Toinen verijälki

Tein eilen Elsalle 500-metrisen verijäljen ja annoin sen muhia metsässä yön yli. Tänään käytiin ajamassa, ja jälki oli n. 19 tuntia vanha. Jäljellä oli yksi kulma ja kaatona taas varis.

Aamupäivällä satoi jonkin aikaa vettä ja metsässä tuuli pyöri aika voimakkaasti. Elsalla oli alkumakauksesta lähtien selvästi enemmän vauhtia kun ensimmäisellä jäljellään ja nyt se tekikin paikoitellen melko isoja pistoja jäljeltä sivuun. Kulki myös enemmän pää pystyssä. Meinasi myös oikoa 200 metrin kohdalla olleen kulman, kun haistoi kääntyvän jäljen kauempaa. 

Ensimmäiset 300 metriä meni todella hyvin, mutta loppuvaiheessa tuli pieni "mörköhetki", josta Elsa ei oikein meinannut päästä yli. Jäi murisemaan pusikkoon päin, ja sitten pitkän aikaa mietti, miten pääsisi etenemään. Annoin sen itse ratkaista tilanteen ja yritin kannustaa hillitysti. 

Kaadolle tultiin vähän sivusta, Elsa haistoi variksen taas melko kaukaa. Nuuski, käytti suussa ja totesi, että eiköhän tämä ollut tässä. Oli vähän "tiloissa" autolle asti.

Jäljen mitta taisi olla nyt aika sopiva. Viimeinen satanen meni jo vähän haahuiluksi, kun likka väsähti. Taidan seuraavalla kerralla tehdä suurinpiirtein saman mittaisen ja alkaa sitten pikkuhiljaa pidentämään kilometriin. Ainakin tämän päiväisen perusteella koestartti saa vielä jonkin aikaa odottaa, sillä muutama hukka olisi ehkä tullut jos olisin seurannut pelkästään koiraa. Ja aika tuo varmasti helpotusta myös tuohon epävarmuuteen, joka nyt tuntuu olevan pahimmillaan.

Vauhdikasta menoa.

Tässä tuumataan.

Mutta sitten taas mennään.

On kyllä hienoa katsella kun koira tekee jotain, mistä se oikeasti syttyy ja keskittyy asiaan 100%:sti. Minun roolini on vain olla hiljaa ja roikkua narun päässä.

Elsa kuvissa

Elsa kävi tänään virallisessa terveystarkastuksessa Hakametsässä. Siltä katsottiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat. Silmien osalta kaikki oli muuten ok, mutta vasemmassa luomessa oli mikroskooppisen pieni ylimääräinen ripsi (ektooppinen cilia). Se jouduttaneen poistamaan jossain vaiheessa jos alkaa vaivaamaan. Polvet olivat kunnossa samoin röntgenkuvatut kyynärät ja lonkat. Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että myös virallinen lausunto tulee olemaan A/A, 0/0, 0/0. Ensi viikkoon kuitenkin odotellaan tuloksia.

Elsa siis jatkaa sisarustensa hienoa terveyssuoraa. Pennuista yksi on enää kuvaamatta ja kaikki kuvatut ovat olleet täysin priimoja.

Nyt vielä jänskättää - kuva tarkentuu...

Ta-daa! Maallikkokin näkee, että ei voisi kauniimmat lonkkamaljat olla.

Elsa heräilee.

Ostin hoitajan suosituksesta kutinaa ja hilseilyä hoitavaa shampoota jolla pesen Elsan pariin kertaan. Sen vatsanalus on todella kuiva ja karvaa on lähtenyt paljon, kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy. Vatsa loistaa paljaana kuin pikkupennulla. Tuo taitanee olla hormonaalista ja johtuu melko voimakkaista valeraskausoireista, joita Elsalla tänä keväänä oli.

Ai niin, pääsin pitkästä aikaa myös punnitsemaan Elsan. Kiloja oli 26,4, muutama enemmän kuin siskollaan. Kyllä taitaa likasta tulla hyvin samankokoinen kuin Mantasta, kunhan tuosta vielä hieman leviää. Manta painaa nyt 29,5 kg. Korkeutta Elsalla on ehkä sentti vähemmän. Manta on joskus mitattu 63 senttiseksi.

Sadetta vaihtelun vuoksi

 

Sateisen päivän laatulenkki Elsan kanssa.

Hölmöt hömelit

Huh hellettä

Kulunut viikko on nautiskeltu ihanista hellesäistä. Koirat makoilevat kuumassa reporankoina ja omistajaa laiskottaa vähintään yhtä paljon. Suolammikossa on mukava käydä lyhyiden lenkkien lomassa vilvoittelemassa. Flätti onkin helppo pesaista mutakylvyn jälkeen, mutta tuo kihara...
  

Treeneissäkin on nyt muutaman viikon tauko. Viime viikon viimeiselle taipparikurssille en kertakaikkiaan malttanut lähteä kun mittari näytti melkein 30 astetta ja koko päivä puuhailtiin kotipihalla. Maanantain agility peruuntui ukkoskuuron takia. Tottiskurssille osallistumisen taas jouduin perumaan kokonaan, kun en olisi päässyt kolmelle ensimmäiselle keralle. No aktivoidumme taas ensi viikolla.

Kotona on todellakin hääräilty pihahommissa ja tänään saimme paikoilleen varastossa lojuneen portin autokatoksen välikköön. Ei tarvitse enää pelata ärsyttävien kompostikehikkojen kanssa, ainakaan tässä kohtaa. Kehikot ovat muuten kyllä kovassa käytössä sillä koirille rajattiin niillä terassialueen lisäksi vähän isompi alue laatoitukselta. Rakennelma on hyvin heppoinen mutta tytöt pysyvät aitauksessaan tyytyväisinä. 

Portin saa käännettyä vasemmalle seinää vasten silloin kun sitä ei tarvita.

Onnea on koirakaksikko, joka on oppinut pysymään tällaisissa virityksissä.

Jaksaa jaksaa!

Hauska tilanne iltalenkiltä. Peltojen välissä menee pitkä ja syvähkö oja, jonne Elsa tapansa mukaan kiiruhti lutraamaan. Kulki ojaa pitkin pitkän matkan, välillä uiden, välillä kahlaten ja Manta vierellä kuin mikäkin valmentaja!

Tällä ojalla opetin muuten Elsalle käskyn "ravista". Treenailin myös vedestä luoksetuloja pyrkimyksenä saada koira luokse ilman että se ravistaisi matkalla. Hyvinhän se sujuikin ja käsky meni niin hyvin perille, että toimi myös kotikylppärissä. Ajattelin vahvistaa ja pidentää luoksetuloa vedestä aina kun ojan tai muun märän paikan lähellä kuljemme. Elsan kanssa se on onneksi helppoa kun ei tarvitse veteen mennäkseen mitään heitettävää. Tämä tekee varmasti hyvää sitä silmällä pitäen, kun ryhdymme toden teolla treenaamaan vesinoutoja.

Todistusaineistoa

Katja oli saanut ikuistettua Elsan lokkinoudon lauantain treeneissä. Tässä siis hienoa todistusaineistoa siitä, että Elsa toi vedestä lokin suoraan käteen.

Lokki lentää.

Ensimmäinen palautus jäi rantaveteen.

Ja toinen kauempaa heitetty tuli nätisti polkua pitkin käteen. Kuvat: Katja Joutsen

Agility jatkuu taas!

Jatkamme jälleen agilityharrastusta Elsan kanssa. Pääsimme Toijalan seudun koirakerhon maanantai-illan ryhmään, jossa treenaa myös Elsan emä Frida ja osin myös Hulda-sisko. Mukava pieni porukka ja hyvää opetusta, kiitos Anne-Marin.

Aloittelimme hyppytekniikkatreenillä, jossa alkuun viisi estettä oli tasavälein ja tarkoitus oli, että koira loikkaisi välit yhdellä hypyllä. Toiselle kierrokselle kahta viimeistä väliä kasvatettiin ja edelleen pyrittiin yhteen loikkaan. Palkka tuli targettina sarjan päässä.

Hulda hyppyvuorossa.

Elsa hyppäsi ihan hyvällä tekniikalla vaikkakin ekalla kerralla pää ei oikein meinannut pysyä mukana touhussa. Ensi treenien alla käyn päästelemässä siltä pahimmat höyryt etukäteen pienellä kävelylenkillä. Nyt mentiin vieraalle kentälle ja radalle suoraan autosta.

Äitienpäivää ja taipparikurssia

Elsa tuo lokkia

Taipparikurssilla oli tänään vain meidän lisäksi yksi koirakko, joten saatiin melkein yksityisopetusta. Alkuun koirille näytettiin pupua ja varista. Ensin testattiin miten Elsa pupusta kiinnostuisi. Päästin koiran irti ja katsottiin, miten se reagoi kun löytää itse pupun tieltä. Elsa ei alkuun noteerannut koko pupua. Sitten kävi sen haistelemassa, mutta jätti melko pian, ja jatkoi muiden hajujen etsimistä. Pupu laitettiin naruun ja Elsaa heräteltiin metsästämään sitä. Hetkittäin kantoikin ihan kivasti ja harjoitus lopetettiin hyvään luovutukseen, jossa Elsa tarjosi pupua minulle korvat alhaalla. 

Toinen koirakko teki saman harjoituksen ja sen jälkeen Elsaa leikitettiin "haavakko" variksen kanssa. Variksen Elsa ottikin paremmin suuhun.

Tämän jälkeen siirryimme lammelle ja molemmille koirille heitettiin lokki vedestä kaksi kertaa. Elsa kävi taas kierroksilla, mutta itse nouto sujui hyvin. Lokki jäi molemmilla kerroilla rantaveteen ja leikitin sen verran että sain jonkinlaiset luovutukset aikaiseksi.

Päivän oivallus oli ehkä se, että voisin vahvistaa Elsalle aivan lähietäisyydellä luoksetulokäskyä. Rannassa se ei varmaan edes ymmärtänyt mitä siltä odotetaan kun houkuttelin ottamaan lokkia ja tulemaan muutaman metrin matkan luokse. Onneksi toko-kurssi alkaa torstaina niin tulee taas hinkattua noita perustottelevaisuusasioita aivan erikseen.


Tänään vietettiin myös äitienpäivää. Kävimme poneilemassa ja myös Manta pääsi leppoisalle iltapäivälenkille mukaan.

Manta roudaa

Mantan lempiharrastus metsälenkeillä. Mitä isompi sen parempi.

Aarre jätetään vasta luvan kanssa tien reunaan "talteen" tai kuljetetaan kotiin asti.

Riistatreenejä

Elsa lutraa omaksi ilokseen.

Pyymäen-porukalla kävimme tänään tekemässä taipparitreeniä. Alkuun hakua variksilla, lokilla vesinoutoja ja lopuksi muut kävivät vielä vetämässä kanijäljet.

Elsa toi hieman avustettuna hausta kolme varista. Vaikka otteet eivät olleet täysin spontaaneja eivätkä palautuksetkaan sujuneet ilman apuja, olin tyytyväinen siihen, että Elsa yleensäkin otti variksia ylös ja kaikkia lähti tuomaan minulle päin. Dameilla tekemäni palautusharjoitukset ovat kuin ovatkin tuottaneet tulosta!

Kati ja Fanni vesityössä.

Tein Katin avustamana pellolla kanilla muistiharjoituksia. Alkuun Elsa tuli tyhjänä takaisin, mutta lopulta kantoi ja haki pupua oikein hienosti monta kertaa.

Toistimme pienen levon jälkeen muistit myös variksella ja ne tulivat myös tosi hyvin. Ehkä meillä on siis vielä toivoa!

Voitto uimassa.

Elsa ei taas meinannut pysyä nahoissaan.

Veteen Elsalle heitettiin kaksi lokkia. Ensimmäisen se jätti rantaveteen. Toisen se raahasi suureksi hämmästyksekseni rantaa pitkin suoraan minulle. Ohitti matkalla Huldankin! Huikea suoritus joka löi emännän täysin ällikällä! Joskus sentään näinkin :)

Jope ja Annika haussa.

Melkein kolmetuntiset treenit kruunasi tietenkin kiva lämmin sää ja maukkaat eväät. Seurasta puhumattakaan.

Huomenna taas taipparikurssille...

Hyvää matkaa Dali

RUS IC&PR FIN*Katzenhof Dalayah 11.11.2001 - 5.5.2014

Jouduimme eilen aivan yllättäen luopumaan kissastamme Dalista. Dali oli juonut jo jonkin aikaa poikkeuksellisen paljon ja viikonlopun aikana se myös pissaili koppaansa usein. Aamulla lähdin todella aikaisin työreissuun Kuopioon ja yön jäljiltä vesikuppi oli taas aivan tyhjä. Päätin, että veisin kissan seuraavana päivänä lääkäriin.

Mikko kuitenkin soitti minulle herättyään, että Dali oksensi verta ja maatessa takapäästä jää verisiä läiskiä. Hän vei Dalin heti aamusta Univetiin, jossa päivän mittaan selvisi, että Dalille oli puhjennut sokeritauti. Verenvuodon aiheutti virtsatulehdus. Oli tehtävä rankka päätös, että emme lähde diabetestä enää näin iäkkäältä eläimeltä hoitamaan, sillä se olisi vaatinut insuliinipistoksia 12h välein ja tiukkaa ruokavaliota, sekä sokeriarvojen jatkuvaa seuraamista. Dali nukutettiin iltapäivällä Mikon syliin.

Päivä oli todella raskas kun jouduin olemaan puhelimen varassa ja pääsin kotiin vasta iltamyöhään. Hain Dalin kuitenkin klinikalta tänään ja vein sen Vernaan tuhkattavaksi. Vernan käynti teki hyvää, paikka oli todella kaunis ja rauhallinen. Siellä tunteet nousivat pintaan kun muistelin myös Monaa, jonka Mikko sinne aikanaan vei.

Hyvää matkaa rakas Dali. Toivottavasti pääset rauhalliseen paikkaan, jossa ei tarvitse enää koskaan pelätä.

Elsa 15 kk

Törmäsin ystävääni Sanna Sierilään pitkästä aikaa Kv-näyttelyssä ja hän otti nämä hienot kuvat Elsasta. Kiitos Sanna!

Tampere KV

Tänään pyörähdin Elsan kanssa Tampereen KV-näyttelyssä. Olipas kerrassaan omituista kun pääsimme kehään vasta myöhään iltapäivällä. Koko aamupäivä meni panikoidessa kellon kanssa kun mietin, koska näyttelypaikalle pitää oikein lähteä. Oikein sopivaan aikaan sinne kuitenkin päädyin.

Junnuluokkaan oli ilmoitettu 5 narttua, josta yksi jätti tulematta. Tuomarina oli Harry Tast. Elsaa hän arvioi näin:

"15 kk. Kaunis ryhtinen, kevyt luustoinen. Rintakehä vielä kehittymätön. Pään linjat ei täysin yhdensuuntaiset. Oikea silmien muoto. Hyvät kulmaukset. Erinom. silkkinen karva. Joustavat, yhdensuuntaiset liikkeet. Kaunis ryhti. Lyhyet olkavarret häiritsevät kokonaisuutta ja laskee palkintosijaa."

JUN EH, JUK 3.

Kuva: Sanna Sierilä

Elsa esiintyi mielestäni oikein mallikkaasti ja ryhdikkäästi. Karvaa sillä on nyt todella niukasti, vaikka tuomari karvan laatua kehuikin, joten ei saanut kyllä yhtään anteeksi. Hyvä arvostelu kuitenkin ja jatkamme kasvamista.

Näyttelyssä törmäsin myös vanhoihin tuttuihin ja vaikka omaa menestystä ei tullut, niin jäin jännittämään kavereiden ryhmäkisoja.  

Kotona Elsa oli aivan puhki ja kiipesi kainalooni sohvalle. Eihän sitä tohtinut siitä poiskaan ajaa. Maailman paras Kepsu.