiin käytettävät raaka-aineet.

Kanarisottoa, jota voisin melkein itsekin syödä.

Tuoreruoan löytyminen Elsalle tuntui lähes lottovoitolta, sillä en löytänyt lukuisista kokeiluista huolimatta sille sopivaa kuivamuonaa. Pahimmillaan koira söi nappulaa yli litran päivässä ja pysyi silti hoikkana. Jätökset olivat valtavia ja epämääräisiä, ja vatsa meni pienestäkin vaihdoksesta sekaisin rajulle ripulille. Välillä koira kieltäytyi kokonaan syömästä.

Tuoreruokaa Elsa syö noin kilon päivässä (2 x 500g pötkön) ja on erinomaisessa kunnossa. Sille voi huoletta vaihdella eri makuja ilman että vatsa reagoi. Viime viikolla syötin Elsalle kylmiltään Best-In BARF raakapakasteita, ja nekin maistuivat hyvällä ruokahalulla eikä vatsa mennyt sekaisin.

Tiedon lisääntyessä oma suhtautuminen kuivamuonaan on muuttunut, enkä enää edes haluaisi koirilleni epämääräistä rehua syöttää. On hämmästyttävää, miten vahvasti meihin on iskostettu käsitys siitä, että vain ja ainoastaan (ulkomaisesta) kuivamuonasta koira saa kaiken tarvitsemansa. Kollegani ovat onnistuneet työssään hyvin. Kuitenkin itse syömme ihan tavallista kotiruokaa, josta saamme tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, tuoreista raaka-aineista.

Todettakoon kuitenkin, että Manta syös edelleen pääosin kuivamuonaa. Sille löytyi sopiva merkki muutama vuosi sitten ja siinä pysytään loppuun asti. Ja toki asiaan vaikuttaa myös hinta: kahden koiran syöttäminen pelkällä valmiilla tuoreruoalla kävisi turhan kalliiksi.

Loppuun vielä yksi mainoslause. Käykäähän kurkkaamassa meidän tekemät uudet kotisivut best-in.fi ja yritystä kannattaa seurata myös Facebookissa.

Tyttöni nimesi Elsan pentuna Prinsessa-Elsaksi. Prinsessa se on näköjään vieläkin.

Nome-B ALO Terälahti

Eilisen ALO2-tuloksen jälkeen lähdin hyvillä mielin Kiharakerhon kokeeseen Niemi-Kapeen tilalle Terälahteen. Suurin jännitys ja samalla latautuminen oli jäänyt edellispäivälle ja huomasin juuri ennen koepaikalle saapumista, että jätin pillin kotiin! Onneksi Sanna pelasti pulasta ja lainasi omaansa.

Kokeessa starttasi 30 ALO-koiraa ja se rullasi kahden tuomarin, Tuija Hukkasen ja Jyry Tuomisen, pariarvosteluna. Meidän koko suorituksen arvosteli Jyry.

Koe alkoi melko pitkällä seuraamisella lammen rantaan. Tuli laukaus ja variksella heitettiin selkeä markkeeraus vastarannalle. Sen jälkeen koiran kanssa siirryttiin n. 10 metriä vasemmalle, jossa oli lähetyspaikka. Siirtymisen aikana markkeerauksen heittäjä otti variksen ylös ja veti sen  10 metrin päähän metsän reunaan. Koiran sai lähettää haluamallaan tavalla, tärkeintä oli saada riista mahdollisimman pian talteen. Jyry toivoi, että koiralle annetaan markkeerauksen putoamispaikalla "etsi"-käsky.

Elsa seurasi huonosti mutta pysyi hallinnassa. Se katsoi hyvin markkeerauksen ja lähti käskystä oikeaan suuntaan. Kierteli hetken niemen kärkeä, mutta sai pian jäljestä hajun ja meni suoraan varikselle. Toi nätisti käteen.

Ohjattu haku matalan vesialueen yli niemen kärkeen.

Toiselle tehtävälle siirryttiin taas melko pitkä matka vesirajaa eteenpäin. Tuli kakkosmarkkeeraus, jossa ensimmäinen heitto selkeäsi pensaan eteen maalle ja toinen pitkälle veteen kapeaan uomaan.

Elsa katsoi tarkasti molemmat pudotukset ja syöksyi veteen jälkimmäiselle. Haki sen hyvin, mutta palauttaessa nousi maalle. Pelkäsin sen törmäävän maalla olevaan lintuun, mutta meni onneksi siitä ohi ja palautti veden kautta.

Ajattelin lähettää Elsan todella rauhassa toiselle pudotukselle. Hieroin perusasentoa todella pitkään, sillä Elsa jumitti vahvasti toisen heiton/veden suuntaan eikä millään kääntynyt oikealle. Näytin kädellä, näytin toisen kerran kädellä, mutta Elsa vaan käänsi päätä pois ja tuijotti uomaan. Lopulta lähetin ja se lähti täysiä uimaan uomaa kohti. Veneen kohdalla komensin sen takaisinpäin (Jyry kyllä kielsi, mutta oli jo myöhäistä) koska suunta oli täysin väärä. Yritin lähettää vielä uudestaan kunnon käsimerkillä. Elsa lähti jyrkästi oikealle, eli ei taaskaan oikeaan suuntaan. Muistikuva pudotuksesta oli täysin kadonnut ja tehtävä jäi kesken.

Kakkosmarkkeeraus: ensimmäinen heitto veneen ja sillan väliin, toinen heitto avoveteen.

Kolmas tehtävä oli ohjaus veden yli suoraan vastarannalle. Jyry käski pitämään koiran hallinnassa, se ei saisi yhtään lähteä väärään suuntaan ja ajautua riistalle. Elsa lähti hyvin eteen mutta meni liikaa vasemmalle. Odotin, että se nousi maalle, puhalsin pilliin ja ohjasin oikealle. Elsa kuunteli pilliä ja lähti oikeaan suuntaan käsimerkistä. Sitten saikin jo hajun ja meni suoraan linnulle. Arpoi hetken uimaanmenokohtaa, mutta palautti lopulta nätisti käteen.

Vesiohjaus, jossa riista maalla vastarannalla.

Lopuksi siirryttiin toiseen paikkaan tekemään hakua. Koira oli kaikkien siirtymisten ajan irti, joten seuraamista tuli todella paljon. Yleisöä oli paljon, ja ihmisten läpi piti puikkelehtia, mutta onneksi Elsa pystyi vierellä.

Hakumaasto oli raskasta vetistä kaislikkoa. Pitkä ja kapea alue. Maalla oli kani ja veden puolella neljä lokkia. Elsa lähti vähän nihkeästi liikkeelle. Löysi ensin kanin ja toi sen hyvin. Lähetykset takkusivat. Välillä Elsa jäi pyörimään lähimaastoon ja kun vierestä suorituspaikasta kuului laukausia, se lähti menemään niitä kohti. Toisinaan se taas paineli aivan alueen takareunaan ja toikin sieltä kaksi lokkia. Viimeisellä lähtetyksellä meni aivan suoraan todella kauas. Sitten kuului kova laukaus ja Elsa lähti tulemaan tyhjänä takaisin, Jyryn mukaan tuli lujempaa luokse kuin lähti. Eli hän katkaisi homman siihen. Jos se vaan olisi tullut lokin kanssa....

Suullisessa arvostelussa kuulin, että olimme tuloksessa kiinni hakuun asti, mutta haku oli liian ailahtelevaa ja tehotonta, joten jäimme ilman palkintoa.

ALO 0

HAKU: Ohjatussa haussa koira saadaan nopeasti riistalle. Hakutehtävässä koira työskentelee ailahtelevasti , välillä hakee, välillä ei. Sen pitäisi olla määrätietoisempaa.

OHJATTAVUUS: Koira pysyy riittävästi hallinnassa ja riista saadaan haltuun.

PAIKALLISTAMISKYKY: Koira näkee hyvin molemmat heitot, mutta mielikuva ensin heitetystä hämärtyy ja lopulta unohtuu kokonaan.

RIISTAN KÄSITTELY: Kanin otossa koira epäröi hetken. Muuten riistan käsittely moitteeton.

YLEISVAIKUTELMA: Puutteet markkeeraustehtävässä ja haussa pudottavat koiran palkinnolta.

Nome-B Hämeenlinna

Koepaikan maastot olivat komeat.

Meillä oli tänään ensimmäinen B-koestartti Elsan kanssa. Vajaat kaksi kuukautta sitten tilanne oli se, että emme olleet koko kesänä treenanneet riistalla. Elsa leikitteli linnuilla eikä tuonut vesiriistoja rantaviivaa pidemmälle. Treenattiin viime viikot riistoilla pari kertaa viikossa ja saatiin kuin saatiinkin homma pelaamaan niin hyvin, että uskalsimme kokeeseen.

Koe oli Hämeenlinnassa Vesajärvellä, eli vähän niinkuin kotikoe. Tuomarina Tobina Nyman. Starttasimme iltapäiväryhmän ensimmäisenä, numerolla 9.

Paniikkipisteellä odottamassa omaa vuoroa.

Koe alkoi kolmella ykkösmarkkeerauksella. Ensimmäinen tuli veneestä heitettynä viistosti vastarannalle syvälle kaislikkoon. Vene siirtyi heittopaikalta pois ennen kuin koiran sai lähettää. Elsalla pää pyöri ja se jäi tuijottamaan laukauksen kaiun suuntaan ja sitten liikkuvaa venettä. Mielestäni se ei nähnyt heittoa. Otin rauhassa lähetyksen ja varmistin vielä kädellä oikean suunnan kun Elsa ei naulinnut katsetta pudotuspaikkaan. Se lähti veteen mutta ei edennyt kuin muutaman metrin. Otin uudestaan sivulle ja lähetin. Taas sama juttu. Kolmas kerta sivulle, näytin kunnolla ja rauhassa kädellä suunnan ja lähetin "hae"-käskyllä. Elsa lähti hyvin liikkeelle ja ui vastarannalle kaislikon oikealle puolelle. Se lähti ensin rannalla väärään suuntaan, mutta kääntyi kuitenkin, ja meni lopulta ihan oikeaan paikkaan. Sydän hakkasi kun koira pääsi linnulle ja lähti tuomaan sitä. Palautus oli hyvä.

Ensimmäinen markkeeraus heitettiin veneestä vaaleaan kaislikkoon, lähetyspaikka oli kuvan ulkopuolella oikealla. Vene souti pois paikalta ennen kuin koiran sai lähettää.

Toinen markkeeraus tuli maalle. Elsa suoritti sen hyvin ja varis tuli nätisti käteen. Kolmannen markkeerauksen venemies heitti maalta vastarannan kaislikkoon. Taas piti odottaa, että heittäjä kävelee veneelle ennen lähetystä. Elsa syösyi veteen, ja lähti alkuun menemään kohti venettä ja toimitsijoita. Nousi maalle ja meni siitä suoraan linnulle. Palauttaessa lintu pääsi putoamaan varpaille, hätäilin itse enkä saanut koppia.

Hakumaasto oli haastavaa suopursua. Tuoksu oli omaankin nenään todella voimakas.

Markkeerausten jälkeen siirryttiin hakuun. Hakualue oli pääosin suopursujen peittämää ja jatkui toisen lammen rantaan asti. Elsan haku lähti vähän nihkeästi liikkeelle. Se löysi pian lähimmän riistan (fasaani), mutta ei sen jälkeen meinannut lähteä etsimään. Keksi kuitenkin lopulta mistä on kyse, ja hävisi kauas pusikkoon. Toi ensin lokin ja sen jälkeen variksen.

Sitten siirryttiin ohjaustehtävään. Ohjausriista oli lammen vastarannalla, matka veden yli ei ollut kovin pitkä. Lähetin ja Elsa kääntyi muutaman metrin päässä takaisin. Lähetin uudestaan ja sitten se eteni hyvin toiselle puolelle, nousi kaislikosta rannalle ja meni suoraan riistalle. Palautus oli nätti.

Lopuksi jatkettiin vielä hakua. Elsa ei ollut parhaimmillaan. Se ei selvästi halunnut jäädä suopursuihin, vaan meni aina alueen takareunaan ja kulki osin samoja polkuja. Tuli joitakin kertoja tyhjänä, mutta toi vielä yhden lokin. Aika pitkään tahkottiin ja lopulta, kun koira oli uimassa kohti ohjausriistan paikkaa, Tobina pyysi kutsumaan pois.

Suullisessa arvostelussa kehui, että koira paransi koetta markkeerauksissa hienosti. Samoin haussa tuntui alussa, ettei se lähde ollenkaan käyntiin, mutta paransi loppua kohti. Pientä tehottomuutta hakemisessa kuitenkin oli. Kehui, että tykkäsi todella paljon koirasta ja siitä, että se oli hyvin minulla hallinnassa. "Palkitaan hyvällä tuloksella mutta jäljelle en teitä päästä".

Elsa teki mainion työn vaikka koetilanne oli sille outo. Itsekään en suuremmin jännittänyt koska tiesin mitä koira osaa.

Tuloksena ALO 2

HAKU: Lähtee määrätietoisesti hakuun, liikkuu laajalla alueella. Haun ensimmäinen osuus voisi olla tehokkaampaa. Palaa usein tyhjänä.

OHJATTAVUUS: Toisella lähetyksellä, hyvin ohjattavissa.

PAIKALLISTAMISKYKY: Selvittää kaikki kolme 1-markkeerausta, viimeisin niistä oikein hyvin. Maan hyvin. Ensimmäiselle lähetetään kolme kertaa, jolloin lopulta itsenäisesti päätyy riistalle mutkan kautta.

RIISTAN KÄSITTELY: Oma-aloitteiset talteenotot, hyvät palautukset. Muutamassa luovutuksessa toivomista.

MUUT OMINAISUUDET: Ui hyvin. Tarkkaavainen ammuttaessa.

YLEISVAIKUTELMA: Hyvin ohjaajan hallinnassa oleva koira, joka selvittää päivän tehtävät. Työskentelee mielellään vedessä. Tänään toivoisin hieman määrätietoisempaa hakua. Puutteita muutamissa luovutuksessa ja ensimmäisessä markkeerauksessa. Edellä mainitut asiat vaikuttavat palkintosijaan.

Viime hetken hiomista

Lokki ja siipiote.

Otin eilen lokin, fasaanin ja variksen sulamaan jotta sain treenattua riistallakin ennen viikonlopun koerupeamaan. Eilen illalla kävin pellolla tekemässä muutamia linjoja maariistoilla. Yritin pitää harjoitukset suht helppoina ja suoraviivaisina, jotta lauantain runsas puuttuminen etenemiseen nollaantuisi. Kivasti Elsa toimikin ja vauhti pysyi hyvänä. Eikä käynyt ylikierroksilla vaikka riistalla tehtiin.

Tänään ajoin Kortejärvelle vesitreeniin. Lammella on jyrkät upottavat reunat, joten tuli samalla testattua ylösnousut lokin kanssa. Hankalaa oli paikka paikoin, mutta lokki pysyi hienosti mukana. Ensimmäisillä noudoilla lokki putosi taas varpaille mutta sen jälkeen tuli jo hyvin. Otteet tosin olivat paikoin vähän pinnallisia ja Elsa roikotti lokkia usein siivestä. Sai sen kuitenkin kannettua eikä pudottanut.

Välillä vähän tukevamminkin.

Palautuslinjoissa ei ollut kyllä kehumista tänäänkään. Pahimmillaan Elsa kiersi lokin kanssa koko lammen poukaman maata pitkin kun jätin sille muistipaikan ja kävelimme vastarannalle. Hidasti kyllä kielloista mutta en saanut sitä houkuteltua veteen. Sen jälkeen jätin sen muutaman kerran lokin viereen istumaan ja kutsuin vastarannalta. Sitten tuli jo uimalla luokse.

Näitä asioita pitää totisesti harjoitella kunhan kokeista selvitään. Nyt muutamaan päivää ennen starttia en ilkeä kitkeä tapaa pois, jotta ei tule ongelmia jossain muussa kohtaa. 

Yliuitto kahden koivun väliin. Jätimme lokin yhdessä ja kiersimme lammen toiselle puolelle.

Ihan lopuksi tein pitkän linjan yliuittona, lokki oli maalla vastarannalla. Elsa eteni hyvin suoraan melkein rantaan asti, mutta kaarsi sitten oikealle jossa oli aiemmista heitoista hajujälkiä. Ei ensin kuunnellut pilliä, mutta kun oli hajut käynyt tarkastamassa otti hyvin käsimerkistä suunnan ja nousi koivujen kohdalta rannalle. Lokin kanssa lähti taas tulemaan rantaa pitkin, mutta sain kuitenkin kutsuttua veteen ja suoremmin luokse. Ihan hyvä päätös treenille.

Huomaan jo oman kärsivällisyyteni rakoilevan. Voi olla parempi, etten enää juuri treenaa ennen koetta. Yleensä kenraaliharjoitukset ovat aivan mahdottomia, kun käyn jännityksestä kärsimättömäksi ja hermostun jokaisesta virheestä. Vielä ihan syyttä suotta.

Luotto koiraan (ja itseen), hyvin se menee :)

Uusia tuulia ja hyviä oppeja

 
Mantan kunnon heikentyminen kesän aikana on laukaissut minussa suruprosessin, sillä eron hetki on ennemmin tai myöhemmin edessä. Manta on edelleen yllättävän hyvässä kunnossa ja pirteä, mutta joka päivä pohdin, olisiko jo aika laskea irti. 

Tietyllä tavalla tähän suruprosessiin kuuluu myös katsominen eteenpäin. Olen huomaamatta antanut itselleni luvan aloittaa uuden koiran suunnittelun, vaikka Elsaa ajatellen asian kanssa ei olisi mikään kiire. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi, että Elsa jää yksin. Jo nyt yksinäiset lenkit tuntuvat tympeiltä - se kaipaa selvästi touhukaveria. Elsa on myös koulutuksellisesti nyt erittäin hyvässä vaiheessa, kisauransa alussa. Pentu saisi rauhassa kasvaa pari vuotta tässä rinnalla ja näin minulla olisi sopivassa kohtaa uusi aloitteleva harrastuskoira kun Elsa on mahdollisesti jo ylemmissä luokissa.

Pentupohdintaan on vahvasti kuulunut myös rotuvalinta. Onhan kyse minusta, kroonisesta rotusurffaajasta. Alkukesästä tuntui vahvasti siltä, että en voisi olla ilman kiharaa. Löysin jo mielenkiintoisen narttulinjankin ja päätin jäädä odottamaan siitä pentua. Mutta Elsan kanssa touhutessa olen kuitenkin päätymässä siihen, että nyt voisi olla aika kauan haaveilemalleni käyttölabbikselle. Olen pitkän tauon jälkeen hurjan innostunut harrastamisesta ja kisaamisesta, ja totuuden nimissä labbis sopii näihin touhuihin paremmin kuin kihara. Flatti on toki ollut myös yhtenä vaihtoehtona. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että minulla on nyt käsissäni paras mahdollinen flatti, ja haluan nauttia siitä. En jotenkin osaa ajatella ottavani toista Elsan rinnalle. En oikein pysty kertomaan miksi. Mutta ihan varmasti flatti tulee aina olemaan oma rotuni.

Mitä enemmän asiaa olen pohtinut, sitä varmempi alan olla labbiksesta. Olen ollut muutamaan kasvattajaan yhteydessä ja tänään kävin tutustumassa erääseen pian penikoivaan narttuun ja sen tyttäreen. Tuleva yhdistelmä on erittäin mielenkiintoinen ja kovasti kysytty. Keskustelut kasvattajan kanssa ovat sujuneet erinomaisesti ja tämänpäiväinen vierailu vain vahvisti tätä tunnetta. Ja molemmat nartut olivat tyypiltään juuri sellaisia, joista pidän. Todella rauhallisia ja leppoisia kotioloissa, ottivat minut ja vieraan nartun (Elsan) kotiinsa avoimesti vastaan. Ja töihin päästessä intoa riittä. En osannut arvata, että tilanne olisi näin pian edessä, mutta jos tästä yhdistelmästä minulle narttupentu riittää, niin tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä.

Treenasimme vierailulla myös hetken Elsaa, lähinnä markkeerauksia. Kakkosmarkkeeraukset eivät oikein ottaneet sujuakseen, Elsa unohtaa aina toisen pudotuksen ja jää katsomaan heittäjää. Käsiavulla saan sen lähtemään ja siten dami yleensä löytyy. Sain vahvistusta omalle ajatukselleni siitä, että ohjaajana voin (ja minun pitää) kaikin tavoin auttaa koiraa. Pääasia on, että dami tulee talteen.

Toisena asiana treenasimme etenemislinjoja markkeerauksille. Elsa lähti sekä mennessä että tullessa helposti kiertämään esteitä, joten harjoittelimme suoraan etenemistä kuusiaidan läpi. Tällaiset harjoitukset pitää ehdottomasti ottaa meidän treeniohjelmaan, en ole tarpeeksi ymmärtänyt niitä harjoitella. Jos koira lähtee kiertämään, on siihen puututtava heti ja osoitettava, että sen halutaan menevän suoraan sekä noudossa että palautuksessa. Eli nyt vaan etsimään erilaisia esteitä, joiden ylityksiä voidaan harjoitella.

Sain myös paljon yksittäisiä vinkkejä liittyen mm. lähihakuun ja ohjaamiseen sekä linjojen harjoitteluun. Tänäänkin painotettiin sitä, että koiran ei anneta yhtään poiketa halutulta linjalta. Jos se ajatteleekin lähtevänsä kaartamaan sivuun, siihen puututaan. Taakselähetys käsien kautta on erittäin tärkeä taito, jatkamme sen hinkkaamista. Jos tämä taito on hallussa, sivusuuntia ei juurikaan pitäisi tarvita. Hyvä vinkki oli myös seuraamisessa pitää omat kädet liivin tai housujen taskussa. Koiran keskittyminen häiriintyy turhaan jos käteni heiluu sen korvan juuressa.

Oli kyllä taas niin kiva päivä. On tämä hieno harrastus.