Lissu soitteli vielä alkuviikosta juteltuaan Mantan kuvista ja tilanteesta kollegansa kanssa. Olivat päätyneet siihen, että hyvin todennäköisesti kylkiluun rustottuma onkin kasvain. Ehkä luusyöpää. Jos asiasta haluttaisiin varmuus, olisi luusta porattava näyte patologista tutkimusta varten. En pidä näytteen ottamista kuitenkaan tarpeellisena, sillä Mantaa ei ryhdytä enää leikkaamaan (poistamaan kylkiluita) ja hoitamaan solusalpaajilla.
Uutiset olivat siis ennakoitua pahempia, mutta toisaalta olen jo henkisesti osannut varautua johonkin tällaiseen. Sitä, kuinka ärhäkkäästi mahdollinen syöpä leviää, ei tiedä kukaan. Eikä myöskään sitä, kuinka kauan kipeä selkä kantaa. Tehtävänäni onkin nyt huolehtia siitä, että Manta saa elää mahdollisimman kivuttomasti niin kauan kun se on mielekästä. Arvioin koiran kuntoa silmämääräisesti ja heti kun mummelin silmien tuike himmenee tai kroppa ei enää jaksa, tehdään ratkaiseva päätös.
Päivittäinen Rimadyl on auttanut todella hyvin ja Manta on ollut viime päivät hyvinkin pirteä. Hastaa Elsaa leikkiin, kikkailee, hakee huomiota ja on kulkenut hyvin mukana kävelyillä. Anaalirauhastulehduksiin määrätty antibioottikin tuntuu purevan, sillä haju ja vuoto on oikeastaan lakannut kokonaan. Onneksi on kesä, ja koirat saavat olla pihalla vapaana. Näin paikallaanmakailu jää vähän vähemmälle ja Mantakin liikkuu luonnostaan.
Torstaina kävin Hakametsän eläinlääkäriasemalla jossa Kati hoiti Mantaa akupunktiolla ja sähköllä. Hoidon jälkeen Manta on ollut tosi reipas. Toivottavasti käsittely helpottaa lihasjumeja.
 |
| Neulat laitettiin paikalle koiran seistessä. Ei se niihin reagoinut mitenkään ja kävi maate. |
 |
| 20 minuutin jälkeen annettiin sähköä. |
Tänään kävimme melkein kolmen kilometrin metsälenkillä, ja Manta tuli todella reippaasti mukana. Ihana nähdä se pitkästä aikaa näin virkeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)