Wt-treeniä Hämeenlinnassa, osa II

Treeniporukka vaan kasvaa. Tässä katsotaan muistipaikan motivointia.

Tänään treenattiin taas Hämeenlinnassa. Valoa riitti illalla juuri sopivasti jotta saatiin koko porukan treenit vedettyä läpi. Väkimäärä oli kasvanut viimekertaisesta, mikä oli hyvä, sillä tällaista häiriötä Elsalle toivoinkin yksin treenaamisen vastapainoksi. Porukka oli  hyvin samantasoista meidän kanssa ja koirat pysyivät ohjaajiensa hallinnassa. Facebook-huutelu toimii :)

Oltiin nyt vähän eri osassa peltoa kuin viimeksi, mutta muuten edettiin samalla kaavalla. Ensin koirille tehtiin neljä muistipaikkaa linjoja varten ja sitten kuljettiin walk up -rivissä Veeran heittäessä markkeerauksia ja antaessa numerolla noutovuoroja.

Elsa pääsi kaksi kertaa karkaamaan noutoon tilanteissa, joissa en tajunnut edes odottaa karkaamista. Se on pysynyt viime aikoina niin hyvin vierellä etten ymmärtänyt varmistella yhtään. Noudot se teki tänään muilta osin ihan kohtuullisesti. Kakkosmarkkeeraus ei tosin onnistunut.

Linjoissa Elsa ei oikein pidä suoraa uraa vaan lähtee muutaman kymmenen metrin päässä tekemään S-maista kaartelua. Päätyy kyllä aina suurinpiirtein haluttuun paikkaan ja tottelee lähihakupillitystä, mutta eihän se kaunista katseltavaa ole. Peiliin katsomisen paikka ja harjoituksissa isoja askelia taaksepäin!

Pysäytykset saisivat olla jämäkämpiä vaikka ihan hyvin kuuntelikin pilliä. Matkat olivat tänäänkin pitkiä ja osassa linjoista oli haastavia ojan ylityksiä, joten kaikkea ei voi laittaa (kokemattoman) koiran piikkiin. Toisaalta annoin sen myös varta vasten tehdä hakua linjalla, sillä jatkuva puuttuminen työstentelyyn on jo vaikuttanut vapaaseen hakuun aika tavalla.

Eikä hakua ainakaan paranna se, että eilen illalla hermostuin koiralle totaalisesti. Se lopetti kolmen damin jälkeen hakemisen ja palasi kyselemään apua, kun oli ensin hölkkäillyt tovin peuran jälkiä. Siinä sitten seistiin varttitunti metsän reunassa kun en päästänyt sitä vierelle vaan odotin että se palaisi töihin. No, eihän siitä lopulta mitään tullut ennen kuin lähdin kävelemään alueelle. Lopulta dami löytyi ja onnistuin sentään kehumaan koiran taivaisiin. Toivottavasti ei menty kovin montaa valovuotta takapakkia treeneissä...