Kävin Mantan kanssa torstaina klinikalla hakemassa ensimmäisen piikin Cartrophen-kuurista. Tehosteet annan viikon välein kolmen viikon ajan. Ostin samalla lisää myös Rimadyliä, jota annan myös kuurin.
Manta on ollut muuten pirteä, mutta nyt kevään aikana on selvästi jäykistynyt lenkkien jälkeen. Makuulta nouseminen on hieman työlästä ja Manta makailee paljon. Istuma-asento on selvästi epämukava, sillä Manta ei oikein enää istu edes käskystä. Onneksi korvien väli toimii ja vetreydyttyään mummeli juoksentelee iloisesti häntä heiluen. Ottaa myös edelleen spurtteja Elsan kanssa. Remmilenkeistä se ei välitä, enkä ole sitä niille enää mukaan ottanutkaan.
Muutaman kuukauden päästä tulee 12-vuotta mittariin, joten eiköhän nämä ole aivan tyypillisiä vanhuuden vaivoja. Toivottavasti kuuri auttaa ja liikunnan ilo säilyy.
 |
| Parasta on oma piha ja lämmin terassi. |
Tänään käytiin tytön kanssa tallilla ja hän osallistui heppakerhoon. Kaksi tuntia puuhailivat tallilla, jakoivat heiniä, huolsivat ja opettelivat varusteita, syöttelivät ponille vihreää ja lopuksi laittoivat Lurjus-ponin valmiiksi alkeistunnille. Kivaa tuntui olevan, joten täytynee käydä toistekin.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut, sillä tyttö ilmoitti käydessämme Mantan kanssa Univetillä, että hänestä taitaa tulla isona eläinlääkäri. Nähtäväksi jää toteuttaako tyttö äitinsä haaveammatin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)