Back to basics

Tiinan kanssa treffattiin taas nomeilun merkeissä. Ajattelin, että keskittyisin tänään palautusten varmisteluun eilisen holtittoman juoksentelun nollaamiseksi. No, ajatukseksihan se jäi, mutta ainakin sain treenikaverilta tukea sille, että töitä asian ratkaisemiseksi on tehtävä!

Aloitimme lähihakutreenillä nurmikentällä. Elsan laitoin puuhun kiinni kun isot pojat treenasivat ensin. Elsa odotti todella rauhassa ja hiljaa. Elsan vuorolla laitoin sen heinikkoon istumaan ja asetin kolme tennispalloa sen ympärille. Menin muutaman metrin päähän, puhalsin "istu"-komennon ja sen jälkeen lähihakupillitystä. Elsa lähti tulemaan luokse, mutta käsimerkistä kääntyi kuitenkin haistelemaan ja löysi pallon. Toisella kertaa kävi aivan samalla tavalla. Otin vielä kolmannen kerran niin, että istutin Elsan nurmikolle, laitoin sen viereen vain yhden pallon ja pillitin sille. Nyt onnistui muuten paitsi palautus meni taas läskiksi kun maan haistelu voitti pallon, joka kävi jo suussa... Eli liian vaikea harjoitus.

Tämän perään tehtiinkin sitten muutama motivoitu luoksetulo pillillä, jotta sitä saataisiin vähän vahvistettua. Tiina piti Elsaa kiinni ja minä kutsuin piilosta ja palkkasin nameilla.

Lenkeillä pilliharjoittelu tuppaa jäämään vähän väliin, kun Elsa pysyy luonnostaan lähes koko ajan minun lähelläni. Jos se irtaantuu juoksentelemaan, niin ei sitä tee mieli heti kutsua takaisin. Paikallaoloon taas en haluaisi hirveästi juuri nyt sotkea luoksetuloa, koska paikallaolo ei ole vielä varma. Selittelyn makuahan tässä on, mutta joku keino luoksetulon vahvistamiselle pitäisi keksiä. Kotipihalla tapahtuvat "tus-nyt-sisälle-sieltä" -komennot (joille Elsa ei korvaansa lotkauta) eivät ainakaan helpota tilannetta :)

Lopuksi siirryttiin lammelle. Tiina meni toiselle rannalle ja minä jäin toiselle. Pojat tekivät ensin muisteja ja linjoja yliuittoina. Elsa kuumeni aikalailla odotellessaan, mutta halusin silti, että se alkuun katselee toisten työskentelyä.

Kide hakee muistidamia rannalta.

Elsalle tehtiin ykkösmarkkeeraus tarkoituksella aika pitkällä matkalla siten, että Tiina heitti damin vastarannalta. Pitkä uintimatka ei tuottanut likalle mitään ongelmaa. Veteenkin lähti kunnon loikalla ja ylös upottavalle mättäälle kiipesi itse. Damin otin käteen kun se oli nousemassa ylös.

Elsa lähtee palauttamaan damia.

Treenien lopuksi juttelimme vielä pitkään Tiinan kanssa siitä, mitä minun nyt kannattaisi tehdä. Noutaa Elsa osaa, samoin tehdä hakua ja käyttää nenäänsä. Uiminenkin sujuu paremmin kuin hyvin. Mutta yhteistyössä meillä on suuren suuri gäppi, eikä Elsan mielestä ole yhtään kivaa tuoda minulle asioita tai yleensäkään tulla minun luokseni. Ehkä meidän kannattaisi keskittyä ihan vaan sisätiloissa harjoitteluun: pitämiseen, ylösottamiseen ja antamiseen. Ja sitten muuten vahvistaa luoksetuloa, kontaktia ja yhdessä leikkimistä/touhuamista.

Vaikka kotona toisen koiran läsnäolo helpottaa pentuarkea todella paljon, olisi mahtavaa jos saisin Mantan kuukaudeksi pois jonnekin, ja voisin keskittyä pelkästään Elsaan. Tähän ei nyt kuitenkaan ole mahdollisuutta, joten täytyy tehdä töitä ja järjestää kahdenkeskisiä tilanteita. Pelkään vaan ettei aika ja motivaatio riitä...

Palaan nyt kuitenkin Gunilla oppien äärelle. Uskottelen itselleni, että tämä on vain ohi menevä vaihe, mutta sammalla otan itseäni niskasta kiinni ja yritän tehdä asialle jotain. Nykyisillä metodeilla ollaan menty vain metsään. Blääh.