Stef Bollen treenit Hauholla

Voi-koirakot odottavat vuoroaan.

Tänään ajelin upeassa aurinkoisessa säässä Hauholle, jossa Belgialainen Stef Bollen koulutti noutajaväkeä. Olin ilmoittautunut iltapäivän ALO/AVO -ryhmään, mutta kerkesin hetken seurata myös aamun VOI-koirakoiden treenejä. Voi-tasoiset tekivät pitkiä linjoja ja ohjausharjoituksia siten, että koira piti pellolla ensin lähettää pitkän matkan päähän ja ohjata sieltä metsään risukon yli. Lopuksi tekivät walkupin, jossa koirille oli neljä eri muistilinjapaikkaa vaikeassa metsämaastossa ja niiden kanssa vuorotellen tuli markkeerauksia koirarivistön etu- ja takapuolelle.

Lounastauon jälkeen aloitettiin ALO/AVO -ryhmällä. Meidän porukka oli kovin urospainotteinen, joten jätin alkuun Elsan autoon. Sen juoksu on vielä sen verran tuore, etten halunnut häiritä muiden työskentelyä. Lopuksi sain kuitenkin muilta luvan tulla myös Elsan kanssa mukaan rivistöön, eikä se tuntunut ketään onneksi häiritsevän.

Koirille rakennettiin ensin kaksi muistipaikkaa: toinen pellon päähän ja toinen 90 asteen kulmassa toiseen laitaan. Kukin vei koiransa kanssa damit paikoilleen ja kävellessä piti kiinnittä huomiota koiran tarkkaan seuraamiseen.

Kun damit olivat paikoillaan, koira jätettiin keskelle peltoa istumaan ja ohjaaja kutsui sen luokseen. Sen jälkeen lähetettiin ensiksi viedylle damille ja sitten haettiin toinen. Tätä tehtävää voi varioida myös lähettämällä koiran taaksepäin alkuasennosta.


Tehtävää vaikeutettiin toisessa vaiheessa. Jälkimmäiselle linjalle heitettiin dami sillä välin kun koira oli hakemassa ensimmäistä. Koiralle piti antaa lähihakukäsky 2-3 metriä ennen pellolla olevaa damia jotta se pysähtyisi noukkimaan sen talteen. Tämän jälkeen hajupaikka piti ylittää vielä alkuperäiselle muistipaikalle.

Tein suoraan tämän vaikeutetun harjoituksen Elsan kanssa. Se teki muuten kaikki hyvin, mutta oli ylösotoissa ja palautuksissa jotenkin ihan unessa. Jäi damin kanssa pyörimään eikä kutsusta huolimatta lähtenyt heti tulemaan luokse ja palautusvauhti oli epätavallisen verkkaista. Stef kehoitti pillittämään heti kun koira on nostanut damin. Äänikutsut pitäisi lopettaa kokonaan.


Lopuksi tehtiin walk up. Pellon päähän vietiin 8 damia ja lähdettiin rivissä kävelemään niistä poispäin. Tuli laukaus ja heitto. Ensimmäinen koira haki muistidamin ja toinen koira sen jälkeen markkeerauksen. Näin jatkettiin siten, että kaikki pääsivät suorittamaan. Toisella kierroksella vaihdettiin, jotta kaikille tuli yksi markkeerausnouto ja yksi linjanouto.

Elsa toimi walkupissa hyvin, eikä ollut pelkoakaan että se karkaisi markkeerauksille. Pysähtyi hyvin kun minä pysähdyin, oli tarkkaavainen, mutta ei kuumunut. Käännökset teki napakasti. Linjan meni hyvin, mutta taas hidasteli palautuksessa. Markkeerauksen palautti paremmin.

Harmittaa, että Elsa ei lyhyestä treenisessiosta huolimatta toiminut tänään parhaalla mahdollisella tavalla. Kotona juoksu ei ole työskentelyä haitannut, mutta tänään Elsa oli todella tahmea ja haluttoman oloinen. Lähes nukkui rivistössä vaikka oli joutunut odottamaan monta tuntia autossa. Toivon, ettei likka taantuisi aivan samanlaiseen koomaan kuin viime keväänä juoksun jälkeen... Ei juuri nyt, kun ollaan päästy taas vauhtiin! No, narttujen kanssa se nyt vaan on tällaista.

Ensi viikonloppuna sitten Mänttään.

Ei voi tämän mukavammin keväistä sunnuntaina viettää!