Elokuu

7 kk ja 10 vee.

Onni on oma koiranpentu...

... mutta koska tämä loppuu?!?

Pentu tulee 7 kuukautta ja on kesän aikana oppinut (lähes) sisäsiistiksi. Ajattelin, että voisin jo laittaa eteisen maton paikoilleen, kun paljas laattalattia tuntuu lähestyvää syksyä vasten vähän kalsealta. Matto oli ollut noin puoli tuntia paikoillaan, kun Elsa pissasi siihen. Ja nyt viikon onnistuneen yhteiselon jälkeen oli sitten käynyt noin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Onneksi matto oli vanha ja sen joutaakin jo uusia... Heh. (ainoa vaan, että en ole mistään löytänyt saman kokoista, riittävän leveää ja pitkää mattoa, joten on pitänyt tyytyä tähän kulahtaneeseen).

Elsa on kohtalaisen lahjakas karsimaan lasten leluvarastoa ja myös järeämmätkin rakenteet ovat saaneet osansa. Kolmesta tuhoutuneesta koiranpedistä puhumattakaan.

Ainoa toistaiseksi tuhoilta säästynyt peti, joka toimi ensimmäisten kuukausien aikana wc:nä.

Kiittelin, että onneksi meni vain irtolista, joka olisi helpohkosti uusittavissa, mutta sitten...

... meni ovenkarmitkin. Kolmesta oviaukosta. Peitto kesti ehjänä melkein kaksi viikkoa :)

Puputreeniä

Kati ja Markus olivat sulattaneet pupun, joten kävin minäkin Elsan kanssa sitä katsomassa. Edellisestä puputreenistä on muutama viikko aikaa joten oli oikein hyväksi näyttää sitä taas. Vähän ilmeellinen kun pitkäkorva Keppulin mielestä on.

Kati kävi vetämässä pupulla n. 50 metrin jäljen sekä Elsalle että Huldalle. Katsottiin pentujen kanssa jäljenvedon alkua, mutta loppuajaksi mentiin kumpareen taakse, jotta pennut eivät näkisi koko reittiä. Elsa otti taas oikein hienosti jäljestä kiinni kun päästin sen alkupisteestä irti. Jäljesti aika tarkasti reittiä pitkin koko matkan ja löysi pupun helposti. Ensimmäisellä kerralla jätti sen kuitenkin niille sijoilleen ja palasi minun luokse. Lähetin pennun uudestaan jäljelle, ja hetken haahuilun jälkeen se ottikin kanin suuhunsa ja lähti tuomaan sitä. Pupu jäi puolimatkaan, mutta hyvä suoritus sekin.

Välissä katsottiin Huldan jäljestys ja loppuun tehtiin Elsan kanssa vielä muistiharjoitus pupulla. Nyt Elsa otti sen hyvin suuhun ja toi aivan minulle asti. Aivan super hienoa!

Käytiin vielä pienellä metsälenkillä ja pennut saivat riehua keskenään. Lenkin jälkeen Kati päästi aikuiset koirat ulos, mikä sekin teki Elsalle oikein hyvää. Eipä se juuri pääse tuolla tavalla vapaana olemaan vieraiden koirien kanssa, kun treeneissä ja lenkilläkin pysytään visusti hihnassa jos lähellä on muita koiria.

Olen kyllä todella iloinen siitä kuinka Elsa käyttää nenäänsä ja jäljestää. Siinä voisi olla ainesta jälkikoiraksikin. Pitäisiköhän tässä syksyllä vielä testata paria verijälkeä...? Ja verestellä (kirjaimellisesti!) muistoja :)

Pentunäyttely Häijää

Tänään osallistuimme Häijään pentunäyttelyyn. Flättejä edusti hienosti neljä tuuliviiriä: Remu, Jope, Elsa ja Hulda. Päivän saldo oli ihan mukava:

Pyymäen Palava Tuuli "Hulda" ROP-pentu, kp
Pyymäen Tuulihaukka "Remu" VSP-pentu, kp
Pyymäen Tuulta ja Tyventä "Elsa" 2. kp
Pyymäen Tuulen Poika "Jope" 2. kp

Lisäksi ROP kasvattaja ja BIS-3.

Remu ja Jope arvosteltavana.

Tuomarina Tarmo Viirelä.

Elsasta sanottiin näin: "Hyvä sivukuva, kaunis pää, purenta ok. Riittävästi runkoa, reilut takakulmaukset, hyvä karva. Hyvä askelpituus ja hännän kanto. Reipas." PEN 2. KP

Kasvattajaluokassa Remu, Jope, Elsa ja Hulda

T niinkuin tokotiistai

Kovan flunssan tainnuttamana olin jo luovuttaa, mutta viime hetkellä raahauduin kentälle. Oli se kuitenkin fyysisesti helpompi ratkaisu kuin pitkä metsälenkki, joka olisi saanut Elsan energiatason siedettävälle tasolle.

Tänään tehtiin paljon seuraamisia. Ensin yksitellen ja lopuksi erilaisia kohtaamisharjoituksia. Edelleen tuntuu, että mennään vähän perä edellä puuhun, sillä joudun valuttamaan Elsaa namin perässä. Vaikka on toki myönnettävä, että ihan kohtalaisesti seuraaminen on kehittynyt silläkin metodilla. Sain kuitenkin ohjaalta kommentin, että katsekontaktia pitäisi yrittää vahvistaa, sillä Elsa joko tuijottaa namikättä tai sitten pää alkaa pyöriä ihan muualle. Niinpä. Perusasentoihin olen kyllä todella tyytyväinen, sillä niissä kontakti pysyy jo todella hyvin ilman namiakin.

Kohtaamistreenit ovat meille haastavia, mutta toki ihan hyviä harjoituksia, kun jouduin tosissani pinnistelemään, että sain huomion pysymään itsessäni. Ihan hyvin se onnistuikin. Elsa alkaa oppia, että muiden luokse ei vaan kertakaikkiaan pääse. Vielä kun se unohtaisi maan haistelun...

Kuukauden päästä alkaakin noutajien pentutokokurssi. Katsotaan nyt jatkanko sitten Levekillä vai pidänkö sieltä hetken taukoa. Pentukurssilla päästään ehkä järkevämmin rakentamaan liikkeitä vähän hitaammassa tahdissa.

Tiinan ja Kujen taidonnäytteessä on meillekin vähän tavoiteltavaa :)  GR Mestaruus


Mantakin pääsi tänään hetkeksi tokoilemaan. Voi sitä mummon riemua!

Harjoitus tuottaa tulosta!

Viimeisimmät nometreenit vetivät mielen matalaksi eikä motivaatiota tuntunut alkuun löytyvän pitämis- ja luovutusharjoituksiin. Jotenkin olen aina karsastanut "pakkoharjoituksia" kun tuntuu, että ne vievät kaiken innon ja ilon suorituksista. Ja pakosta/painostamisesta tulee helposti kierre. Mutta sitten sain kannustavan viestin ystävältäni, joka on kamppaillut samanlaisten ongelmien kanssa. Päätin tarttua härkää sarvista ja ajatella asiaa niin päin, että koiralle pitää pystyä kertomaan mitä minä siltä haluan ja odotan. Nyt se ei sitä tiedä eikä tee oikein.

Alkuun touhu tuntui täysin toivottamalta. Otin Elsan hihnaan, kyykistyin sen eteen ja annoin damin suuhun. No, pentuhan ottaa tuollaisesta asetelmasta melkoiset kierrokset ja pyörii kuin häkkyrä. Dami kyllä pysyi suussa, mutta pentu tunkee täydellä voimalla syliin. Mikä sinänsä on tavoiteltavaa, mutta hieman, ööö, haasteellista hallita. Otin Elsaa molemmilla käsillä tiukasti lapojen edestä nahasta kiinni ja ohjailin käsillä pennun pysymään pää minua kohti. Elsa onneksi kestää noinkin kovat otteet eikä koe niitä painostavina ja pitää damia hyvin suussa. Yhdistin tähän asetelmaan "anna" käskyn, joka tarkoitta pitämistä. Luvutushetkellä sanon "kiitos".

Kun pitäminen näin "kasvotusten" alkoi sujua, tein muutaman kerran myös niin, että pyysin Elsaa nostamaan damin "anna"-käskyllä maasta.

Näitä harjoituksia olen nyt tehnyt useana päivänä peräkkäin. Homma tuntuu täydeltä häseltämiseltä. Ei toivoakaan, että voisin pitää koiran rauhassa istumassa ja kevyesti kuonosta kiinni kun se alkaa mälväämään damia. Ei, meidän Elsa tekee täysillä! :) Niinpä en nyt pienimuotoiseen damin pyörittelyyn ole puuttunut (sillä reaktionopeuteni ei yksinkertaisesti riitä). Onneksi Elsalla on todella pehmeä ote, eikä se ala damia puremaan. Tärkeintä on, että damin suunta on minuun päin. Jos pää tai kroppa kääntyy, puutun siihen kyljistä ohjaamalla.

Eilen otin sitten pitkästä aikaa pallon ja tein sillä ensin pari kertaa lähihakua. Istutin Elsan muutaman metrin päähän, laitoin pallon sen viereen nurmikkoon ja pillitin lähihakukäskyä. Tällä kertaan se onnistui kuten pitkin, ja kun kyykistyin ottamaan palloa vastaan, Elsa toi sen syliin asti. Sitten tein vielä metsässä pari muistia polulla pallon kanssa, ja taas pallo tuli vauhdilla syliin. Eli tämän perusteella sähläharjoittelu on todellakin tuottanut tulosta! Jatkamme sylittelyä vielä tiiviisti ja yritän todella malttaa mieleni, että en lähde Elsalle vielä mitään muita harjoituksia tekemään. Yritän myös muistaa olla tarttumatta palloon heti kun Elsa tulee luokse ja luottaa siihen, että se ei karkaa.

Täysi kymppi!

Uskollinen ystäväni täytti eilen täyden kympin <3

Tiistaitokot - ja parempi mieli

Tänään ei olisi oikein huvittanut lähteä kentälle, mutta lähdin kuitenkin. Onneksi. Elsalla oli kivasti virtaa työpäivän päätteeksi ja se teki tosi kivasti ja innokkaasti töitä.

Luoksepäästävyydellä taas aloitettiin, ja tein samalla perusasentoharjoituksia. Elsa hieman sekosi sukkiinsa kun ohjaaja tuli lähelle ja pyysin häntä katsomaan myös hampaat, jotta saatiin samalla harjoitusta tulevaa näyttelyä varten. Hampaiden katsomista pitäisi muistaa tehdä nyt myös kotona, se ei vielä suju.

Seiso!

Päivän teemoina oli pujottelurata, hyppy ja ruutu. Ensin pujoteltiin koirakoiden ympäri. Elsa tuli pujottelun hyvin namin perässä, mutta muiden pujotellessa meidän ohi oli nami oltava koko ajan nenän edessä. Elsasta olisi niin huisin hauskaa mennä ohi kulkevien luokse.

Seuraavaksi tehtiin yksitellen pujoittelurata, jossa merkkien kohdalla piti tehdä pysähdyksiä (istuen ja seisten) ja kiertää keiloja. Elsa seurasi namin kanssa tosi hienosti ja teki myös pysähdykset avustettuna napakasti. Lopussa palkkasin hyvästä seuraamispätkästä lelulla. Hieno likka!

Radan jälkeen käytiin tekemässä hyppy ja ruutu namialustojen kanssa. Alustalle Elsa menee jo käskystä, ja seuraava vaihe onkin saada se seisomaan paikalleen.

Odotteluajan käytin sekä passivointiin että pieniin leikkituokioihin. Loppuun otettiin vielä paikallamakuu ja aivan yllättäen Elsa meni hyvin maahan ja pysyi siellä melko pitkiäkin aikoja! Viime viikolla harjoiteltiin paikalla makuuta hetki kotona ja näköjään oppi oli mennyt heti perille.

Ihan lopussa Elsalta loppui jo puhti, olihan melko lämmin päiväkin. Tuo puolen tunnin treenisessio on kyllä todella passeli, ja nyt pikkuhiljaa alan itsekin päästä jyvälle siitä miten se kannattaa käyttää.

Back to basics

Tiinan kanssa treffattiin taas nomeilun merkeissä. Ajattelin, että keskittyisin tänään palautusten varmisteluun eilisen holtittoman juoksentelun nollaamiseksi. No, ajatukseksihan se jäi, mutta ainakin sain treenikaverilta tukea sille, että töitä asian ratkaisemiseksi on tehtävä!

Aloitimme lähihakutreenillä nurmikentällä. Elsan laitoin puuhun kiinni kun isot pojat treenasivat ensin. Elsa odotti todella rauhassa ja hiljaa. Elsan vuorolla laitoin sen heinikkoon istumaan ja asetin kolme tennispalloa sen ympärille. Menin muutaman metrin päähän, puhalsin "istu"-komennon ja sen jälkeen lähihakupillitystä. Elsa lähti tulemaan luokse, mutta käsimerkistä kääntyi kuitenkin haistelemaan ja löysi pallon. Toisella kertaa kävi aivan samalla tavalla. Otin vielä kolmannen kerran niin, että istutin Elsan nurmikolle, laitoin sen viereen vain yhden pallon ja pillitin sille. Nyt onnistui muuten paitsi palautus meni taas läskiksi kun maan haistelu voitti pallon, joka kävi jo suussa... Eli liian vaikea harjoitus.

Tämän perään tehtiinkin sitten muutama motivoitu luoksetulo pillillä, jotta sitä saataisiin vähän vahvistettua. Tiina piti Elsaa kiinni ja minä kutsuin piilosta ja palkkasin nameilla.

Lenkeillä pilliharjoittelu tuppaa jäämään vähän väliin, kun Elsa pysyy luonnostaan lähes koko ajan minun lähelläni. Jos se irtaantuu juoksentelemaan, niin ei sitä tee mieli heti kutsua takaisin. Paikallaoloon taas en haluaisi hirveästi juuri nyt sotkea luoksetuloa, koska paikallaolo ei ole vielä varma. Selittelyn makuahan tässä on, mutta joku keino luoksetulon vahvistamiselle pitäisi keksiä. Kotipihalla tapahtuvat "tus-nyt-sisälle-sieltä" -komennot (joille Elsa ei korvaansa lotkauta) eivät ainakaan helpota tilannetta :)

Lopuksi siirryttiin lammelle. Tiina meni toiselle rannalle ja minä jäin toiselle. Pojat tekivät ensin muisteja ja linjoja yliuittoina. Elsa kuumeni aikalailla odotellessaan, mutta halusin silti, että se alkuun katselee toisten työskentelyä.

Kide hakee muistidamia rannalta.

Elsalle tehtiin ykkösmarkkeeraus tarkoituksella aika pitkällä matkalla siten, että Tiina heitti damin vastarannalta. Pitkä uintimatka ei tuottanut likalle mitään ongelmaa. Veteenkin lähti kunnon loikalla ja ylös upottavalle mättäälle kiipesi itse. Damin otin käteen kun se oli nousemassa ylös.

Elsa lähtee palauttamaan damia.

Treenien lopuksi juttelimme vielä pitkään Tiinan kanssa siitä, mitä minun nyt kannattaisi tehdä. Noutaa Elsa osaa, samoin tehdä hakua ja käyttää nenäänsä. Uiminenkin sujuu paremmin kuin hyvin. Mutta yhteistyössä meillä on suuren suuri gäppi, eikä Elsan mielestä ole yhtään kivaa tuoda minulle asioita tai yleensäkään tulla minun luokseni. Ehkä meidän kannattaisi keskittyä ihan vaan sisätiloissa harjoitteluun: pitämiseen, ylösottamiseen ja antamiseen. Ja sitten muuten vahvistaa luoksetuloa, kontaktia ja yhdessä leikkimistä/touhuamista.

Vaikka kotona toisen koiran läsnäolo helpottaa pentuarkea todella paljon, olisi mahtavaa jos saisin Mantan kuukaudeksi pois jonnekin, ja voisin keskittyä pelkästään Elsaan. Tähän ei nyt kuitenkaan ole mahdollisuutta, joten täytyy tehdä töitä ja järjestää kahdenkeskisiä tilanteita. Pelkään vaan ettei aika ja motivaatio riitä...

Palaan nyt kuitenkin Gunilla oppien äärelle. Uskottelen itselleni, että tämä on vain ohi menevä vaihe, mutta sammalla otan itseäni niskasta kiinni ja yritän tehdä asialle jotain. Nykyisillä metodeilla ollaan menty vain metsään. Blääh.

Tuuli-pentujen 6 kk treffit

Kati ja Markus olivat kutsuneet sunnuntaina pennut toisille treffeille. Paikalle saapuivat yhtä lukuun ottamatta kaikki puolivuotiaat vesselit. Ihania honkkeleita pojankloppeja (+ Hulda ja Elsa tietenkin).

Muut odottavat kun teimme yksitellen markkeerauksia ja muistitreeniä.

Kati opastaa näyttelyasioissa.

Usko ja varis.

Pupukin löytyi metsästä Markuksen kannustamana.

Elsa oli alkuun sitä mieltä, että Pyymäkeen tultiin leikkimään. Markkeerausten palautukset menivät täysin juoksenteluksi, ja sainkin Katilta ohjeita alkaa puuttua Elsan tekemisiin jo vähän tiukemmin. Se ei kovin pehmeältä tyypiltä kuulemma vaikuta, ja tarkemmin ajatellen näin varmasti onkin.

Metsässä näytettiin pennuille yksitellen varista ja kania. Elsa toi varikset ihan kohtalaisesti; ei toki kovin innokkaasti, mutta kuitenkin molemmilla kerroilla minulle asti. Viime viikkoinen kaniin tutustuminen oli myös tuottanut tulosta sillä pupun Elsa toi hienosti jäljen päästä suoraan minulle (kun kävelin poispäin ja kutsuin).