WT-koe, Hauho

Koekausi vietiin päätökseen tänään Hauholla Suomen Metsästysnoutajien WT-kokeessa. Tuomareina olivat Pauliina Ahola ja Danny Fraser Tanskasta. Puitteet ja keli Wuolteen kartanolla olivat kohdillaan joten lähdimme hyvillä mielin koepäivään.

Toimitsijoiden ja tuomareiden alkupuhuttelu.

Starttasimme alokasluokassa numerolla 17. Sekä ALO- että AVO-luokat jaettiin kahtia siten, että puolet kummastakin luokasta aloitti Pauliinan rastilla ja puolet Dannyllä. Me aloitimme paritehtävällä Pauliinan rastilta, jossa oli ALO-koirakolle kakkosmarkkeeraus ja AVOssa ohjaus.

Kakkosen ensimmäinen heitto tuli vasemmalle pellolle hieman peitteiseen paikkaan. Matka oli lyhyt. Jälkimmäisen heiton matka oli pidempi ja se tuli pellon ja metsän rajalle. Koiran piti mennä putoamispaikalle pitkän heinikon läpi. Elsa odotti hyvin pudotukset ja lähti käskystä jälkimmäisen noutoon. Se meni suoraan oikeaan paikkaan mutta kaarsi jyrkästi vasemmalle. Palasi kuitenkin itsenäisesti oikeaan paikkaan ja sai damin ylös.

Jälkimmäiselle lähettäessä koiran pää pyöri kuin hyrrä, mutta "muista" käskyllä sain sen keskittymään putoamispaikkaan (en tiennyt Elsan osaavan koko sanaa!). Meni suorilta damille ja toi nätisti. Pauliina kommentoi, että ekan noudon kaartelu pudottaa hieman pisteitä mutta muuten suoritus oli hyvä. 

Kaikki rastit olivat isolla laitumella.

Dannyn rastilla oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Ensimmäinen tuli pellon puolelle kumpareen eteen. Elsa meni jälleen suoraan oikeaan paikkaan mutta hieman damista yli metsän puolelle. Palasi kuitenkin nopeasti ja sai damin talteen. Toinen markkeeraus tuli metsään kumpareen taakse samaan linjaan ensimmäisen kanssa. Sen Elsa haki aivan täydellisesti. Tuomarin sanoin saan olla suoritukseen todella tyytyväinen, mutta hän joutuu rokottamaan 8-metrin poikkeamasta ensimmäisellä noudolla "hyvin vähän".

Kolmannella rastilla walk-up, muistimarkkeeraus männyn juurelle ja toinen markki eteen pellolle.

Kolmannella rastilla oli yksilöwalkup. Lähdettiin tuomarin kanssa liikkeelle. Pysähdyksestä tuli laukaus ja heitto männyn taakse metsään. Jatkettiin matkaa, taas pysähdys ja heitto suoraan eteen pellolle. Elsa haki markkeerauksen hyvin. Sen jälkeen lähetys muistinoudolle. Hieman Elsa paineli siitä ohi, mutta palasi pian ja korjasi damin talteen. Hieno suoritus kuulemma.

Maittavan kartanolounaan jälkeen jatkettiin vielä viimeiselle rastille. Olin jo vähän hermona kun tiesin, että alla oli todella hyvät pisteet kolmelta rastilta. Meillä oli kuitenkin älyttömän hyvä tuuri, sillä Danny oli päättänyt vaihtaa nelosrastin ohjaustehtävän pitkäksi ykkösmarkkeeraukseksi pellolla. Sydän hakkasi sataa kun meidän vuoro tuli, mutta Elsa hoiti homman erittäin hienosti. Voi riemu!

Pääsimme siis finaaliin! Finaalissa taisi olla melkein kymmenkunta koiraa ALO-luokasta ja tehtävänä oli vesimarkkeeraus. Ensin tuli häiriölaukaus, heti perään toinen laukaus ja dami heitettiin avoveteen. Lähetyspaikka oli rantakaislikon takana. Elsa syöksyi veteen, ui suoraan damille ja palautti suoraviivaisesti. Pelkäsin sen pudottavan damin, joten olin valmiina ja sain juuri ja juuri kopin kun leuat aukesivat jalkojeni juuressa. "Nice catch!" - kuului selän takaa. Ajattelin, että jokunen piste menee, mutta menköön. Oltiin saatu ykkönen!

Tänään meni ihan kaikki nappiin.

Tuomarit ottivat vielä kaksi ALO-koirakkoa jatkokilpailuun, päätyivät ilmeisesti tasapisteisiin. Palkintojenjaossa olin varma, että nuo koirakot voittivat kisan, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulen koirani nimen siinä vaiheessa kun koko luokan voittaja julkistettiin. Me siis voitimme luokan pisteillä 95/100. Koirakin oli autossa takki päällä ja ryntäsin rakemaan sitä kuvattavaksi. Käsittämätön fiilis.

ALO1 pisteet jakautuivat lopulta seuraavasti: 16 - 19 - 20 - 20  ja finaali 20.
En voisi tyytyväisempi olla!

ALO-luokan kolme palkittua. Kuva: Petri Matintalo

Syli pursusi palkintoja. Oli kolme damia, pipo, makupaloja, Sastan kauluspaita ja lahjakortti RC kuivaruokasäkkiä varten. Tässähän melkein pääsee jo plussalle kun noiden arvon laskee yhteen.

Tämä onnistuminen oli todellinen loppuhuipennus tälle vuodelle. Koko vuosi ollaan treenattu ja kisattu ahkerasti, mutta onnistumiset ovat antaneet odottaa itseään. Niin tyypillistä Elsalle: sitten kun palaset loksahtavat paikoilleen, menee kaikki täydellisesti. Sen vuoro oli tänään.

Nyt ansaitulle kisatauolle ja ensi keväänä jatketaan. AVOssa :)
 

Kuva: Petri Matintalo