Mantan kuulumisia

Tänään tuli viikko cartrokuurin aloittamisesta ja Manta sai toisen tehosteen. Rimadyliä se on nyt saanut kaksi tablettia päivittäin. Liikkuminen on ehkä aavistuksen rennompaa, ja häntä on taas noussut heilumaan selkälinjalle (kipeytymisen huomaa yleensä siitä kun häntä laskee liikkeessä alas). Kotona Manta tosin makaa edelleen todella paljon. Makuullaolo on mielestäni viime kuukausien aikana lisääntynyt. Iltapissallekin saa kutsua useaan kertaan ennen kuin mummo jaksaa pöngetä itsensä ylös.

Toipumista on varjostanut taas Mantan vatsavaivat. Annoin sille pitkästä aikaa parina iltana keitettyä maksaa ja munuaista, ja ilmeisesti niistä ja ulkona ahmitusta kananankakasta meni vatsa sekaisin. Keskiviikkona kotona odotti melkoinen löyhkä ja kaaos, kun ripulia oli pitkin alakertaa. Vatsa rauhoittui kuitenkin suht nopeasti, mutta on edelleen kipeän oloinen. Manta söi tänään lenkillä paljon ruohoa ja liikkui haluttomasti. Voi ressuraasu. Koskahan sen ääliö omistaja ymmärtää pitää ruokavalion tarpeeksi simppelinä.
 

Elsa on taas saanut virtansa takaisin ja liikkuu ulkona normaalin reippaasti. Kovin herkkä se on edelleen ja reagoi tavallista voimakkaammin erilaisiin asioihin. Se sai hiljattain oudon paniikkikohtauksen patterin loppumista piippaavasta palohälyttimestä ja on sen jälkeen ollut vähän levoton kotona. Toivottavasti valeraskausoireet väistyvät pian ja päästään taas normaaliin elämään kiinni.

"Äiti, Elsan korvassa on jotain outoa", sanoo pikku eläinlääkäri. Ja olihan siellä, pieni rupi.

Agilitytreenejä kaipaan kovasti, ne kun rytmittivät viikkoa mukavasti. Toivottavasti treenit jatkuvat pian. WT-koetta varten pitäisi treenata ahkerasti, mutta jotenkin on motivaatio kateissa. Nyt viikonloppuna olisi hyvin aikaa, linjoja ja ohjaamista pitäisi hinkata. Viikon päästä tehotreenataan onneksi kaksi päivää flattikerhon nomeviikonlopussa.