Tuulta ja Tyventä: WT-koe Hausjärvellä

Ensimmäisen rastin odotuspaikka.

Sunnuntaina startattiin Elsan kanssa ihan oikeassa WT-kokeessa Hausjärvellä, Kanta-Hämeen Noutajien isännöimässä kokeessa. Paikka oli sama, jossa kävimme muutamia viikkoja sitten kimppatreeneissä. Kokeen tuomarina toimi Pauliina Ahola, jonka kokeissa olen käynyt joskus aikanaan Mantankin kanssa. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin siis päivään.

Sain kaikesta huolimatta lietsottua itseni koepaikalla melkoiseen paniikkitilaan. Olin päättänyt ottaa Elsalta pahimmat virrat pois tekemällä sille auton luona muutaman helpon muistinoudon ennen koetta. No, noudot menivät niin pipariksi, että ei siitä ainakaan apua ollut. En pystynyt pitämään itseäni kasassa ja koira reagoi heti.

My lucky number.

Koe alkoi pellon etulaidasta ykkösmarkkeerauksella. Ensin tehtävän suoritti 6 alo-koirakkoa ja siihen perään avo-koirakot tekivät samassa paikassa kakkosmarkkeerauksen. Lähetyspaikka oli pellolla ja markkeeraus tuli laukauksen kera metsän puolelle. Hyvin simppeli tehtävä siis.

Olin omalla vuorollani sen verran paineessa, että en muistanut odottaa tuomarin lähetyslupaa (hän kyllä kertoi ennen tehtävää, että antaa numerolla luvan). Onneksi odotin lähettämisen kanssa rauhassa ja Pauliina ehti sanoa numeron samaan aikaan kun annoin käskyn. Palautteessa hän sanoi, että koska kyse on alokasluokasta ja ensimmäisestä rastista, hän hyväksyy suorituksen.

Elsa markkeerasi pudotuksen vähän lyhyeksi ja joutui aika pitkään hakemaan. Pysyi kuitenkin tiiviisti alueella ja löysi damin. Palautus oli suora ja reipas, vaikkakin ihan lähellä käväisin minun takana damin kanssa. Luovutti kuitenkin nätisti. Pisteitä tästä meille 14/20.

Kakkosrastin kohtalokas oja, jonka todellinen syvyys ei tästä kuvasta välity.

Toinen rasti oli täsmälleen samalla paikalla jossa kävimme treenaamassa ojan ylityksiä kimppatreeneissä. Lähetyspaikka oli pellolla ja laukauksesta tuli markkeeraus metsän puolelle pienen kumpareen taakse. Matkalla oli leveä ja miehen syvyinen oja, jossa pohjalla hieman vettä. Kun koira palautti, heitettiin toinen dami kumpareen eteen metsän etureunaan ja siihen tuli siis linja.

Nyt maltoin odottaa lähetyslupaa ja Elsa lähti vauhdikkaasti noutoon. Meni hienosti ojan yli ja suoraan damille. Palauttaessa lähti kiertämään kumparetta kohti toimitsijoita ja taisi tullessaan tiputtaakin damin kerran. Oli kuitenkin sen verran puskien takana, että Pauliina ei tilannetta kunnolla nähnyt ja kertoi, että olisi tuominnut sen koiran hyväksi eli vahingoksi. No, Elsapa kuitenkin järjesti pienen yllärin, eli lähti tulemaan ojan yli, mutta viipyikin kuopassa luokattoman kauan. Lopulta se tuli heinien seasta - ilman damia! Ja naamari kurassa.

Tästä tehtävästä meille siis pyöreä nolla mikä tarkoitti samalla koko kokeesta nollatulosta. Käytiin vielä tuomarin kanssa kurkkaamassa missä dami oli, ja siellähän se oli siististi rinteessä melkein vesirajassa. Likka oli siis ottanut pienet mutakylvyt ja dami unohtui sinne. Aivan selvää sijaistoimintoa ja reagointia jäykkyyteeni. Ei voi koiraa syyttää.

Päästiin kuitenkin jatkamaan muille rasteille, vaikka harmitti kyllä hieman, kun ei saatu testata linjaa. Se olisi ollut tämän kokeen epävarmin tehtävä meille.

Kuranaama.

Kolmannelle rastille rentouduin kun ei ollut enää mitään jännitettävää (paitsi, että pistääkö koira aivan leikiksi). Tehtävänä oli aluehaku drivena. Kolme miestä kulki pienen metsäsaarekkeen päästä päähän ränkättäen ja ampuen, mutta eivät heittäneet mitään. Tämä aika odotettiin koira kytkemättä.

Käytin Elsalle etsi-käskyä, vaikka hakua emme ole tehneet pitkään aikaan. Tämä oli kuitenkin niin selvä motivoitu haku. Alueella oli kolme damia ja kaksi piti tuoda. Elsa haeskeli molemmilla kerroilla vähän laiskasti liikkuen mutta löysi kuitenkin kaksi ja toi molemmat siististi minulle.
Pisteitä 16. Palautetta en oikeastaan saanut, mutta uskoisin, että haun tehottomuus laski pisteitä.

Kolmosrastilla drive metsässä.

Viimeisellä rastilla tehtiin walk up yksitellen. Koira oli ohjaajan ja tuomarin välissä. Laukauksesta piti pysähtyä, tuli heitto ja odotettiin noutolupaa. Elsa seurasi hyvin ja pysähtyi laukauksesta. Se jäi sen verran minun eteeni, että varmistin paikallapysymisen odota-käskyllä (tätä en olisi kuulemma saanut tehdä). Elsa odotti hyvin ja teki Pauliinankin sanoin täydellisen noudon.

Sitten taas liikkeelle ja laukauksesta pysähdys. Elsa seurasi edelleen hyvin ja pysähtyi. Markkeeraus lensi metsän puolelle eikä Elsa tarvinnut tässä lisäkäskyä. Lähti hyvin noutoon ja oikealle paikalle. Joutui kuitenkin hetken haeskelemaan, mutta löysi damin ja toi nätisti. Pisteitä 17.

Nelosrastilla kuljettiin pellon laitaa yksitellen tuomarin kanssa.

Kaikkiaan saimme pisteitä 47, eli oikein hyvä suoritus nollasta huolimatta. Tehtävät olivat suhteellisen yksinkertaisesti ja koe eteni reippaasti. Pellolla kului aikaa noin kolme tuntia ALO- ja AVO-koirien suorituksiin. Kuudesta alokkaasta kaksi pääsi finaaliin ja saivat ykköset, yksi koira sai 2. palkinnon ja muut nollat.

Jäin seuraamaan vielä VOI-koirien kolmea rastia, jotta näkisin millaisia tehtäviä heille tulee. Luokkaan osallistui 9 koiraa. Hienoja suorituksia nähtiin, mutta kova tuuli ja pitkä heinä pellossa olivat myös kokeneille koirille haastavia. Ojaan tulleet markkeeraukset osoittautuivat myös yllättävän vaikeiksi.

Hieno koepäivä ja hieno sää. Kyllä tästä into kasvoi, ja varmasti starttaamme uudestaan. Mutta ennen sitä treenataan, kasvetaan ja yritetään saada vieläkin enemmän kokemuksia ja rutiinia. Elsa on <3