sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Hakutreenit jatkuu

Niin taas meni viikko hujauksessa. Tarkoitus oli hioa kotona luovutuksia, mutta yht äkkiä tajusin, että on taas lauantai, ja sovitut damitreenit.

Jatkoimme siitä mihin viime viikolla jäimme, eli haulla. Olosuhteet olivat yön aikana muuttuneet kertaheitolla ja maata peitti 5 cm:n lumikerros. Tämä tietysti vähän jännitti, sillä en ole Elsan kanssa oikeastaan ollenkaan treenannut lumella.

Viime viikolla ongelmana oli lähinnä se, että koirat lähtivät jatkamaan hakua dami suussa. Nyt hakualue täytettiin sivulta päin, jotta koirille ei tulisi lähetyspaikalta alueelle johtavia jälkiä seurattavaksi. Lisäksi hakualueesta tehtiin kapea ja pitkä, ja osa dameista piilotettiin niin, että koirien piti todella käyttää nenäänsä. Kellotimme myös koirien työskentelyt, jotta näkisimme mihin Pirkan dameissa käytetty kolmen minuutin aika riittää.

Elsa ei nähnyt hakualueen täyttöä vaikka oltiinkin lähetyspaikalla katsomassa. Se kuitenkin näki kun Jope haki alueelta muutamia dameja. Elsa lähti alueelle ihan hyvin, mutta sen työskentelystä näki heti, että se kävi vain jäljestämässä alueella olevat jäljet. Yhtään damia ei tuonut ensimmäisellä lähetyksellä. Sen jälkeen homma hyytyi käsiin, enkä saanut sitä lähtemään kunnolla alueelle. Elsa alkoi kehitellä omituisia sijaistoimintoja eikä käytännössä tehnyt oikein mitään.

Ruutu täytettiin uudestaan koiria motivoiden. Siitä huolimatta Elsa ei tehnyt kunnolla töitä. Lopulta sai yhden damin ylös, mutta ei senkään jälkeen innostunut lähtemään kunnolla uudestaan hakemaan. Pari damia toi kuitenkin avustettuna. Palautukset sentään olivat kohtalaisen hyviä ja sain sen viipymään dami suussa "sylissä".

Muutkin totesivat, että Elsa ei ollut oma innokas itsensä, vaan jotenkin vetämätön. Se on sitä ollut myös kotioloissa jo muutamia viikkoja. Tänäänkin löntysteli lenkillä vieressä kuin mikäkin seesteinen aikuinen koira. Ehkä tämä on jonkinlaista juoksun jälkeista masennusta tai alkavaa valeraskautta, toivottavasti ohimenevää. Tässähän alkaa tulla jo ikävä meidän ilopilleriä :)

Linkitänpä tähän lopuksi vielä Kennel Red Mountain'sin FB sivuilta kuvan Elsan iskästä Pepzistä, joka on tänään ollut ymmärtääkseni PU1 ja RYP1 Högbossa. Pepzin päässä on hyvin paljon samaa kuin Elsan ilmeessä. Niin kaunis <3

Red Mountain's Gold in Bormio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita :)