Talvitreenailua

Elsan veli Topi tuli pohjoisesta treenaamaan.

Kun oma treenimotivaatio on uinuksissa, on hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka potkivat liikkeelle. Sovimme Katin ja Markuksen kanssa, että starttaamme kenneljoukkueella Mäntän talvinomessa. Ilmoittautuminen lähti aiemmin tällä viikolla ja nyt kun tavoite on konkreettisesti asetettu, on aktivoiduttava myös treenaamaan.

Viikko sitten kaivoin damit pölystä ja kävin pihan perällä kokeilemassa, mitä Elsa niistä tuumaa. Vähän oli homma hakusessa, mikä nyt on ihan ymmärrettävää parin kuukauden totaalitauon jälkeen.

Tänään kokoonnuttiin Pyymäessä ja myös Elsan veli Topi tuli treeneihin mukaan. Markus treenasi Huldan ja Fannin kanssa ja Kati avusti. Teimme markkeerauksia suolammella.

Fanni ja Markus.

Koirille tehtiin ykkösiä kahteen eri paikkaan ja ennen heittoja Kati kävi häiriönä ampumassa starttarilla ja räksättämättä metsässä. Elsan markkeerauksissa ei juurikaan kehumisen aihetta löytynyt. Se joutui hetken hakemaan dameja putoamispaikoilla ja palautuksissa hidasteli sekä lähti kaartamaan sivuun. Suu kävi myös aika ajoin vähän turhan levottomasti. Parhaiten Elsa tuntui rauhoittuvan palautuksissa kun olin itse passiivinen, enkä houkutellut koiraa luokse.

Markkeerausten jälkeen samoille paikoille jätettiin muistidamit, ja koirat lähetettiin linjalle. Elsa eteni linjoille ihan hyvin. Paras palautus saatiin, kun Kati heitti lähetyspaikasta 90 asteen kulmassa häiriödamin suht lähelle ja lähetin sen jälkeen Elsan toiseen suuntaan linjalle. Näitä häiriöitä pitäisi taas ottaa treeneihin mukaan enemmän, jotta Elsa saa enemmän ajateltavaa, ja keskittyy paremmin tehtäviin.

Sen verran löytyi suorituksista hyvääkin, että Elsa malttoi odottaa lähetyskäskyjä rauhassa eikä karannut noutoihin. Ei myöskään vinkunut toisten suorittaessa.

Ensi viikolla jatketaan taas.