Täyttä työtä SNJ:n leirillä Partaharjulla

Takaraivo peruutuspeilissä.

Kesäloma startattiin mukavasti SNJ:n leirillä Pieksämäellä. Lähdin Elsan kanssa matkaan sunnuntaina iltapäivällä ja takaisin tultiin väsyneinä mutta onnellisina tiistai-iltana. Majoituksen jaoimme Miinan ja sknu Mion kanssa.

Leiripaikka Partaharjulla oli SNJ:lle aivan uusi, mutta sopi puitteiltaan hyvin noutajaporukalle. Alueella vaelteli meidän lisäksi melkein sata rippikoululaista mutta hyvin sovittiin. Majoitustilatkin olivat oikein mallikkaat - me olimme Miinan kanssa kahdestaan suuressa huoneessa josta oli järvinäköala. Kelikin oli treenaamiseen mitä mainioin.

Perillä kohteessa.

Elsan ja Mion iltauinnit.

Sunnuntaina käytettiin koirat lenkillä ja uimassa. Sitten Lurpan kautta unten maille. Koirat tulivat hyvin juttuun ja olivat yönkin ihan rauhassa. Itselläni jäi unet tosin hyvin pinnallisiksi. Taisi vähän jänskättää.

Kämppikset.

Aamuhuuto Lurpalla.

Maanantaina koulutukset alkoivat klo 8.45 aamuhuudolla ja ryhmiin jakautumisella. Olimme Miinan kanssa ALO-tasoisten nome-koulutuksessa ja saimme ohjaajaksemme Kari "Piki" Silvennoisen. Tiukkaa treeniä siis oli luvassa ja hyvä niin. Sitähän tulimme hakemaan.

Ryhmässämme oli 7 koirakkoa, jotka osoittautuivat tasoltaan hyvin samanlaisiksi. Kaikilla oli jokunen startti takana. Yksi 9-kuinen käyttölabbis tosin siirtyi aamupäivän jälkeen aloittelijoiden ryhmään ja tilalle tuli vähän vanhempi ja kokeneempi labbis.

Aamupäivä aloitettiin sulkeisilla keskellä leiripaikan vilkkainta aluetta. Koirat riviin, remmit irti ja turhat pulinat pois. Dameja lenteli, koiria karkaili ja välillä annettiin kurinpalautusta, pääosin ohjaajille. Koiria ei juurikaan saanut moittia ainakaan sen jälkeen kun ne olivat lähteneet damille. Sai kehua kun koira teki hyvin sen mitä piti, väärä tai huono suoritus tuli jättää täysin huomioitta. Dami vain pois ja koira sivulle.

Sulkeisten jälkeen siirryttiin leirirakennusten välissä, pienessä kuopassa, olevaan metsikköön. Sitä pyörittiin ympäri seuraavat pari tuntia. Koirille tehtiin useita muistipaikkoja ja niille linjaharjoituksia. Välillä tuli helppoja markkeerauksia. Tehtävät vaikeutuivat koko ajan ja lopulta lähetettiin pitkälle linjalle mm. upottavan purukasan yli viistoon mäen rinnettä alas.

Koko treenin ajan porukka oli rivissä ja koirat irti. Jos joku karkasi, siihen puututtiin. Ohjaajat juoksivat koirien perässä mäen rinnettä ylös-alas. Jos linja ei onnistunut, piti mennä lähemmäs lähettämään. Aina ensin kokeiltiin pidempää matkaa, ja jos koira epäröi tai teki väärin, piti tehtävää helpottaa niin paljon että onnistui. Moni ohjaaja epäröi koiransa kykyjä, mutta Piki oli tiukkana eikä antanut tehdä heti helpoimman kautta. Ja niin vaan suoritukset onnistuivat, kerta toisensa jälkeen.

Linja purukasan yli.

Pikaisen lounastauon väliuinnit.

Kolmen ja puolen tunnin rääkin ja vajaan tunnin lounastauon jälkeen palattiin taas hommiin. Siinä vaiheessa reppurakkara jäi jo mökille, sillä sitä ei mitä ilmeisimmin tarvittu. Siirryimme päärakennuksen viereen, josta laski jyrkkä n. 100 metrinen rinne alas rantaan. Ohjelmassa oli vesi- ja maaohjauksia. Rantaviivassa juoksenteli riparilaisia ja vieressä oli myös vepe-treenit. Häiriötä ainakin riittävästi. Itse asiassa niin paljon, että se ei lopulta häirinnyt ollenkaan. Oli pakko keskittyä oman koiran ohjaamiseen ja etsiä sopiva rako lähettämiseen.

Flatit kävivät tietenkin melkoisilla kierroksilla kun luvassa oli vesitöitä. Ensin tehtiin markkeeraus veteen, sitten tuli kaksi linjadamia joista toinen jäi rannalle ja toinen veteen. Elsa ei tietenkään pysähtynyt maadamille ja karkasi lopulta ihan lapasesta kun ei löytänyt vesidamia. Siinä tulikin itselle mukavasti liikuntaa koiraa ojentaessa kun muutaman kerran juoksi rinteen alas ja takaisin ylös. Mutta perille meni. Loppupäivän kuunteli hyvin pilliä :)

Iltapäivän lopuksi siirryttiin vielä alas rantaan ja tehtiin linjoja rinnettä ylös. Ja jälleen tehtävää vaikeutettiin niin, että ensin heitettiin veteen dami ja koira piti lähettää maalinjalle. Elsaa painoi jossain vaiheessa kurinpalautus ja väsymys, ja se alkoi himmailla linjoissa, mutta silti se suoriutui päivän lopuksi aivan mielettömän hyvin pitkästä viistottaisesta linjasta, jossa matkalla oli useita hajupaikkoja markkeerauksista ja edellisistä linjapaikoista. Ihan voittajafiilis (vaikka Piki ei ollutkaan suoritukseen täysin tyytyväinen)!

Oman koiran kannalta parasta maanantain treeneissä oli se, että koiran vire laski heti aamupäivän aikana. Se oli todella rauhassa sivulla (vesirajaa lukuunottamatta), ei höntyillyt ja teki tehtävät täsmällisesti. Pelkäsin nimittäin alkuun, että eka päivä menee ihan läskiksi ja höyryjä päästellessä. Toki suoritusvauhti hiipui päivän mittaan ja väsymys näkyi linjoissa epävarmuutena. Mutta se ei haittaa kun nostatustreeniä voi tehdä taas erikseen. Tärkein oivallus oli kuitenkin se, että koiraa on välillä hyvä koetella eikä lopettaa treeniä ensimmäiseen epäonnistumineen. Kyllä se sieltä taas nousi ja teki huippusuorituksia ihan päivän lopuksikin.

Vesiohjauksia alas jyrkkää rinnettä. Rantaan oli matkaa n. 100 metriä ja välillä paljon liikennettä.

Tahdon uimaan!

Illalla käytettiin koirat vielä palauttavalla lenkillä ja Elsa nautiskeli tekemällä pitkiä uintilenkkejä. Sen jälkeen uni maistui, eikä kumpikaan koira tainnut koko yönä vaihtaa nukkumapaikkaa (minä sen sijaan valvoin jostain syystä taas melkein koko yön...).

Tiistaina aloitettiin aamuyhdeksältä ja siirryttiin metsään. Taas pyörimme ympäri ämpäri pusikkoja tehden koirille monia muistipaikkoja ja niihin sikin sokin ohjauksia. Ohjaajat olivat välillä ihan pyörällä päästään mutta armoa ei annettu. "Luota koiraan" kuului varmaan tuhat kertaan päivän aikana. Ja mehän luotettiin. Ja nehän teki.

Matkat olivat todella pitkiä ja linjoilla oli useita hajupaikkoja. Alla olevassa kuvassa näkyy yksi esimerkki linjaharjoituksesta. Lähetyspaikka oli jyrkän rinteen päällä. Välissä kulki tie ja koira piti lähettää kauimmaiselle sähkötolpalle. Jossain kohtaa sama linja tehtiin toisin päin (lähetys sähkötolpalta ylös rinteeseen) ja toisinaan koirat lähetettiin viistosti alhaalta metsästä rinnettä ylös niin, ettei koiraa voinut enää lähettämisen jälkeen edes nähdä.  

Markkeeraus alas rinnettä ja toiselle koiralle ohjaus jälkimmäisen sähkötolpan luokse.

Elsa teki aivan huikeita suorituksia. Sillä on erinomainen muisti ja kyky hakea hajupaikat. Se myös eteni estoitta pitkän matkaa eikä ihmetellyt yhtään pusikkojen läpi menemistä. Yksikin suoritus oli upeaa katsottavaa:  see eteni ensimmäiselle hajualueelle, tutki sen pikaisesti ja käskystä jatkoi eteen pitkän matkaa seuraavalle muistipaikalle. Elsa ei nähnyt minua mutta minä näin sen, eli eteni pelkällä käskyllä yli 100 metrin päässä. Mörkö-ongelmaa ei meillä ainakaan ole :)

Välillä ohjauksia risukkoisella hakkuulla.

Tunnin lounastauon jälkeen vaihdettiin taas paikkaa, nyt mäntyiseen ja kumpuiseen kangasmetsään. Piki lupasi, että loppuun tehdään suht helppoja markkeerauksia ja linjoja jotta koirille (ja ohjaajille) jää hyvä mieli. Elsa oli kuitenkin tässä vaiheessa niin väsynyt, että sen markkeeraukset menivät ihan läskiksi ja palautuksissa se rupesi haahuilemaan. Sain kuitenkin täsmävinkin markkerauskyvyn parantamiseen: koiralle kannattaa aina silloin tällöin heittää pari markkeerausta niin, että se lähetetään noutoon kun dami on vasta lennossa. Näin dami putoaa koiran eteen ja se naulitsee katseen siihen. Pari noutoa näin ja kolmas lähetys vasta kun dami on pudonnut. Koira ei pääse paukkunoutoon kun käsi laitetaan käskyasentoon jo siinä vaiheessa kun dami heitetään. Eli se lähtee joka kerta käskystä.

Onneksi Elsa kuitenkin toipui koomastaan lopuksi ja saimme tehtyä muutaman hyvän markkeerauksen sekä jälleen kerran huikean pitkän linjan, josta en uskonut sen ikipäivänä selviytyvän. Euforinen tunne.

Markkeerauksia kangasmetsässä.

Vielä hymyilyttää. Tai no, naurattaa lähinnä.

Mio selviytyi hienosti markkeerauksesta.

En ole koskaan treenien jälkeen ollut niin väsynyt kuin tiistaina olin. Neljä kertaa reilun 3h treeni kahdessa päivässä ilman hetkenkään istumataukoa. Koira oli käytännössä koko ajan töissä ja itse yritin omaksua kaiken mahdollisen. Tässä on kyllä hetkeksi sulattelemista.

Ja kyllä, ensi vuonna ehdottomasti SNJ:n leirille. Oli missä oli.