Aksaa yksityisopetuksessa

Lähdin hallille hirveällä kiireellä ja nappasin mukaan vain pallon ja taluttimen, toivoen, että tänään ei tehtäisi mitään ihmeellistä. Jouduinhan ottamaan myös meidän pikkuneidin kentän laidalle notkumaan, kännykän toimiessa lapsenvahtina. Kyllä hän siinä normaalin 10 minuutin treenin ajan viihtyisi. Vaan yllätys yllätys, olimme treeneissä kahdestaan Janin kanssa eli sain treenata Elsan kanssa koko tunnin! Onneksi kännykässä riitti akku ja hallissa oli lämmin!

Janilla oli mukana reilusti lihapullia joita sain lainata, ja aloitimme kepeillä. Minun pitäisi löytää oikea rytmi ja lopettaa koiran voimakas ohjaaminen jalalla. Elsa kyllä teki (Janin kanssa) hyvin, mutta minä olin koko ajan ihan solmussa. Jotenkin olen oppinut rytmittämään liikettä tökkäämällä polven Elsan eteen jotta se kääntyy oikeasta välistä, ja kun tätä ei saanut tehdä, ei homma meinannut sujua alkuukaan. Useilla toistoilla saatiin toki hyviäkin pätkiä aikaiseksi.

Kepeiltä siirryttiin radalle joka oli tehty kentän yhteen kulmaan. Paljon käännöksiä ja pohdittavaa, miten tiukoista paikoista pitäisi ohjata. Kuivaharjoittelua ilman koiraa saikin tehdä oikein urakalla, sillä Jani antoi minun ensin itse pähkäillä erilaiset vaihtoehdot ja kertoi vasta lopuksi muutamia omia näkemyksiään.

Pisimmillään 11 esteen rata kulki näin.

Radalla oli putki ja sen molemmin puolin vierekkäisiä hyppyjä joita piti vuoroin hyppiä eri suunnista. Muutaman treenikerran jälkeen alettiin vähentämään jo minun liikkumista esteiden taakse ja lopulta sain hienosti ohjattua Elsan kiertämään esteen takaa hypyllä ilman että minun piti mennä saattamaan. Valsseja ja persjättöjä sai tehdä joka suuntaan...

Lopuksi rataan lisättiin vielä muutama este, ja enimmillään niitä oli yksitoista. Pari kertaa tehtiin virheettömästi rata läpi ja Jani kehui, että mukana oli todella mallikkaita pätkiä. Elsa lukee todella hienosti minun kehoani ja kääntyy tiukassakin paikassa. Ja hyppää hyvin, sillä rimoja ei koko tunnin aikana tullut alas kuin muutama.

Olin ihan fiiliksissä koko tunnin ja hymyilin kuin hangon keksi. Tosi hienoa kun ollaan päästy alkeista jo sen verran pitkälle, että Elsa on oppinut esteitä ja minä ohjaamaan koiraa riittävästi jotta ei tule yhteentörmäyksiä. Pidän myös Janin tavasta opastaa meitä, sillä hän todella analysoi ja perustelee erilaiset vaihtoehdot ja kiinnittää huomiota omaan liikkumiseeni. Kivaa!

WT-treeniä Pälkäneellä

Tänään vietin ihanan aurinkoisen syysaamupäivän pellolla Pälkäneellä, jossa oli Pirkan noutajien järjestämä WT-koulutus. Kouluttajana toimi Maarit Nikkanen.

Aamu aloitettiin reippaasti tottisasioilla. Koirat jätettiin puolikaareen paikoilleen istumaan ja Maarit kertoi meille ohjaajille muutamia teoria-asioita. Elsa pysyi paikoillaan yllättävän rauhallisesti kun vain jätin sen ja keskityin kuuntelemaan. Homma alkoi mennä pipariksi siinä vaiheessa kun ryhdyin puuttumaan suoritukseen Elsan alkaessa haistella maata. Sen jälkeen sainkin käydä korjaamassa sen asentoa useaan kertaan. Maarit heitti koirien yli myös muutamia dameja, ja Elsa karkasi yhden perään. Ehdottomasti lisää tällaisia harjoituksia meille.

Paikallaolon jälkeen otettiin pätkiä seuraamista ja käännöksiä. Elsa oli aivan ihmeissään sulkeisista (taisin itse olla aivan paskajäykkänä eikä minulla ollut edes nameja mukana) eikä oikein toiminut. Ei karannut viereltä mutta ei pysynyt liikkeissä tarpeeksi napakasti mukana. Pitkä heinikko kiinnosti sitä enemmän kuin tarkka työnteko. Harjoiteltava siis lisää tätäkin.

Tottisosuuden jälkeen siirryttiin helppoihin ykkösmarkkeerauksiin. Elsan paikallapysymistä piti vähän varmistella eikä se markkeerannutkaan kovin hyvin, mutta sai kuitenkin damit talteen. Sivulle palauttamisesta pitäisi pikkuhiljaa alkaa pääsemään eroon.

 

Markkeerausten jälkeen tehtiin lyhyellä matkalla sokkolinja. Maarit halusi nähdä kuinka hyvin linjakäsky on koirilla hallussa. No eihän se ollut, vaikka dameille oli matkaan vain kymmenisen metriä. Elsa lähti kaartamaan sivuun, sai hajun dameista, mutta sain sen kuitenkin kutsuttua pois. Lähetin uudestaan ja nyt dami saatiin ylös hajumuistilla.

Tämän jälkeen saimmekin kuulla kuinka eri käskyt olisi opetettava koiralle niin varmaksi, että se taatusti tietää mitä mikäkin käsky tarkoittaa. Toistoja tarvitaan tuhansia. Testasimme tätä myös luoksetuloilla, jossa sai käyttää vain joko pilliä tai suullista käskyä, ei lainkaan käsimerkkiä. Aika moni koira jäi paikoilleen kun pelkkä pilli soi. Elsa mukaanlukien. Muutamien edistyneempien koirien kanssa tehtiin myös niin, että ohjaaja seisoi selin koiraan ja pillitti luoksetulokäskyn. Koiralle pitäisi opettaa pillikäskyt niin, että se noudattaa niitä vaikka ei näe ohjaajaa. Luoksetulosta voi selin opettaa pysähdyksiäkin ja taakse lähetyksiä käyttäen peiliä apuna. Hyvä vinkki.

Samaa asiaa painotti meille kesällä myös Guy Bennet. Hän piti tärkeänä opettaa koiralle erikseen myös pelkät suulliset käskyt ja käsimerkit. Niitä voisi käyttää erikseen olosuhteiden näin vaatiessa.

Lopuksi tehtiin vielä yksinkertainen lähihakuharjoitus. Maarit nimesi Elsan "arabialaiseksi hevoseksi" kun keppuli teki taas niin äkkinäisiä ja lennokkaita liikkeitä etten pysynyt niissä perässä. Se pääsi karkaamaan lähihakuun kahden metrin päästä useaan kertaan ennen kuin sain tilanteen haltuun.

Maarit sanoi koiran vaikuttavan erittäin lupaavalta mutta sen kanssa pitäisi todella paljon tehdä rauhallisia, hallittavuuteen keskittyviä harjoituksia. Ja hyvin vähän suoria noutoja. Hyvin paljon sitä, että haen itse damin tai heitän häiriödamin viereeni, jotta Elsalle tulee paljon ajateltavaa.

Viimeisenä harjoituksena tehtiinkin juuri Elsaa ajatellen kakkosmarkeeraus, jossa meidän molemmin puolin oli heittäjä. Ensin katsottiin ensimmäinen heitto, sitten käännös 180 astetta ja toinen heitto. Sitten taas käännös 180 astetta ja ensimmäisen heiton nouto. Tein tehtävän vielä uudestaan niin, että heitin itse damit, ja silloin Elsa teki hyvät käännökset. Heittäjiä se jäi tuijottamaan eikä seurannut käännöksessä kunnolla. Harjoittelulistalle tämäkin asia.

Summa summarum. Kiva treenisessio joka taas sai heräämään siihen, että meillä on vielä paljon tekemistä perusasioissa. Perustottis ja seuraaminen on hinkattava kuntoon, oli se kuinka tylsää tahansa. Ja läheiselle pellolle voi mennä tekemään usean damin linjoja ja häiriötreenejä, jotta hallittavuus paranee.

The Mood

Tänään tehtiin taas tehokas vartti agilitykentällä. Meidät otetaan aina ensimmäisenä käsittelyyn, jotta pääsen ajoissa kotiin vapauttamaan mieheni omiin harrastuksiinsa. Ja toisaalta, muut koirakot tekevät pidempää rataa joten siinäkin suhteessa meidät noviisit hoidellaan ensin alta pois.

Epätoivo meinasi iskeä kun Jani esitteli meille suunnittelemansa radan. En selviäisi siitä mitenkään! Rata alkoi yläkuvan keltaiselta hypyltä, siitä punaiselle hypylle jonka takaa koira mukaan ja tiukka kaarros putkeen. Putkesta täysiä alakuvassa näkyvälle keltaiselle hypylle, sitten punainen takakautta kiertämällä ja samaan aikaan itse piti ehtiä esteen etupuolella lähelle A:ta jotta koiran sai ohjattua sen alitse menevään putkeen.

Hups heijakkaa, minä pingoin minkä pitkistä jaloistani pääsin ja Elsa meni esteen toisensa jälkeen juuri niinkuin pitikin. Vain viimeisellä hypyllä piti vähän säätää omaa ohjaamista jotta ehdin ajoissa putkelle. Kolme-neljä kertaa mentiin rata näin päin läpi ja hienosti meni!

Lopuksi tehtiin sama rata vielä nurinpäin. Koira lähetettiin A:n takaa putkelle ja itse piti ehtiä valssaamaan punaisen esteen eteen jotta koiran sai hyppäämään (alakuvassa kohti kameraa) ja jatkamaan kohti keltaista hyppyä. Toinen vaikea kohta tuli punasinisen putken jälkeen kun koira piti saada vasemmalla kääntymään tiukasti itsestä poispäin punaisen esteen takaa ja edelleen putken vieressä olevalle keltaiselle esteelle. Käännöstä hinkattiin jonkin verran erikseen ja Jani palkkasi Elsaa oikeista käännöksistä.

Kotona pitäisi kuivaharjoitella käsiohjauksia niin, että koiran saa kääntymään kummaltakin puolelta käden suuntaan itsestä poispäin ja toisaalta myös takakautta sivulle. Näitä tarvitaan monesti radalla. Ja nyt jos koskaan minun on opeteltava ohjaamaan Elsaa myös oikealta puolelta. Hyvästi supervarma perusasento :)

Kylläpä tuli hieno fiilis treeneistä. Koirassa on vauhtia ja kapasiteettia, se on näyttävä suorittaessaan. Elsa on käsittämättömän hyvin oppinut eri esteet ja haki nytkin esteet aivan oikein vaikka radalla oli myös takaa kiertämisiä. Oman kropan kanssa on tekemistä, jotta pysyy koiran vauhdissa mukana, mutta toisaalta valssit ym. perusasiat on aika hyvin muistissa ja tulevat luonnostaan. Tämä on niin kivaa! Ja hikistä hommaa...

Viime kerralla palkkasin Elsan nameilla mutta nyt kokeilin palloa. Pallo toimi selvästi paremmin ja sillä Elsaan sai toivottua vauhtia. Namien jälkeen sen mielenkiinto tuppasi lopahtamaan ja se alkoi herkemmin haistella maata. Pallon kanssa jää hyvä tekemisen vire päälle.

Tuota vireasiaa olenkin pohtinut viime päivinä paljon. Siihen joutuu todella keskittymään, sillä eri lajeissa tarvitaan erilaista virettä. Niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Nome-puolella herkästi kiihtyvää koiraa tulisi rauhoittaa ja oma olemukseni on ohjatessa hyvinkin passiivinen. Koiran pitäisi etenkin suoritustaan odottaessa olla täysin off-tilassa ja rentona. Toki sen tulee tarkkailla ympäristöään ja mahdollisia pudotuksia. Noutojen tulee olla suoraviivaisia vaikkakin toki vauhdikkaita.

Agilitykentälle taas mennään pitämään hauskaa ja vire pitäisi saada kattoon. Jani huomauttikin minulle heti ensimmäisellä kerralla, että koiraa ei pitäisi kentällä moittia väärästä suorituksesta jos se oma-aloitteisesti hakeutuu esteille. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Joudun todella keskittymään siihen, että heittäydyn itsekin hauskanpitoon ja leikkimään koiran kanssa. Pienoista tasapainoilua siis kahden eri maailman välillä, mutta uskoisin, että minä tästäkin vielä selviydyn. Agility on paitsi kivaa ja hyvää liikuntaa, se myös parantaa minun ja Elsan yhteistyötä. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka tässäkin lajissa päätyisin taas starttaamaan.

Tuuli-pennut koolla Pyymäessä

Kati ja Markus kutsuivat Tuuli-pennut treenitreffeille. Paikalle tulivat Usko, Remu, Jope, Elsa ja Hulda. Teimme alkuun markkeerauksia ensin damilla ja sitten variksilla. Elsalle tehtiin myös kahden markkeerauksen jälkeen sokkolinja tutulle putoamispaikalle. Likka selvitti kaikki oikein hyvin, tosin viimeisellä variksella lähti hieman kaartamaan väärään suuntaan palauttaessaan. Ei kuitenkaan pudottanut missään vaiheessa. Lähdöissä se oli myös levoton ja pääsi kerran karkaamaankin.

Markkeerausten jälkeen tehtiin hakua. Ruudussa oli monipuolisesti riistoja: variksia, fasaani, kani, sorsa ja tavi. Elsa toi kaikkiaan kuusi riistaa, joista 4 varista, kani ja sorsa, joista tosin viimeistä ei oma-aloitteisesti ottanut ylös. Kävinkin vielä erikseen tekemässä sorsalla muutaman helpon muistilinjan ja sitten sorsat jo nousivatkin spontaanisti.

Lopuksi tehtiin kaikille vielä jäljet kanilla. Meidän vuorolla saatiin vähän kohtuuttomasti häiriötä, sillä ensin jälken yli meni peura ja kun lähetin Elsan, se törmäsi kahteen ratsukkoon ja palasi takaisin. Lopulta kani saatiin talteen kun Markus kävi tukemassa. Palautus oli hyvä.

Treenien lopuksi käytiin vielä Pyymäessä kahvittelemassa. Olipa mukava nähdä taas sisaruksia koolla.

Agilityn hallikauden startti

Tänään alkoivat ToisKin agilityn hallitreenit Sportdogparkilla pj Jani Laitamäen vetämänä. Pääsimme siis neljän koirakon ryhmään ja treenit ovat tiistaisin huhtikuun loppuun asti.

Ryhmässä on pelkästään maxi-koiria ja muut selvästi jo edistyneempiä. Menivät pitkää rataa. Meidät Jani otti heti alkuun yksityiskäsittelyyn nähdäkseen Elsan tason.

Aloitettiin helpolla kahden hypyn sarjalla. Rimoja nostettiin asteittain 45 senttiin, kun kesällä treenasimme pelkästään 35 senttisillä tai sen alle. Korkeus ei Elsalle tuota mitään ongelmia. Päinvastoin, hypyt voivat kovassa vauhdissa parantua kun ei pääse roiskimaan yli.

Seuraavaksi hyppyjen alkuun lisättiin putki ja sitten vielä pitkän suoran päähän pussi. Jani avusti alkuun pussilla, mutta lopulta Elsa meni sen jo ihan hyvin itsekseenkin.

Laiskanpulskeaa emäntää ei säälitty yhtään, ja Jani pisti minut juoksemaan suoraa aina vaan uudestaan ja uudestaan. Hiki tuli, mutta koira toimi hyvin.

Loppuun otettiin vielä joitakin kertoja rengasta yksinään. Janinkin ajatus oli, että koira pitäisi opettaa hakeutumaan käskystä renkaalle eli jatkettiin samalla metodilla kuin kesällä. Elsa hyppäsi maxi-korkuisen renkaan oikein sujuvasti.

Nämä kaikki harjoitukset teimme siis putkeen ja sitten muut rupesivat tekemään ratoja.

Kiva on päästä taas aksailemaan. Elsaa tosin pitäisi vähän viritellä touhuun, sillä heti kun kontakti pääsi putoamaan, se kulki nenä alusmattoa kyntäen...

Vatsanhoidon sietämätön keveys

Voihan vatsavaiva, mahapöpö, oksennus ja ripuli. Sekä sappinesteen tuoksuiset hönkäykset. Näiden teemojen ympärillä olemme pyörineet kaksi viimeistä viikkoa. Ensin alkoi Manta juoda ja pissiä alleen (näitä satunnaisesti esiintyviä vanhuuden vaivoja tutkittiin taannoin, mutta mitään syytä ei löydetty). Sitten se alkoi oksentamaan. Oksennuksenestolääkkeeillä saatiin yökkäily aisoihin, mutta vatsa oli kuitenkin niin sekaisin, että koko talo haisi mummelin kaasutellessa aivan kammottavalta. Ruokakaan ei maittanut moneen päivään.

Seuraavaksi alkoi Elsa ripuloimaan sisälle. En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että se oli syönyt jonkun Mantan oksennuksista ja saanut siitä oman vatsansa sekaisin. Viikonloppu meni riisi-kuurilla mutta nyt kummankin vatsa tuntuisi jo kestävän ainakin joten kuten normaalia ruokaa.

Vatsavaivaisen  yksilöinti on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Kun keskellä yötä herään alakerrasta kuuluvaan vinkunaan, en alkuun tunnistanut äänestä kumpi hinkuu ulos. Molemmat koirat ovat tietenkin häntä heiluen portilla vastassa kun pääsen unenpöpperöisenä alakertaan. Ja kun ne päästää yhtä aikaa ulos... No, se menee sinkoiluksi. Lopulta tein tunnistusta erinäisistä eritteistä ja niiden sijainnista. Elsa paljastui, kun oksennukset alkoivat ilmestyä makuupatjoille ja pesuhuoneessa oli pissat ja ripulit. Manta harrastaa paljaalle lattialle laatoittamista ja pissat lirahtelevat nukkuessa. Muuten se ei sisälle ulosta kuin ihan viimeisessä hädässä.

En ole ikinä päässyt sinuiksi näiden vatsaongelmien kanssa. Yleensähän koiralla menee vatsa sekaisin kun se syö jotain erikoista. Tästä syystä vatsan hoitaminen yleisen ohjeen mukaisesti riisillä ja kanalla tuntuu kovin merkilliseltä, kun ko. ainekset eivät normaalisti kuulu koiriemme ruokavalioon. Ainakaan pelkältään. Olen kuitenkin ymmärtänyt kuunnella viisaampia ja tarjonnut tätä seosta koirille muutaman päivän ajan. Dieettiruoasta tosin tulee eteen seuraava ongelma, kun koirat alkavat liian kevyellä ravinnolla oksentaa tyhjää mahaansa. Ne myös laihtuvat silmissä, mikä ei varsinkaan Elsalle olisi kovin toivottavaa. Se on muutenkin vähän liian laiha. Entäs sitten, miten ja koska riisi-kanasta siirrytään takaisin normaaliruokaan...?

Tein niin tai näin, ruokavaliokokeiluilla ja Attapectin avulla vatsat onneksi saadaan ennemmin tai myöhemmin kuntoon. Siitäkin huolimatta, että koirat tekevät (nälissään) kaikkensa sekoittaakseen vatsojansa entisestään naukkailemalla pihalla suuhunsa milloin mitäkin ällötyksiä.


Toivottavasti tämä on taas pian ohi.

PS. Kävin eilen lyhyesti tekemässä torstaisella lokilla muutamia linjoja. Raato oli säilynyt hyvin ulkona kun on jo sen verran viileää. Kaikki noudot sujuivat hienosti, eli Mission Accomplished!  Mr Lokki sai nyt siirtyä ansaitusti autuaammille metsästysmaille.

Fasu ja lokki

Kävimme ulkoiluttamassa fasua ja lokkia pojan soittutunnin aikana. Muutamia helppoja hakutehtäviä kaislikon rajassa. Elsa nauttii.

(Niin, onhan tuo kai aika huonossa lihaksessa...)

Ja näin tulee lokki, lokki tulee näin:

Koko rahan edestä

Haun vesityöalueen esittely.

Olipas kerrassaan hyödyllinen nome-kurssi. Saimme oppia jälleen koko rahan edestä. Vaikka teoriatasolla ei ehkä mitään uutta tullutkaan, niin kaikki harjoituskerrat simuloivat erinomaisesti koetilannetta "seuraava" huudoillaan ja koirakohtaisilla suorituksilla. Ja mikä parasta, vain kahdella kerralla viidestä käytettiin dameja. Muuten käytettiin monipuolisesti riistaa.

Tänään toistettiin toisen kurssikerran aihe, eli haku. Olin tästä kovin mielissäni, sillä tuo edellinen hakukerta jäi meiltä väliin. Jarmo oli täyttänyt hakualueen valmiiksi. Toisella puolella oli vesirajassa neljä lokkia ja toiseen suuntaan maariistoina kaksi varista, kyyhky ja fasaani. Lisäksi mukana oli pupu jälkiharjoittelua varten.

Koirat otettiin yksitellen suorittamaan ja kutsuttiin lähetyspaikalle "seuraava" -huudolla. Itse seurautin Elsan lähetyspaikalle vapaana ja kättelin myös "tuomarin" pariin kertaan. Pääsin varmistelemaan, että Elsa pysyy perusasennossa höntyilemättä. Tätä pitäisi kyllä treenata useammin, sillä kun Elsa käy kierroksilla, peppu ei oikein tahdo pysyä maassa.

Lähetin Elsan ensin vesihakuun. Se meni suoraan oikeaan paikkaan ja kävi ilmeisesti parillakin lokilla, mutta lähti sitten kaartamaan kaukaa maahakualueelle. Löysi sieltä variksen ja toi sen minulle. Lähetin uudestaan lokkien suuntaan, ja taas Elsa kävi selvästi lokit katsomassa mutta ei tuonut. Hetkeen ei tapahtunut mitään ja pyysin, että Jarmo menee lokkien lähelle seisomaan ja painostaa näin Elsaa palauttamaan. Jarmon läsnäolo auttoikin asiaa, ja Elsa toi kaksi lokkia. Molemmat tiputti kertaalleen viiteen metriin mutta kevyestä huomautuksesta toi ne sivulle ja piti niin kauas kunnes otin pois.

Maahakuun lähetettiin hieman eri paikasta, eli taas tuli pätkä seuraamista. Elsa lähti hyvin ja eteni pitkälle, suoraan alueen takareunassa olevalle fasaanille, joka näkyi rinteestä lähetyspaikalle. Haisteli fasaania hetken ja jatkoi sitten hakua toiseen suuntaan. Taas tuli tuttu varis vastaan ja sen palautti minulle. Toisella lähetyksellä löysi kyyhkyn ja hetken ihmettelyn jälkeen palautti sen kutsusta. Meidän vuoro loppui sillä kertaa siihen.

Koska Elsalla oli koko haun ajan hyvä nousujohteinen vire päällä, pyysin, että voisin vielä lähettää sen muiden suoritusten jälkeen hakuun. Halusin varmistaa, että se hakisi hylkäämänsä fasaanin, ihan joulukuun jahtiakin ajatellen. Elsa odottelikin hetken autossa ja oli sen jälkeen taas hyvässä vireessä jatkamaan töitä.

Lopulta ruutuun jäi yksi lokki ja yksi fasaani ja Jarmo meni niiden lähelle 5-10 metrin päähän seisomaan.  Elsa kiersi alueen takareunasta suoraan lokille ja otti sen kuulemma spontaanisti suuhun ja lähti palauttamaan. Lokki tuli käteen asti. Lähetin uudestaan ja Elsa löysi helposti myös fasaanin. Otti senkin heti itse suuhun ja palautti hyvin. Tein vielä lyhyen linjan fasaanin kanssa palautuksen perään ja todella spontaanisti nosti sen ylös. Elsa näytti siis jälleen parastaan: pienen alkuepäröinnin jälkeen homma alkoi toimia todella hyvin. Sain fasaanin ja yhden lokin mukaani, jotta voin treenata niillä vielä huomenna kotona. Tuskin sen jälkeen Elsa enää oudoksuu näitäkään lintulajeja.

Maahaun esittely.

Muut tekivät vielä kanijäljet, mutta minä jätin sen väliin kun saatiin niin hyvä onnistuminen haussa. Vastahan sitä taipparijälkeää ollaan hinkattu ja kotoa löytyy yksi treenipupukin.

Maalaiskoira kaupungissa

Elsa pääsi pitkästä aikaa opettelemaan ihmisten ilmoilla käyttäytymistä. Johan se neljän tunnin jälkeen malttoi pistää maate ja silmät kiinni. Ja makoilee paikoillaan aina niin kauan kunnes joku liikauttaa isovarvastaan... Häslänpäslä Kekkuli.

Tammerkosken puistossa kuivaa koskea ihmettelemässä.