Nome-päivä nuorille koirille

Sari Lehtonen-Lammi kouluttamassa lajiryhmää.

Tänään ajoin Elsan kanssa Teiskoon Pirkan noutajien Nome-päivään. Vaikka meillä on vielä ollut haasteita ihan perusasioissa, menin mukaan vähän kokeneempien koirakoiden ryhmään, jota veti Sari.

Aamupäivällä tehtiin kunkin koiran tason mukaan markkeerauksia. Elsalle ensin luoksetulo, josta jätettiin muistidami ja lähetettiin sitten noutamaan. Tyypilliseen tapaan kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes Elsan olisi pitänyt palauttaa dami minulle. Pellolla juoksentelu voitti, jolloin juoksin sen karjuen kiinni, istutin jämäkästi paikoilleen ja kutsuin luokse. Sen jälkeen tein vielä lyhyen muistin pellolle ja nyt tuli dami jo minulle.

Sari kiinnitti huomiota Elsan damihalukkuuteen ja kommentoi, että Elsa nostaa damin vähän laiskasti ylös. Hän kehoitti leikkimään aivan reilusti damin kanssa ja tekemään paukkunoutoja. Palautuksetkin paranivat heti kun hän näytti esimerkin. Jotain tämän suuntaista olen itsekin kokeillut, mutta en ehkä ole uskaltanut aivan noin riehakkaaksi heittäytyä. Vaikutti kuitenkin toimivalta idealta ja saattaisi tehdä Elsalle ja dami-innolle ihan hyvää.

Muiden koirien suoritusta katsellessa Elsa oli todella rauhallinen, vaikka ympärillä jotkut koirat ääntelivätkin. Se alkaa selvästi jo tottua treenitilanteisiin, olemmehan niissä jo aika paljon käyneet.

Evästauon jälkeen tehtiin linjoja. Ryhmä jaettiin kahtia, ja me jäimme kolmen labukan kanssa tekemään linjaa targetharjoituksena. Elsa ei vielä linjaa osaa, joten aika ummikkona mentiin treeniin mukaan, mutta kyllä kannatti.

Linjapaikka tehtiin koirille tutuksi ensin markkeerauksella. Koirakot olivat rivissä ja seurasivat koko ajan muiden tekemistä. Seuraavassa vaiheessa kaikille koirille heitettiin ensin markkeeraus ja sitten lähetettiin heti perään linjalle. Mietin ensin, että Elsa olisi tarvinnut motivoinnin ennen linjaa, mutta kouluttaja kehoitti lähettämään sen ilman motivointia. Elsahan meni kuin vanha tekijä, ja hetken hakemisella löysi damin heinikosta.

Tehtävää vaikeutettiin vielä siten, että käännyimme 180 astetta ympäri ja koiralle heitettiin markkeeraus jonka se haki. Sitten käännös kohti tuttua linjapaikkaa ja lähetys. Tästäkin Elsa selvityi hyvin. Vieläkin mentiin askel vaikeampaan, jossa ensin tuli toiseen suuntaan markkeeraus toiselle koiralle, jota ei kuitenkaan heti lähetetty, vaan linjakoira suoritti ensin. Tässä jouduin kertaalleen karjumaan Elsan pois ja lähettämään linjalle uudestaan, mutta saatiin kuitenkin suoritus onnistumaan.

Ihan lopuksi vaihdettiin vielä lähetyspaikkaa ja tehtiin ihan ensimmäinen harjoitus samalle linjapaikalle, eli ensin markkeeraus ja perään "sokkolinja" samaan paikkaan.  Elsalta aivan täyden kympin suoritus! Me lopetimme siihen ja muut koirat jatkoivat vielä matkan pidentämisellä.

Olin aivan liekeissä, sillä Elsa teki kaikki noudot todella hyvin, myös palautukset tulivat suoraan käteen kaikki. Nenäänsä se käytti targetpaikalla aivan mahtavasti ja löysi ilman apua kaikki damit. Muutkin ohjaajat kehuivat suorituksiamme todella "kypsiksi".

Harjoitus oli ehkä koiran ikään ja kokemukseen nähden aivan liian vaikea, mutta riskinotto kannatti, sillä sain aivan uudella tavalla uskoa siihen, että meidän yhteistyö tulee vielä toimimaan. Sain pitkästä aikaa kokea ne huippufiilikset mitkä tällaisista treenitilanteista parhaimmillaan saan. Se on se syy, miksi tästä harrastuksesta niin kovasti tykkään. Nyt on hyvä jäädä pikkuhiljaa talvitauolle, ja antaa Elsan kasvaa murkkuiän yli. Keväällä sitten taas uudella innolla lajiharjoittelun pariin.

Pentutokon viides kerta

Keskiviikkona tokossa kurssin ohjaaksi vaihtui Tiina. Tunnilla käytiin läpi perusasennon opettamista liikkeenä sekä tokoseuraamisen alkeita.

Elsan kanssa sain ohjeen jättää askelapua vähemmälle "sivulle" käskyssä. Pelkkä kädellä pyöräyttäminen pitäisi riittää ja niin se kyllä onkin. Tiina vinkkasi opettamaan koiralle peruuttamalla ohjaajan kiertämisen, jolloin se oppisi käyttämään/hahmottamaan takapäätään paremmin ja korjaamaan mahdollista asentovirhettä ilman, että ohjaajan tarvitsee liikkua eteenpäin. Peruuttamista pitäisikin kyllä Elsan kanssa harjoitella nyt kun se sulosääret ovat maksimimitassaan. Se ei varmasti hallitse takapäätään yhtään!

Seuraamisen alkeet lähtivät tietenkin vahvasta katsekontaksista. Ensin pelkkä painonsiirto ja myöhemmin korkeintaan yksi askel - siis edetään vain niin hitaasti kerrallaan että katse ei ehdi pudota. Tiina muistutti myös, että kontaktin hukkaamisesta voi koiraa huomauttaa sanallisesti "ei-ei". Tuota en ollut itse jotenkin tajunnutkaan käyttää.

Tiivistä jalassa kiinni kävelemistä pitäisi opetella erikseen namin kanssa imuttamalla. Nami vasempaan käteen ja käsi koiran nenän eteen niin, että kuono kääntyy hieman vasemmalle ja koiran keho lähes nojaa ohjaajan jalkaan. Ja sitten liikkeelle. Näin koira oppii, että jalassa kiinni kulkeminen ei ole mitenkään ihmeellistä. Erittäin hyvä harjoitus!

Mukavia täsmäoppeja siis saatiin ja Elsa sai kehuja hyvästä perusasennosta ja kontaktista :) Innolla odotamme ensi kertaa.

Syystunnelmia

Minua koko alkusyksyn vaivannut flunssa alkaa viimein hellittää ja koiralenkitkin alkavat taas kulkea reippaammin. Tähän asti (ensimmäiset 9 kk) olemme Elsan kanssa lenkkeilleet pelkästään metsässä, jossa se saa juoksennella Mantan kanssa vapaana. Hyvää liikuntaa vahvistuville nivelille vaihtelevassa maastossa.

Nyt kun pennun kasvu alkaa hidastua, olen lisännyt lenkkeihin myös vähän vauhtia ja pituutta. Tuolla meidän "takametsässä" teemme 3-4 kertaa viikossa n. 3,5 - 5 kilometrin lenkkejä, muina päivinä lenkki korvaantuu treeneillä. Muutaman kerran olen ottanut kävelysauvat mukaan, jolloin tahti on huomattavasti reippaampaa. Ja pari kertaa olen myös juossut osan matkaa. Elsa oli alkuun vähän ihmeissään mamman intoilusta, mutta eipä se kauaa jaksanut ihmetellä. Hyvää totuttelua tulevaan talveen ja hiihtokauteen.

Eilen jäi nometreenit väliin ja lähdin illalla ensimmäiselle täyspitkälle remmilenkille koirien kanssa. Kaivoin varastosta valjaat ja laitoin ne Elsalle. Olisihan sitä hyvä totuttaa myös valjaisiin ja etenkin edellä kulkemiseen. Jos vaikka talvella pääsisimme hiihtämään ja keväällä juoksemaan (ai minäkö?! ;) ).

Valjaat osoittautuivat ihan hyväksi ratkaisuksi ja Elsa "veti" kevyesti koko 6,2 km:n matkan. Sitä vähän jännitti pilkkopimeällä tiellä ohi suhahtelevat autot, mutta ei kuitenkaan saanut niistä mitään suurempaa kohtausta. Talven tullen maantielenkkeily väistämättä lisääntyy, joten eiköhän autoihinkin totuta.

Valjaissa Elsa saa mielestäni liikkua vapaammin, joten sen ei tarvitse jännittää niin paljon kovalla ja tasaisella alustalla. Valjaissa se saa kulkea (luvan kanssa) kevyesti vetämällä, ja vetopiste sijoittuu selän puolivälin paikkeille. Elsalla oli Mantalle hankitut canicross-valjaat, jotka ovat vähän huskyvaljaiden kaltaiset.

Elsa on nyt mielestäni sopivan hoikassa kunnossa ja sillä on jo ihan hyvin lihasta niin edessä kuin takanakin. Toki se on rakenteeltaan vielä honkkelin pentumainen, mutta niin pitää ollakin. Kasvakoon kaikessa rauhassa. Ruoaksi Elsalle vaihdettiin kesällä Virbac junior kun Brit Caren päivittäiset ruokamäärät alkoivat olla litran paremmalla puolella. Virbac tuntuu sopivan Elsalle ihan hyvin ja kerta-annos on nyt n. 4 dl aamuisin. Iltaruoaksi Elsa saa 1/4 kg Neuta tai Altia. Näillä annosmäärillä Elsan selkä- ja kylkiluut tuntuvat selvästi.

Näillä eväillä jatkamme sekä koiran että emännän kunnon kohotusta. Jos vaikka molemmat hyötyisimme!

Pentutokon neljäs kerta

Keskiviikon tottis on näköjään jäänyt kirjaamatta. Oli neljäs kerta, ja samalla viimeinen Minnan vetämä treeni. Ensi viikosta lähtien Palmun Tiina ottaa ohjat.

Minna oli kehittänyt meille tasotestin. Ensiksi totuteltiin hyppyesteeseen kulkemalla sen läpi koiran kanssa. Elsa haisteli vain maata... Sitten pujoteltiin koirakoita kahdessa rivissä. Siinä vaiheessa sain jo Elsan hyvin mukaan ja pujottelun se meni todella tiiviisti, hyvässä kontaktissa seuraten. Muiden pujotellessa meidän ohi tarvittiin vielä runsaasti nameja.

Testiin sisältyi perusasento, esteen läpi kulkeminen, kahden koiran ohitus, muovitötsien pujottelu, maahanmeno ruudussa ja luoksetulo. En saanut Elsaa oikein motivoitua mukaan, joten namilla valuttamiseksi meni. Luoksetulon otin paikallaolosta ja se sujui huvin.

Lopputunnista tehtiin vielä luoksetulot koirakujan läpi. Sekin sujui hyvin, vaikka vähän jännitin, lähteekö Elsa muiden koirien luokse. Ei lähtenyt.

Elsasta alkoi vähän jo paistaa väsy, olivathan nuo kolmannet treenit neljän päivän sisällä. Onneksi jätin sentään tiistain treenit väliin. Loppuviikko keskitytäänkin pelkästään metsälenkkeilyyn.

Sarkkisen koulutus kuvin

Janina Alankojan kuvin minun ja Elsan treeni.

Elsamainen sisääntulo. Odotettiin.

Rauhoittuminen.

Ensimmäiselle markkeeraukselle kova kiire.

Emäntä noutaa.

Sitten jo ihan lunkisti.

Malttia

Sunnuntaista innostuneena eilen taas Tiinan ja Ainon kanssa nomeilemaan. Päätin opettaa Elsalle paikallaolon markkeerauksissa ja sen myös tein. Kerrasta meni perille jälleen. Parasta Elsaa!

Ensimmäisellä heitolla Elsa karkasi, jolloin avustaja otti damin ylös ja minä raahasin pennun takaisin aloituspisteeseen. Sain kavereilta kommentteja, että pitäisi itse myös rentoutua ja luottaa koiran paikallapysymiseen. Olin liian jännittynyt, jolloin koirakin jännittyi. Toisella heitolla Elsa ei edes yrittänyt lähteä ja minä hain damin. Kolmannella istui jo aivan rauhassa paikallaan kun minä kävin damin noutamassa.

Väliin tein pienen lähihakutreenit Sarkkisen ohjeilla. Se ei mennyt aivan nappiin, mutta sain kuitenkin onnistuneen suorituksen aikaiseksi. Lopuksi tehtiin vielä kaksi markkeerausta, jotka hain itse molemmat. Elsa pysyi hyvin paikallaan.

Isot koirat treenasivat välissä hakua ja vesiohjauksia riistoilla.Treenien lopuksi näytin Elsalle vielä kyyhkyä ja nokikanaa. Kyyhkyä se kantoi todella hyvin, nokikanaa vähän nihkeämmin, mutta sen osasin ennakoidakin. Näytinkin sitä vain hetken, että sai käyttää suussa ja haistella uutta tuttavuutta. Haahkan ja tavin hajuja tuli varmasti myös nenään muiden treenatessa, kun Ainolla oli vähän eksoottisempi riistavalikoima mukanaan.

Ensi viikolla jatkan malttitreeneillä ja otan ehkä myös makupalakuppien kanssa suuntia. Kotona jatketaan sitten noutoja mahdollisuuksien mukaan. 

Tämän päivän tokot jätettiin väliin mutta huomenna jatkuu taas ne  hommat. Tulee pennulle edes yksi lepopäivä väliin.