Kovan flunssan tainnuttamana olin jo luovuttaa, mutta viime hetkellä raahauduin kentälle. Oli se kuitenkin fyysisesti helpompi ratkaisu kuin pitkä metsälenkki, joka olisi saanut Elsan energiatason siedettävälle tasolle.
Tänään tehtiin paljon seuraamisia. Ensin yksitellen ja lopuksi erilaisia kohtaamisharjoituksia. Edelleen tuntuu, että mennään vähän perä edellä puuhun, sillä joudun valuttamaan Elsaa namin perässä. Vaikka on toki myönnettävä, että ihan kohtalaisesti seuraaminen on kehittynyt silläkin metodilla. Sain kuitenkin ohjaalta kommentin, että katsekontaktia pitäisi yrittää vahvistaa, sillä Elsa joko tuijottaa namikättä tai sitten pää alkaa pyöriä ihan muualle. Niinpä. Perusasentoihin olen kyllä todella tyytyväinen, sillä niissä kontakti pysyy jo todella hyvin ilman namiakin.
Kohtaamistreenit ovat meille haastavia, mutta toki ihan hyviä harjoituksia, kun jouduin tosissani pinnistelemään, että sain huomion pysymään itsessäni. Ihan hyvin se onnistuikin. Elsa alkaa oppia, että muiden luokse ei vaan kertakaikkiaan pääse. Vielä kun se unohtaisi maan haistelun...
Kuukauden päästä alkaakin noutajien pentutokokurssi. Katsotaan nyt jatkanko sitten Levekillä vai pidänkö sieltä hetken taukoa. Pentukurssilla päästään ehkä järkevämmin rakentamaan liikkeitä vähän hitaammassa tahdissa.
Tiinan ja Kujen taidonnäytteessä on meillekin vähän tavoiteltavaa :)
Mantakin pääsi tänään hetkeksi tokoilemaan. Voi sitä mummon riemua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita :)