WT-koe, Oripää

Auringonnousu Oripäässä.

Tänään starttasimme Elsan kanssa Oripäässä WT-kokeessa, jossa tuomareina olivat Pekka Uusimäki ja Mika Lappalainen. Koe oli tollereiden mestaruuskoe.

Tuomareiden alkupuhuttelu.

Eilisestä Raaseporin epäonnistumisesta huolimatta minulla oli ihan hyvä fiilis lähteä kisaamaan. WT on lajina kovin mieluinen ja tiedän, että Elsa suoriutuu rastitehtävistä paremmin kuin pitkästä nome-B -startista. 

Koe alkoi simppelillä ykkösmarkkeerauksesta. Lähetyspaikka oli pellolla ja heitto tuli metsän reunasta sähkötolpan taakse. Elsa suoritti tehtävän todella hyvin, tuomarin sanoin tuli "päivän ensimmäiset 20 pistettä". Aika hieno fiilis.

Kakkosrastilla lähihaku ojan pohjalla. Kuvassa näkyy koiran ohjaaja ja tuomari pellolla.

Toisella rastilla tehtiin lähihakutehtävä. Ammuttiin kaksi laukausta ja koira lähetettiin pellolta ojalle etsimään. Peitteisessä maastossa oli neljä damia joista kaksi piti tuoda. Kun koira katosi näkyvistä, ohjaaja sai siirtyä melkein heinikon reunaan pellolla. Damit oli kuitenkin sijoitettu niin, että koiraa ei nähnyt kun se oli oikealla alueella.

Elsa meni hyvin oikeaan paikkaan ja liikkui vaikeakulkuisessa ojassa sujuvasti. Kävi vastarannallakin. Se haki kuitenkin tehottomasti ja juoksenteli edes takaisin. Tuomari sanoi jälkikäteen, että koira pysähtyi välillä ihan damin viereenkin mutta ei käyttänyt nenäänsä. Sain sen kuitenkin pidettyä oikealla alueella ja lopulta saatiin vaadittavat 2 damia ylös. Aika kovalla käskytyksellä kuitenkin ja se rokotti pisteitä, saldo 11/20.

Elsan inhokki - takki.

Lounastauolle siirryttiin siis ihan hyvissä tunnelmissa, kaikki damit tallessa. Reilun tunnin huilin jälkeen jatkettiin kolmosrastille. Lähetyspaikka oli korkean mäen päällä ja alas tuli ykkösmarkkeeraus heinikkoiseen maastoon. Koiran palauttaessa samalle linjalle puoliväliin vietiin toinen dami ohjausta varten.

Elsa tarkasti ohjausdamin hajupaikan markkeeraukselle mennessään. Löysi kuitenkin oikean damin ja toi sen vähän mutkitellen. Dami pääsi putoamaan varpailleni - en yhtään osannut varautua pudottamiseen. Tuomari ei ollut kovin tyytyväinen...

Lähetin linjalle. Elsa eteni n. 3 metrin päähän damin sivuun ja pysähtyi. Jäi syömään ilmeisesti peuran jätöksiä. Hetken mutusteltuaan lähti haahuilemaan jolloin kutsuin sitä takaisin päin ja pysäytin linjalle. Siitä eteenlähetys ja suoraan damille. Dami ylös ja luokse, mutta sekin pääsi putoamaan varpaille! Nollahan siitä tuli.

Tuomari neuvoi varmistelemaan luovutukset. Mutta olin aivan hoomoilasena, sillä en ikipäivänä uskonut että Elsa pudottaisi. Ainakaan kahta kertaa peräkkäin. No, suoritus ei muutenkaan ollut kovin mairitteleva vaikka damit tulivatkin.

Nelosrastilla oli lyhyt yksilöwalk-up ja ykkosmarkkeeraus hakkuuaukealla. Ihan meidän tehtävä. Elsa seurasi tosi hyvin ja istui pysähdyksestä. Lähti todella kaukaa mutkan kautta noutoon ja paineli putoamispaikasta reilusti ohi. Hetken annoin sen etsiä, mutta sitten päätin kutsua sitä lähemmäs. Elsa ei kuunnellut ollenkaan pillityksiä, ei edes kutsua. Kovan työn jälkeen sain sen tulemaan lähemmäksi, ja pysäytin muutaman metrin päähän damista, mutta nenä oli taas hukassa eikä saanut hajua. Dami jäi löytymättä.

Kokonaispisteet siis: 20 - 11 - 0 - 0

Täytyy myöntää että olin aika harmissani päivän esityksestä. Tehtävät olivat tosi helppoja, mutta peitteinen maasto toi sopivasti haastetta. Elsan pää ei kuitenkaan kestänyt toista koepäivää ja tänään se teki aivan päinvastoin kuin eilen innostuksissaan: motivaatio loppui kesken ja vauhti oli verkkaista haahuilua. Harmittaa todella, sillä koira kyllä osaa ja ykkösrastikin näytti sen että parhaimmillaan se tekee todella hienosti töitä.

Toivottavasti ikä tasoittaa tätä vuoristorataa ja ensi kautena suoritukset olisivat tasaisempia. Tänä syksynä käydään kuitenkin vielä Hauholla WT:ssä. Sitten jäädään talvitauolle ja tähdätään ainakin alkuun kevään epävirallisiin kokeisiin.