Helpotus

Jännittävää odotusta.

Tänään saimme viimein ainakin jonkinlaisen selvyyden Mantan terveydentilaan. Kävimme Univetillä, jossa Eeva-Liisa teki perusteellisen tutkimuksen. Yleistarkastuksessa huomattiin heti, että Mantan anaalirauhaset olivat tulehtuneet. Tulehdus aiheuttaa voimakkaan hajun ja eritteen, jota olemme ihmetelleet kotona jo hetken aikaa. Anaalit tyhjennettiin ja huuhdeltiin, ja Manta sai jatkohoidoksi antibioottikuurin. Kontrollissa pitää käydä ennen kuurin loppumista.

Lissu paikallisti Mantan kyljestä kaksi pattia ja ne tuntuivat kylkiluiden päällä. Niinpä otettiin röntgenkuvat, jotta nähtiin kuinka suurista pateista on kyse ja mihin me ulottuvat. Kuvissa näkyi kahden kylkiluun kohdalla harventuma ja sen ympärillä rustoittunutta massaa. Muuten mitään ihmeellistä ei vatsaontelosta, keuhkoista tai eilimistä löytynyt. Ohutneulanäytteessä ei näkynyt mitään kasvaimeen viittaavaa, vaan ainoastaan rustosoluilta näyttäviä soluja.

Patti näyy kuvassa vasemmalta laskien kolmannessa kylkiluussa, pyöreänä länttinä tumman suolen tasalla.  Toinen vaaleampi ja pienempi patti on vähän alempana toisessa luussa.

Tämä näyttää ihan normaalilta.

Tässäkään ei mitään normaalista poikkeavaa.

Röntgenkuvista todettiin lisäksi silloittumaa eli spondyloosia selkärangassa kolmessa välissä sekä viimeisessä lumbosacraalinivelessä (näkyy ylimmäisessä kuvassa). Vaikka Manta ei rangan paineluun oikeastaan reagoinut, aiheuttavat nämä varmasti kipua etenkin liikkeessä. Lumbosacraalialue näytti jo aika pahaltakin ja ahtauma voi aiheuttaa jossain vaiheessa takapään halvausoireita. Mantan lantio onkin jo nyt hieman kääntynyt siten, että se varoo tuon kohdan kipua, etenkin liikkeessä.

Matkalla kotoa klinikalle mieli ehti käydä läpi melkoisen tunnemyrskyn.

Jatkamme selkäkivun helpottamista Rimadylillä ja harkitsemme myös krooniseen kipuun tarkoitetun lääkkeen aloittamista. Hieronta olisi myös hyväksi, sillä takapaan lihakset ovat jo todella jumissa. Manta ei käytännössä ojenna takajalkoja taaksepäin enää lainkaan.  Kevyttä liikuntaan (n. kilometrin lenkkejä 1-2 krt päivässä) on hyvä jatkaa, mutta sen enempää ei vanhusta kannata enää rasittaa.

Lissu lupasi vielä jutella noista rustottumista kollegansa kanssa ja reilun viikon päästä käymme joka tapauksessa anaaleista kontrollissa. Muuten katsotaan päivä kerrallaan miten mummun kunto kehittyy. Niin kauan porskutetaan kun jalat kantavat, häntä pysyy selkälinjalla ja katse on iloinen. Jossain vaiheessa väistämätön on edessä, mutta ei murehdita sitä vielä.

Nyt olen pelkästään helpottunut, sillä odotin paljon pahempaa.

Kiltti ja kuriton.

Kotona palattiin hyvin nopeasti normiarkeen kun Mantaa ei onneksi tarvinnut klinikalla rauhoittaa. Elsa hauskuutti uusimmalla tempullaan heti kättelyssä. Se on kaksi vuotta pysynyt kiltisti takapihan aitaviritelmissä, mutta nyt kesän tullen nurmella loikoiluun ihastunut ryökäle on ottanut oikeuden omiin käsiinsä eikä enää pysy aitauksessa. En ole vielä saanut likkaa kiinni itse teosta, mutta portit ovat siististi kiinni joten yli se ilmeisesti menee. Eikä siinä mitään, Elsa pysyy tiiviisti omalla pihalla eikä lähde mihinkään. Se vaan haluaa oleilla nurmikolla eikä kovalla terassilla ja laatoituksella.