Kepsu oppi kepit!

Tänään jälleen omatoimitreenailtiin aksahallilla. Meidän lisäksi tunnin jakoi tolleri ohjaajineen.

Harjoiteltiin alkuun helpohkoa hyppyvoittoista rataa, jossa oli myös pari putkea, pituus ja kepit. Elsalla oli aivan tajuton vauhti ja touhotus päällä, eikä se oikein malttanut alkuun keskittyä. Ekalla kerralla rata menikin ihan sähläämiseksi, toisella ja kolmannella jo paremmin. Keppeihin Elsa hakeutui osin jo itse, tosin ilman apuja lähti oikomaan joka toiseen väliin. Riittävät avut olivat kuitenkin huomattavasti pienemmän kuin viime kerralla. Putken Elsa haki joka kerta melko kaukaa pelkällä käskyllä ja hypytkin suht hyvin aina niin kauan kun minulla pysyi katse koirassa.

Tein radan kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen otin erikseen keinua, puomia ja keppejä. Kontaktien loput menivät jo tosi hyvin.

Välissä pidettiin taukoa kun tolleri treenasi, ja sen jälkeen keskityin omalla vuorollani keppeihin ja kontakteihin. Keppien kanssa päästiin jo siihen pisteeseen, että pystyn itse kulkemaan naama menosuuntaan rytmittäen menoa sanallisesti "kep-kep-kep-kep..." (+ ihan pieni käden heilautus). Muutaman kerran Elsa pujotteli pelkällä käskyrytmityksellä aivan puhtaasti!

Keinulla vähensin myös hieman makupalalla vetämistä, mutta täysin siitä ei vielä päästy eroon. Kaikki menee hyvin sen jälkeen kun Elsa saa laudan liikkeelle, mutta epäröi yhä ylösnousussa ja pääsi välillä hyppäämään alas juuri ennen kuin lauta liikkui. Malttia, malttia (ohjaajalle).

Puomin loppukontaktin Elsa tekee jo hyvin, vaikkakin voisi tulla vähän alemmaksi (etutassut maahan). Huomasin, että hakeuduin itse palkatessa ns. perusasentoon koiran vierelle, eli siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. Palkka voi ja pitää tulla muualtakin kuin sivulta jotta Elsa oppii hidastamaan muutenkin kuin odottamalla minua perusasentoon!

Ihan loppuun otin vielä tutun radan ja sävelsin siihen matkan varrella vähän extraa, jotta koira sai pitää kivaa ja vauhti säilyi. Keskityin palkkaamaan hyväntuulisesti ja pallopalkkauksissa juoksin koiraa karkuun ympäri kenttää. Pallot tulivatkin hyvin takaisin ja Elsa tarjosi aktiivisesti lähimpiä esteitä, erityisesti putkea.

Uskon että tälläinen rento hassuttelu teki Elsalle nyt tosi hyvää, sillä sen motivaatio on kasvanut eikä se ole karkaillut haistelemaan omille teilleen. Suurin syy taitaa kyllä olla minussa - ehkä olen pingottanut aiemmissa treeneissä vähän liikaa, mistä herkkä koira menee hämilleen ja kehittää sijaistoimintoja. Sellainen silkkihansikkain ohjattava tyyppi Keppuli on.