Toinen jahti

Tänään oli syksyn toinen jahti, samassa paikassa kuin muutama viikko sitten. Yöllä oli pakkasta ja kevyt lumipeite peitti maan. Ilma oli koko päivän kuiva ja tyyni. Jopa aurinko näyttäytyi iltapäivällä. Aivan ihana sää jahtiin!

Viime kerrasta jäi harmittamaan Elsan tehoton haku ja toivoinkin, että se olisi tänään saanut jokusen täsmämarkkeerauksen haettavaksi. Ensimmäisessä ajossa oltiin metsässä, eikä lintuja pudonnut kuin muutama. Näitä ei päästy hakemaan. Toisessa ajossa sensijaan lintuja oli todella paljon, ja vaikka emme yhtään pudotusta nähneet, Elsa pääsi tekemään rauhallisessa paikassa hakua. Joku koira taisi viedä siltä yhden linnun aivan nenän edestä ja sen jälkeen Elsa jotenkin syttyi. Menin sen kanssa ojalle, jossa ei ollut ketään muuta, ja Elsa haki pusikoista ainakin kuusi lintua. Kun tauon jälkeen lähdettiin kävelemään metsikön läpi, se löysi itsenäisesti vielä 4-5 lintua lisää. Myös sellaisista paikoista joista toiset koirat olivat juuri kävelleet. Elsa näytti siis todella parastaan ja käytti nenäänsä.
  

Kolmas ajo oltiin taas syvällä metsässä, mutta pellolta löytyi muutama fasaani. Elsa kävi jo vähän kierroksilla ja hyppi käsissäkin olevien lintujen perään. Ensi kerralla keskitytään siis taas vähän kuuliaisuuteen, nyt oli vielä lupa mennä ja irrota. Myös luovutukset pitää hioa kuntoon, sillä linnut putoilivat matkalla. Ehkä haavakot korjaisivat tämänkin kauneusvirheen.

Olipa hieno tunne, kun koiran sisimmässä selvästi heräsi jokin, joka siellä on kytenyt. Itsekin nautin näistä jahdeista ja niiden tunnelmasta. On kiva olla auttamassa ja päästä samalla kokeilemaan oman koiran kykyjä. Tammikuussa mennään taas. Mutta sitä ennen nautiskellaan itse hankituista fasaaninfileistä.

Viimeisessä ajossa noustiin kohti auringonlaskua.

Päivän saalis.

Rakas metsästyskoirani.