Damikenraalit

Jope ja Annika.

Tänä viikonloppuna on ainakin ulkoiltu ja treenattu. Eilen vietin Teiskossa kuusi tuntia ja tänään treenattiin Pyymäessä pari tuntia ensi viikon Pirkan Dameja varten. Hulda huilasi tänään, mutta Usko-veli paikkasi hienosti ja näytti upeita taipumuksiaan. Todella kivan oloinen ja kaunis koira, joka toimii aivan luonnostaan!

Ennen varsinaisia treenejä näytimme koirille varista. Elsalle vedettiin metsään lyhyt jälki ja Markus jäi kytikseen variksen viereen. Elsa lähti jäljelle täynnä virtaa mutta käytti koko ajan nenäänsä ja löysi lopulta variksen suht helposti. Hetken oli kuulemma empinyt, mutta toi variksen kuitenkin hyvällä otteella minun lähelle. Lähietäisyydellä lähti tosin juoksentelemaan eikä tuonut vaakkua minulle asti. Otti sen kuitenkin monta kertaa spontaanisti ylös ja lähti perääni. Se on pääasia.

Usko palauttaa.

Varishommien jälkeen aloitettiin varsinaiset damitreenit ykkös- ja kakkosmarkkeerauksilla. Elsa haahuili taas ensimmäisissä palautuksissa, mutta kakkonen meni jo ihan hyvin. Ei täydellisesti kuten viimeksi, mutta ihan ok. Vähän taisi jäädä se vaakun omiminen päälle.

Usko lähdössä hakuun.

Markkeerausten jälkeen tehtiin hakua. Paikka oli koirille tuttu ja täyttö tehtiin osin motivoidusti. Elsa lähti rivakasti liikkeelle, mutta jäljesti taas selvästi ruudun läpi. Se viipyi piilossa pitkään ja lähti tulemaan tyhjänä takaisin, mutta sai onneksi matkalta yhden damin ylös. Toisella lähetyksellä kävi vähän samoin ja se tuli tyhjänä takaisin. Sitten alkoikin kaiken maailman sijaistoiminnot. Toinen dami saatiin vielä ylös, mutta sen jälkeen työinto lopahti kokonaan, eikä Elsa tehnyt enää mitään vaikka lähdin kävelemään sen kanssa alueelle.

Ilmeisesti juoksun jälkimainingit vaivaavat edelleen vahvasti. Onhan Elsa ollut koko alkuvuoden aivan epänormaalin rauhallinen ja haluton. Suorastaan flekmaattinen. Ei auta muu kuin antaa sille aikaa. Niin tylsää kuin se onkin...

Ponityttö ja shettiskaveri Rosalinda.

Iltapäivällä käytiin vielä tytön kanssa katsomassa uutta mahdollista harrastuskaveria äidin ja tyttären yhteisiin touhuihin. Shettisrouva Rosalinda vaikutti oikein sopivalta harjoitteluponilta 5-vuotiaalle. Saamme käydä sen kanssa maastoilemassa omaan tahtiin. Mantankin voisin ottaa mukaan metsälenkeille, jotta Mummo pääsee edes hieman viettämään erityistä laatuaikaa.

Taipparikurssin aloitus

Pirkan taipparikurssi startattiin tänään huikean hienossa kevätsäässä Teiskon Niemikapeessa yli 40 koirakon voimin. Aamupäiväksi jakauduttiin pienempiin ryhmiin ja minä päädyin Jarmon ja Mikan oppiin.

Päivän tarkoituksena oli kartoittaa koirakoiden lähtötasoa, joten perusasioiden äärellä hääräiltiin. Otettiin paikallaoloja, pujottelua, luoksetuloa ja tehtiin yksi muistiharjoitus damilla. Elsalle nämä kaikki olivat ihan rutiinia, kun olemme vastaavia asioita niin paljon tehneet. Pääsimme kerrankin loistamaan!

Aamupäiväsession lopuksi testattiin vielä koirien riistainnokkuus. Elsa alkoi olla jo ihan unessa, ja niinhän siinä kävi, että se ei ottanut kumpaakaan, ei varista eikä lokkia, suuhunsa. Haisteli pitkään, mutta ei nostanut. Houkuttelemalla sain sen ottamaan hetkeksi variksen, mutta lokkia kantoi vain niin, että pidin itsekin siitä kiinni. Onneksi kurssilla kuulemma treenataan pääsääntöisesti riistalla.
Toivon todella, että Elsan into kasvaa kun nyt keväällä panostetaan riistatreeneihin.

Riistahommien jälkeen testattiin koirien laukausten sietoa. Alkuun vähän hirvitti, miten paukkutestissä mahtaa käydä, kun useita kymmeniä koiria oli yhtä aikaa paikalla. Ei mielestäni kaikista järkevin tapa testata koirien reaktiota. Onneksi vain muutama koira reagoi hieman voimakkaammin, ja suurin osa otti homman lunkisti eikä mitään joukkohysteriaa tullut. Elsa reagoi aivan oikein, eli valpastui paukuista ja odotti selvästi pääsevänsä hommiin. Pysyi kuitenkin perusasennossa, eli ei myöskään kuumunut vaikka viimeisellä paukulla mentiin aika lähelle ampujaa.

Paukkujen jälkeen koirat saivat mennä autoihin lepäämään ja ohjaajat nautiskelivat eväistä.  Lopuksi Majurin Pasi piti vielä teoriaosuuden, jossa hän kertoi taipumuskokeen kulusta ja arvostelusta.

Pasi Majuri käy läpi teoriaa.

Päivä oli kyllä todella antoisa ja tietenkin huikean hieno sää teki siitä erityisen mukavan. Kotiinviemisinä tuli tosin kasa savisia vaatteita ja kumisaappaita, jotka on niin kovin kivoja puhdistettavia.

Meidän pienryhmän treenit starttaavat ensi viikon sunnuntaina Sääksjärvellä tutuissa maastoissa Teemun vetämänä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä hoitamassa yhdet Pirkan Damit :)

Kurarukkanen - tuo tassuongelmaisten pelastus!

Niksipirkkavinkki maanantai-illalle: Olen jälleen kerran kiitellyt lasten vanhoja kurarukkasia, jotka toimivat erinomaisesti Mantan tassun suojana. Päivittäiset pissitykset ovat hoituneet kätevästi kun tassun suojaksi sujauttaa rukkasen, kietoo sen kuminauhan kaksi kertaa jalan ympäri ja napsauttaa nepparin kiinni. Systeemi pysyy paikoillaan käsittämättömän hyvin niin lumella kuin ryteikössäkin. Pitää vettä eikä mene rikki. Tänään tehtiin rukkasen kanssa reilun kilometrin metsälenkki, ja se pysyi paikoillaan koko matkan (kuva otettu heti lenkin jälkeen).

Lasten 0-1 kokoisilla vuorettomilla rukkasilla saa sopivan siron suojan tassuun, jossa ei tarvita enää sidetää. Tälläinen kuvan mukainen vuorellinen, vähän suurempi, rukkanen menee sitten siteenkin kanssa ja vuori suojaa myös tassua. Mantalla ei sidettä ole ollut enää moneen viikkoon, mutta koska tulehdus on pitkittänyt kynnen parantamista, on rukkanen edelleen päivittäin käytössä. Elsa-ryökäle pääsi syömään pienempien rukkasten nepparit, joten enää tämä on jäljellä :)

Toivottavasti Mummo paranee pian ja pääsee taas kunnolla lenkeille mukaan. Usean viikon paikallaan makaaminen ei vanhalle koiralle tee hyvää. Manta meinasi ratketa liitoksissaan kun otin sen tänään pitkästä aikaa iltalenkille mukaan. Mussukka <3

Korpilahti RN

Tänään oli ohjelmassa Korpilahden ryhmänäyttely. Tuomari oli vaihtunut Tammelinista Marjatta Pylvänäinen-Suorsaksi, joka arvosteli nyt ensimmäistä kertaa flättejä.

Flättejä oli ilmoitettu näyttelyyn kaikkiaan 13, mutta jokunen jätti tulematta tuomarimuutoksen takia. Narttujen junioriluokassa oli Elsan lisäksi kaksi muuta. Marjatta tuumasi Elsasta näin:

"Vielä kovin pentumainen, hieman kevytrakenteinen narttu. Hyvät mittasuhteet, selvä sukupuolileima. Hyvät päänlinjat ja pituus. Tummat silmät. Tasap. ylälinja. Erinomainen hännänasento. Runko vielä hieman matala. Hyvät raajat. Etuliikkeessä vielä löysyyttä, takana kapeutta. Lupaava kokonaisuus".

Tuloksena EH ja kilpailuluokassa jäimme toiseksi.

Elsa esiintyi mielestäni ihan hyvin, varsinkin kun miettii kuinka monta kertaa olemme harjoitelleet! Seisoi ihan nätisti ja juostessa teki muutaman pompun, mutta muuten meni tasaisesti. Hyvä kokemus meille molemmille, vaikka kuraliejuinen tallin ympäristö ja märkä maneesinpohja tekivätkin olosuhteista hieman haasteelliset. Myös arvostelu oli mielestäni ihan linjassa Elsan kuntoon.

Tuuria vai taitoa?

Tämän päivän damitreeneissä harjoiteltiin markkeerauksia ja linjoja. Kakkosmarkkeeraukset tehtiin avoimeen mäntymaastoon melko lyhyillä matkoilla siten, että ensin paikat tehtiin koirille tutuksi ykkösinä. Ykkösten jälkeen koira vietiin "huilimaan" toisten harjoittelun ajaksi. Sitten omalla vuorolla tehtiin ensin kaksi ykköstä ja lopuksi samoilla paikoilla kakkonen.

Elsan suoritukset paranivat taas kerta kerran jälkeen. Ensimmäiset markkeeraukset se hahmotti vähän huonosti ja joutui hakemaan dameja melko pitkään. Nenä toimi kyllä erinomaisesti. Myös palautuksissa teki pieniä kaarroksia. Toisen kierroksen ykköset menivät jo paremmin ja kakkosmarkkeerausta voisi kutsua lähes täydelliseksi: Elsa meni suoraan viimeiseksi heitetylle damille ja toi sen suorinta tietä minulle. Siitä nopea sivulle tulo ja lähetys, ja taas dami tuli napakasti talteen. Olikohan tuo vahinko vai onko koira vaan niin hyvä...? :)

Linjoja tehtiin polku-uralla ensin motivoidusti, eli koira istumaan lähetyspaikalle ja kävin viemässä kaksi damia uralle. Elsa toi molemmat hyvin ja oikeassa järjestyksessä (lähin ensin). Sitten taas hetken huili ja harjoituksen toisto "sokkona", eli damit olivat samoilla paikoilla valmiina. Elsa teki jälleen hyvin.

On se kyllä kumma juttu - välillä ei suju mikään ja toisena päivänä taas kaikki menee ihan nappiin. Toivottavasti Pirkan Dameihin osuu hyvä päivä. Sen verran suunniteltiin taktiikkaa, että pitää Dameissa varmaan tehdä koirille muutama helppo harjoitus koepaikalla ennen suorituksia, jotta saavat päästellä enimmät höyryt pihalle.

Ja suunniteltiin me myös kesän taippareita... Hui kamala! Pirkan taipparikurssi alkaakin sopivasti ensi lauantaina ja riistatreenejä aloitellaan sitten heti Damien jälkeen. Mielenkiinnolla odotan, miten Elsa nyt toimii riistan kanssa, kun emme ole hetkeen kokeilleet.

Kunhan kuvailin

Kaunis Elsa trimmattuna sunnuntain näyttelyyn.

Dali 12,5 v.

Isolla kylällä

Studiokoira

Otin Elsan pitkästä aikaa mukaan töihin, ja se teki sille kyllä erinomaisen hyvää. Emme olekaan hetkeen käyneet oudoissa paikoissa. Aamulla parkkihallin portaat ja liukuovet meinasivat aiheuttaa neliraajahalvauksen, mutta niin vaan päästiin niistäkin reippaasti etenemään. Päivän päätteeksi hississä kulkeminen tai Satakunnankadun ruuhka ei ollut enää yhtään ihmeellistä.

Toimistolla likka malttoi olla yllättävänkin rauhassa, vaikka monta koiraystävällistä rapsuttajaa oli läsnä. Iltapäivästä oli jo kiva kierähtää kerälle muhkeiden lattiatyynyjen päälle.

Hakutreenit jatkuu

Niin taas meni viikko hujauksessa. Tarkoitus oli hioa kotona luovutuksia, mutta yht äkkiä tajusin, että on taas lauantai, ja sovitut damitreenit.

Jatkoimme siitä mihin viime viikolla jäimme, eli haulla. Olosuhteet olivat yön aikana muuttuneet kertaheitolla ja maata peitti 5 cm:n lumikerros. Tämä tietysti vähän jännitti, sillä en ole Elsan kanssa oikeastaan ollenkaan treenannut lumella.

Viime viikolla ongelmana oli lähinnä se, että koirat lähtivät jatkamaan hakua dami suussa. Nyt hakualue täytettiin sivulta päin, jotta koirille ei tulisi lähetyspaikalta alueelle johtavia jälkiä seurattavaksi. Lisäksi hakualueesta tehtiin kapea ja pitkä, ja osa dameista piilotettiin niin, että koirien piti todella käyttää nenäänsä. Kellotimme myös koirien työskentelyt, jotta näkisimme mihin Pirkan dameissa käytetty kolmen minuutin aika riittää.

Elsa ei nähnyt hakualueen täyttöä vaikka oltiinkin lähetyspaikalla katsomassa. Se kuitenkin näki kun Jope haki alueelta muutamia dameja. Elsa lähti alueelle ihan hyvin, mutta sen työskentelystä näki heti, että se kävi vain jäljestämässä alueella olevat jäljet. Yhtään damia ei tuonut ensimmäisellä lähetyksellä. Sen jälkeen homma hyytyi käsiin, enkä saanut sitä lähtemään kunnolla alueelle. Elsa alkoi kehitellä omituisia sijaistoimintoja eikä käytännössä tehnyt oikein mitään.

Ruutu täytettiin uudestaan koiria motivoiden. Siitä huolimatta Elsa ei tehnyt kunnolla töitä. Lopulta sai yhden damin ylös, mutta ei senkään jälkeen innostunut lähtemään kunnolla uudestaan hakemaan. Pari damia toi kuitenkin avustettuna. Palautukset sentään olivat kohtalaisen hyviä ja sain sen viipymään dami suussa "sylissä".

Muutkin totesivat, että Elsa ei ollut oma innokas itsensä, vaan jotenkin vetämätön. Se on sitä ollut myös kotioloissa jo muutamia viikkoja. Tänäänkin löntysteli lenkillä vieressä kuin mikäkin seesteinen aikuinen koira. Ehkä tämä on jonkinlaista juoksun jälkeista masennusta tai alkavaa valeraskautta, toivottavasti ohimenevää. Tässähän alkaa tulla jo ikävä meidän ilopilleriä :)

Linkitänpä tähän lopuksi vielä Kennel Red Mountain'sin FB sivuilta kuvan Elsan iskästä Pepzistä, joka on tänään ollut ymmärtääkseni PU1 ja RYP1 Högbossa. Pepzin päässä on hyvin paljon samaa kuin Elsan ilmeessä. Niin kaunis <3

Red Mountain's Gold in Bormio

Naistenpäivän treeniä

Tänään kävimme Pyymäessä treenaamassa pentujen kanssa tulevia Pirkan Dameja silmälläpitäen. Elsalle, Huldalle ja Jopelle tehtiin helpohko haku motivoidusti. Paikaksi valittiin avoin metsämaasto, jossa pentujen touhuja pystyi hyvin valvomaan.

Elsa lähti hyvin hakuun ja käytti nenäänsä oikein loistavasti. Muutaman kerran jouduimme puuttumaan kun se lähti damin kanssa jatkamaan hakua. Onneksi hakualueella oleva avustaja pystyi reagoimaan nopeasti ja sen jälkeen palautukset tulivatkin suorempaa.

Edelleen palautuksissa Elsa tuppaa jäämään metrin päähän ja roiskii damia. Yritän työstää tätä ongelmaa rauhassa kotona.

Omaa vuoroa odottaessa Elsa oli aika levoton. Luulen sen johtuvan kyllä pitkälti siitä, että kasvattajat Markus ja Kati ovat niin mieluisia Elsalle. Likka ei oikein pysynyt nahoissaan, kun muut treenasivat. Annikan ja Jopen työskennellessä Elsalla ei ollut niin kova hinku päällä.

Kati ja Friida

Elsa ja Hulda

Elsa

Elsa, Hulda ja Jope

Sairaan hoitoa ja reippailua

Kokenut sairaslomalainen ei turhia hötkyile.

Manta on ollut viikon verran sairaslomalla. Tuntuu olevan ihan tyytyväinen lepolomaansa, eikä juurikaan hinkua ulos tai protestoi edes kauluria. Jalan paketti sai olla viikonloppuun asti aivan rauhassa, eikä kauluria edes tarvittu. Sunnuntaina kuivuva kynsi alkoi ilmeisesti kutista ja kipuilla, ja siteen vaihtaminenkin oli hakalaa. Tiistaina pystyttiin side ottamaan sisällä jo kokonaan pois, eikä kynsi ole sen jälkeen vuotanut. Kauluria tarvitaan kuitenkin nyt, sillä muuten Manta nuolisi tassua koko ajan.

Vähän kynsi on vielä tulehtuneen oloinen ja sitä onkin hoidettu suihkuttelemalla ja antiseptisella voiteella antibioottikuurin lisäksi. Katsotaan nyt, tarvitaanko vielä toinen kuuri perään, jos tulehdus ei rauhoitu...

Kynsi on aika punainen vieläkin ja vähän tulehtuneen näköinen.

Elsan kanssa olemme ottaneet ilon irti kaksistaan lenkkeilystä. Viikonloppuna kävin lenkkien lomassa vähän treenaamassa sen kanssa, vaikka niistä treeneistä ei mitään positiivista sanottavaa kyllä ole. Palautuksissa on käynyt nyt joku käsittämätön fiba, sillä damit jäivät kaikki metrin, parin päähän minusta. Toivottavasti tuo meni juoksun piikkiin.

Eilen minulle tuli pakottava tarve saada hiki pintaan ja valjastin Elsan juoksuvyöhön. Kiersimme 6 kilometrin lenkin, josta juoksin n. 4 km. Elsa piti alkumatkasta ja juoksuvauhdissa mukavan kevyen ja suht tasaisen vedon. Loppulenkistä vähän hyytyi (tai tylsistyi) jolkottelemaan remmi löysällä. Kävelyvauhdissa se vielä haahuilee ja pysähtelee, mutta ihan mukavasti alkaa jo tuo juoksuhomma sujua.

Mikään himojuoksia en todellakaan ole. Saan pari kertaa vuodessa tälläisiä hetkittäisiä päähänpistoja, ja onhan se kiva kun on taas vetokaveri olemassa. Eihän sitä tiedä vaikka kevään tullen askel kevenisi entisestään. Ei se huonoa tekisi meille kummallekaan!

Elsan ruokahommista vielä sen verran, että vaihdoin sen kuivamuonan joitakin viikkoja sitten Royal Canin Maxi Junioriin. Uloste on pitkään ollut löysähköä ja vaaleaa väriltään, ja kaiken lisäksi nappulaa kuluu paljon (7-9 dl/pv + tuoreruokaa 200-300 g). Koitetaan jos tuo RC sopisi vähän paremmin. Ainakin jätökset ovat nyt kiinteytyneet. Olen myös antanut Elsalle iltaruoalla Neun/Altin/Vogelin sijaan useammin pelkkää raakaa lihaa (joko jauhelihaa tai Maukasmixiä), jos se olisi hieman tuhdimpaa. Pieni rasvalisä kylkiluiden päälle olisi ihan tervetullutta. Vähän turhan hoikassa kunnossa likka on kun muutama näyttelykin olisi tässä kevään aikana tulossa.

Elsa sai myös viikonloppuna Axilur matokuurin. Manta saa omansa kunhan antibioottikuurit ovat ohitse.